20120828

where the magic happens

Kuten useista postauksista on voinut päätellä, en ole halunnut siloitella toimenkuvaani kuuluvia lieveilmiöitä. Kiirettä, paineita, unettomia öitä ja juotujen kahvikupillisten määrää. Osaksi tämä kumpuaa myös halusta näyttää millaista tämä on oikeasti, täällä kulissien takana. Valmiita töitä on aina ihana ja helppo esitellä, julkistaa uusia projekteja joissa on ollut mukana ja hehkuttaa onnistuneita tuotoksia. En ole kuitenkaan halunnut peitellä sitä etteikö se kaikki vaatisi vaivannäköä, sitkeitä istumalihaksia ja vuosi- ja yökausien paneutumista asiaan. En ole halunnut antaa vääristynyttä kuvaan luovan työn luonteesta.


Kaikesta huolimatta minä koen, että se kaikki on sen vaivan arvoista. Sillä loppujen lopuksi kun riisutaan pois kaikki muu, jää jäljelle jotain taianomaista. Ideoita, jotka syntyvät työhuoneen hämärässä. Jotain selittämätöntä mistä ne kaikki kumpuavat. Vaikka välillä itkettää, on osa niistä kyynelistä täynnä onnea siitä, että saan tehdä juuri sitä mitä haluan. Ja siitä, että niitä ideoita tuntuu riittävän.


Jotain maagista siellä työhuoneessa siis tapahtuu. Ideointiprosessin voi toki purkaa osiin, kertoa mitä teki ja missä järjestyksessä. Näyttää luonnoksia ja kertoa miksi teki juuri tällaisia visuaalisia ratkaisuja. Silti lopulta aina päädytään sinne jonnekin kaiken äärelle. Siihen pisteeseen jossa uusi idea syntyy ja alkaa toteuttaa itse itseään.


Itse huoneessa ei sinänsä ole mitään kummallista, siellä on tavaroita hujan hajan. Papereita, julisteita, paperikasseja, luonnoksia. Maalaus- ja piirustustarvikkeita ja sekalaista tekniikkaa. Ja vaikka lopullinen toteutus usein tuon samaisen lasipöydän ääressä syntyykin, ovat itse ideoiden juuret ihan muualla kuin valkoisissa kansioissa. Ne syntyvät ympäröivästä maailmasta, kokemuksista, näkemyksistä. Inspiroitumisesta, keskusteluista, ihmisten kohtaamisesta.


Valkoisissa kansioissa on enemmänkin aiempien ideoiden hautausmaa. Arkisto kaikesta siitä mitä olen vuosien varrella tehnyt. Ja aina joskus sieltä nousee elävänä kuolleena jokin ajatus joka on aiemmin haudattu sinne. Jokin jolla onkin paikkansa vasta tässä ja nyt. Ja jokainen niistä hehkututetuista päätyy näihin kansioihin, ennemmin tai myöhemmin. Löytää oman kolosensa jonne käydä.


Kaiken kaikkiaan luova työ on kiehtova yhdistelmä arkista puurtamista ja pieniä ja suuria ihmeitä. Olen aiemminkin viitannut ajatukseeni siitä, että ammattilaisen ja harrastelijan erottaa se, että ammattilainen pystyy paineenkin alla, "pakon edessä" keksimään ja luomaan uutta, tuottamaan uskottavaa ja visuaalista materiaalia samaan aikaan kun harrastelija jää odottelemaan inspiraatiota jota ei välttämättä ikinä tule. Useimmiten kun se inspiraatiokin kumpuaa siitä, että alkaa konkreettisesti tehdä jotain. Piirtää, valokuvata, lukea, puhua, kuunnella. Ei se odottelemalla tapahdu.


Mutta sitten kun se tapahtuu, se on sille ammattilaisellekin edelleen, vuosienkin jälkeen yhtä mystistä ja jännittävää. Yhtä taianomaista ja kutkuttavaa. Tämän kirjoituksen kuvat ovat nykyisestä, taianomaisuudesta huolimatta tavallisesta (ja sotkuisesta) työhuoneestani, jonka valokuvasin siksi, että kohta sitä ei enää ole. Lokakuun alusta taikani tapahtuvat muualla, toisen lasipöydän ääressä.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa luettavaa, nähtävää ja samaistumisen tunteita jälleen. Omaa huonettani ei pystyisi tässä tilanteessa edes kuvaamaan, sen verran on kaikki sikin sokin ja odottamassa työjonon lyhentymistä sen verran, että on aikaa järjestää tämä mieltä, silmää ja fysiikkaakin koetteleva kaaos. Toivottavasti kuulemme Sinusta jatkossakin, myös sieltä uuden lasipöydän ääreltä. <3

    VastaaPoista
  2. tykkään näistä behind the scenes -postauksista. ja selkeästi huisin jännät ajat tulossa, toivottavasti tekemisen riemu ja sen muut sävyt välittyvät täältä jatkossakin.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista! Työpöydällä huvittavan paljon samaa kuin omallani.. :) Muutatteko itse vai siirtyykö vaan työpiste muualle? Tsemppiä tuleviin koitoksiin!

    VastaaPoista
  4. Huih, oma työhuoneeni tuskin pysyi noin hyvässä järjestyksessä (vai kuvastavatko nämä täysin autenttista työhuoneen tilaa?) kun oma pieni työpisteenikään ei pysy siistinä, vaikka oheismateriaalia ei pitäisi olla kuin parin muistivihon ja kynän verran. :D

    Ooo, jännää! (toivottavasti myöhemmin selviää mikä muutos on edessä?)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!