20120528

täynnä tunnetta

Perjantai puolestaan oli täynnä tunnetta. Viime tipassa ilmaantunut valokuvauskeikka ARTSin publiikkiin. Kamera, akut, lisäsalama. Puhelin, avaimet, juhlavahko vaatetus. Valmistuvia ystäviä, ruusuja, sininen seinä sekä violetit todistuskansiot. Harmonikansoittaja ja yllätyssyntymäpäivät. Jotenkin se skumppamäärä sopi täydellisesti siihen tunnelmaan.



Omalla tavallaan se oli myös hieman haikeaa. Vuosi vuoden jälkeen minä valokuvaan jotain jossa voisin olla itse mukana. Keittiönpöydällä on kuitenkin kaksi kaunista ruusua, viimeisimmässä  sähköpostissa tuli sellaisia kehuja, että meinasin käydä itkemään. Kai se on tälläkin tarkoituksensa sittenkin. Jos olisin ollut vuosia sitten siellä valmistuneiden joukossa, en varmasti olisi tässä ja nyt. Enkä usko, että olisin ollut kuvaamassakaan. Tätä ainakaan. Tai liikuttumassa syntymäpäiväpuheista.



3 kommenttia:

  1. Miten paljon sulta puuttuu vielä tutkinnosta? Itse olen aina ajatellut, että on "turha" opiskella, jos ei valmistu. Tai ehkä pikemmin niin, että jos näkee opiskelemisen vaivan, tuntuu jotenkin turhalta jos esim. lopputyö jää puuttumaan.

    Toisaalta taas, kun olen nyt muutaman vuoden tätä blogiasi lukenut, niin mihinpä sinäkään tutkintoa varsinaisesti tarvitset. Kyllä nämä kaikki työnäytteet puhuvat upeasti puolestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei siitä kyllä kovin paljon puutukaan, pari harjoittelua ja lopputyö. Elämä vaan on vienyt niin vauhdilla eri suuntaan, että se on jäänyt hieman keskeneräiseksi projektiksi vaikkei sitä sellaiseksi alunperin ajatellutkaan. Oikeastaan olin jo vakaasti viimeisten kurssien kahvassa kiinni silloin kun O ilmoitti tulostaan ja pisti pakan sitten vielä ihan omalla tavallaan sekaisin. :D

      Työelämä on sitten se toinen puoli josta on hankala irroittautua tekemään niitä puuttuvia palasia. Suunnitelmissa on kyllä tehdä maisterintutkintokin loppuun, olen nimittäin samaa mieltä siitä että ihan älytöntä olisi jättää valmistumatta kun se on niin pienestä kiinni. Kandihan kävin muutama vuosi sitten noutamassa kyllä, että ei onneksi ihan hukkateillä ole sekään homma. :D

      Poista
    2. Työharjoittelu kuulostaa juuri siltä mitä sä varmasti vielä tarvitset... :) Se on kyllä ihan ymmärrettävää, että O pisti suunnitelmat uusiksi. Itse olen opiskellut joskus työn ohessa (hetken jopa kahden työn ohessa), eikä se jälkeenpäin ajateltuna ihan järjellistä hommaa ollut. Saati sitten jos vielä olisi ollut pieni lapsi...

      Mutta toivotaan, että joskus vielä löytyy sopiva väli tutkintosi loppuunsaattamiselle ja saat kuvaamisen sijaan olla itse kuvattavana!

      Poista

Kerro ihmeessä!