20120626

eisan anssa

Jotain on varmaan tehty O:n kanssa oikein koska sielujen sympatia eläinten kanssa on siirtynyt eteenpäin. Parasta ovat tietenkin sukulaisvierailut nukkea O:n ollessa muualla vahtivine vasikankokoisine koirineen ja hamstereineen päivineen mutta ovat ne omatkin issat aika ihania. Riesa varsinkin on ottanut O:n omakseen ja tunkee ihan tarkoituksella mukaan jokaiseen leikkiin, puskemaan ja pusuteltavaksi. Eisalle pusu onkin meillä aika usein kuuluva lause nykyään. Ja Eisa änne!




Rukkanen yrittää vielä pitää itsepintaisesti kiinni arvokkaasta etäisyydestään mutta kyllä sekin selkeästi O:ta etsii ja seurailee kärppänä tilannetta muutenkin. Ei vaan halua myöntää sitä ääneen. Se on muutenkin luonteeltaan enemmän sellainen kolea sohvaperuna, imago ennenkaikkea kato.



Riesalla ja O:lla sen sijaan on jo ihan omat jutut. On ihan uskomattoman sykähdyttävää nähdä miten suhde lapsen ja eläimen välillä kasvaa ja kehittyy ja kuinka siitä loistaa silkka rakkaus. O myös vastaa kissoille mielellään, eilen totesinkin, että hyvä kun sanoit mau, äiti ei nimittäin ymmärtänyt mitä Riesa tarkoitti.


Varsinaiset paita ja karvapeppu, sanoisin.


6 kommenttia:

  1. Voikun meilläkin oltaisiin noin sovussa! Täältä on tänään lähdössä yksi kappale kissoja piikille, ei ole puolessatoista vuodessa tottunut lapseen. Ei kestä yhtään edes rauhallista lähestymistä lapsen suunnalta ja nyt alkanut purkaa stressiään jo kahteen muuhunkin kissaan. Ikää piikille lähteävällä herralla on jo sen verran (13v) että piikku tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kun kodin vaihto. Eikä uutta kotia kyllä nyt ole tarjollakaan...

    Meillä poika muutenkin on todella kovakourainen kissoja kohtaan. On kielletty, rapsuteltu rauhassa yhdessä, annettu pari kertaa kissan roppastakin pikkuisen että oppisi... vaan ei. Tänäänkin juoksi pikkuautot kissan perään lentäen pitkin kämppää... Ehkä meilläkin joskus ollaan noin harmoonisia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kuulostaa tosi kurjalta tuo teidän tilanne. Itse uskon, että kissoissa ja lapsissakin kyse on myös henkilökemioista. Riesa on alusta asti ollut aika tärpäkkä tapaus joka ei vähästä hätkähdä joten myös alun hieman kovakouraisemmat kosketukset eivät ole olleet erityinen ongelma. Sillä on muutenkin jotenkin pidempi pinna ja se on selkeästi myös seurallisempi tapaus.

      Rukkanen puolestaan otti vähän enemmän nokkiinsa lapsesta (ja Riesastakin aluksi) ja pitää edelleen aika tiukkaa turvaväliä.

      Toivottavasti teillä tilanne paranee jollain tavalla. Kovasti jaksamista sinne!

      Poista
  2. Voihan Riesa ja Rukkanen, ihastuttavat nimet ja mahtavia kuvia! Etenkin tuo alin; tunnen ihan, miltä kissa tuntuu pienten sormien alla. Hilpeä fiilis ^^

    VastaaPoista
  3. Eläimen ystävyys antaa lapselle tosi paljon :) Karvaisia otuksia on ihana koskea ja niistä on myös seuraksi ja juttelukaveriksi. Meilläkin toinen kissa varsinkin juttelee kovasti takaisin ja toinen on muuten vaan kaikessa mukana.

    VastaaPoista
  4. Tuttuja tuntemuksia lapsen ja eläimen ystävyydestä :) meillä 3v poika ilmoittaa päivittäin rakastavansa meidän lk collieta ja 3:a maatiaiskattia :D Myös meidän naapurin hevoset sytyttää ja niiden seurailu ja tekemisten tulkinta tuntuu olevan todella tärkeää.

    Myös kuolemaan "saa" tutustua eläinten kautta, kyllä on ollut kovan keskustelun aihe mihin meidän toinen koira on mennyt ja mitä sille tapahtui (lopetettiin noin vuosi sitten sairauden vuoksi). Poika pohdiskeli itse että koira meni varmaankin KUUHUN :) sanoin että saa niin ajatella jos se tuntuu mukavalle :)

    Ihania juttuja täällä blogissa!

    - PP:stä Elksi

    VastaaPoista
  5. Voi miten ihanaa kuultavaa! Ja ihania kuvia.

    Oikein sydän pakahtuu.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!