20120530

se oli koko ajan kuin herranterttu

Kyllä minä tiedän, että ikävähän se siinä vain purkautuu mutta joskus kieltämättä tuntuu pahalta kun kolme sekuntia kotiinsaapumisen jälkeen alkaa huuto ja parku. Ja kyllä minä tiedän, että O:lla on ollut ihan mahtavaa ja iloisena se juoksee kotona halaamaan mutta kun sen halin jälkeen se huuto alkaa, eivät asiaa ainakaan auta ne painokkaat vakuuttelut siitä kuinka tämä on ainoa itku koko päivänä ja että koko ajan se on ollut kuin pieni herranterttu konsanaan.

Poissa silmistä, poissa pienestä mielestä vielä. Ja onhan se äidin syli tietenkin kaikkein paras paikka raivota. Kyllä minä tiedän, mistä on kyse ja ymmärränkin. Joskus vaan silti lapsellisesti harmittaa kun itse tulee ikävä rinnassa takoen muutamankin tunnin jälkeen takaisin ja oikein odottaa sitä jälleennäkemistä. Niinä hetkinä ne kommentit enkelin lailla koko sen ajan kun olit pois käyttäytyneestä tyttärestä eivät vain kuulosta korvissa kivalta.

Mutta sehän se äidin tehtävä on. Ottaa yhdessä O:n kanssa vastaan tunteita laidasta laitaan. Ne ikävätkin,  peruskalliona jota vasten voi ja saa itkeä. Onneksi useammin kuitenkin naurattaa jos oikein aletaan viivalle laittaa sitä tunnetilojen skaalaa.

2 kommenttia:

  1. Mun 2v kummipoika teki yhdellä hoitokerralla saman. Äiti kun tuli takaisin, sai äiti iloisen halauksen ja sitten seuraavassa hetkessä hirveät raivarit niskoilleen kun kehtasikin jättää hoitoon vaikka kivaa olikin :D

    Itseäni ihmetetty koska meillä ei ole omia lapsia. Kummipojan äidillä on neljä joista vanhin jo 18v ja kertoi että ihan tuttu juttu, kuuluu ikään.
    Siinä kyllä lensi pullot ja takit, ei olisi halunnut jäädä eikä myöskään lähteä kotiin. Mikään, siis ei yhtikäs mikään ollut hyvin eikä poitsun mieleen. Sitten vielä äippä kehtas mennä vessaan ja mä mietein että missäköhän mun korvatulpat olikaan :D

    Kyllä se siitä sitten rauhottui kun poitsun huomio herpaantui muuhun asiaan ja pian äiti sai taas pusuja ja haleja :) Piti vain saada hieman osoittaa mieltä.
    Kummipojan äiti sitten sanoikin että pahemmalta tuntuis jos poika ei reagois millään lailla kun hän tulee kotiin tai hakemaan poikaa hoidosta, että niinhän me aikusetkin joskus osotetaan että välitetään toisistamme, kiukuttelemalla ja riitelemällä eikä pelkästään halimalla ja pusimalla :)

    VastaaPoista
  2. Sama juttu meillä. Poika nyt 1v1kk ja juuri aloitin työt ja mies jäi pojan kanssa kotiin. Kun tulen kotiin niin poika on suu korvissa eteisessä vastassa, haluaa syliin ja kun on mennyt ihana halitteluminuutti, niin sen jälkeen alkaa kitinä. Ei halua olla sylissä, ei halua olla pois sylistä, ei mitään, pelkkää itkua ja kitinää. :( Äitien on vaan kestettävä. Onneksi itku kuitenkin jossain kohti lakkaa ja yhdessä aletaan leikkiä leikkejä.

    Eeva

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!