20120903

hampeesi

Tässä kuvassa on uusi perheenjäsenemme. Hamsteri, joka tunnetaan paremmin nimellä hampeesi. Hamsteri poimittiin käteen erään kirjan sivuilta ja se on siitä lähtien seikkaillut mukana menossa. Se ittuu oovalla, ukee iijjaa ja tulee mukaan nukkumaan. Illalla minunkin piti silittää sitä ennenkuin se meni piiloon peiton alle.


Se saa paljon silityksiä ja sitä kannetaan koko ajan mukana. Uskon, että se on saanut meiltä hyvän kodin. Eilen se kuulemma nukahti sohvalle ja kuorsasi. Asuuko teillä muilla mielikuvituseläimiä tai -ystäviä?

6 kommenttia:

  1. Ooh! Lapsena mulla oli paljonkin mielikuvituseläimiä kun oikeita lemmikkejä meillä ei ollut. Välillä muutuin itsekin eläimeksi, vaikka kissaksi. Maksalaatikko kun selkeästi oli kissanruokaa, miau!

    VastaaPoista
  2. Oi ihana! En muista oliko itselläni mielikuvitusystäviä, mutta pikkuveljeni seikkaili kokonaisessa mielikuvitusmaassa ja kertoi sieltä tarinoita.

    VastaaPoista
  3. mulla oli lapsena mielikuvituskavereina 10 pientä hiirtä.
    minä ja hiiret koeteltiin äidin hermoja aika-ajoin....
    en muistaisi kaiketi hiiriä, ellei äiti olisi kirjannut parhaita (ja pahimpia) juttuja muistiin.
    nykyään 10 pientä hiirtä asustelee metrin mittaisen minikirahvin ja minivirtahevon kavereina pikku Slle kerrotuissa tarinoissa. ei ne mihinkään kadonneet ole, mä en vaan näe niitä enää niin usein ko ennen.

    VastaaPoista
  4. Mulla oli O:n ikäisenä mielikuvituskissa, joka mahtui mun pikkuiselle kämmenelle. Muistan elävästi kuinka silittelin sitä silloin, kun päivähoidossa piti mennä päikkäreille, eikä mua olis ollenkaan huvittanut tai väsyttänyt. Viihdytin siis itseäni kisulin kanssa. :)

    VastaaPoista
  5. Meidän 3-vuotiaalla oli myös kesän alkupuoliskolla mielikuvitusystävä, jonka nimi oli - hyvin mielikuvituksekkaasti - pikkukaveri. Hän seurasi syvällä kouran sisällä joka paikkaan, hänet laskettiin hellästi pöydän kulmalle syömisen ajaksi ja muistettiin aina ottaa mukaan pöydästä noustessa. Illalla pikkukaveri pääsi yöpöydälle iltasadun viereen nukkumaan.
    Pikkukaveri unohtui kerran isovanhemmille, mutta onneksi pikkukaverin kaveri, siis pikkukaveri nimeltä Vek, oli kuitenkin tallessa. Leikit jatkuivat hänen kanssaan.

    Vähään aikaan ei ole pikkukaveria eikä pikkukaveri Vekiä näkynyt, täytyykin kysyä, mihin he ovat unohtuneet.

    VastaaPoista
  6. Mun 2,5-vuotiaalla on kaksi muurahaista eli omat sormet, joita kävelytetään kaikenlaisia pintoja pitkin. Esimerkiksi ikkunankarmia tai Mannerheimintietä.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!