20120510

kottarainen goes old fashioned

Vaikka Amsterdamia ei koskaan voikaan viedä pois Amsterdamista, sain kuitenkin ahdettua aimo kasan sitä matkalaukkuuni ostosten muodossa. Suurin osa ostoksista oli pienimuotoisempia, vaatteita, tuliaisia, pieniä ihania asioita. Yksi ostoksistani on kuitenkin ylitse muiden ja jännityksellä odotan sen tuomaa retrotuulahdusta (visuaaliseen) elämääni.


Lomographyn fisheye-kamerat nousivat pinnalle jonkin aikaa sitten ja olen haaveillut omasta tietenkin muiden kuvia seuratessani. Kun lomot sitten tulivat vastaan eräässä pienessä putiikissa, olin heti aivan myyty. Päädyin lopulta kuitenkin kalansilmän sijaan 35mm filmiä syövään Diana Miniin jolla voi ottaa niin neliön kuin puolikkaankin neliön mallisia kuvia. Ja kuulkaa, ihan oikealle filmille. Ostin mukaan paketillisen redscale-filmiä maksimoidakseni old school -tunnelman.


Mikä nostalgiapuuska se olikaan ladata filmi sisään ja laittaa kamera käyttövalmiiksi. Aloin muistella kuvanneeni kyllä filmikameralla aika paljonkin. Ensin ajattelin, että eihän siitä nyt kauan ole, sehän oli ensimmäisenä opiskeluvuonnani. Kunnes tajusin, että niin oli juu, kymmenisen vuotta sitten. Uskomatonta. Ja olen minä oman osani pimiössäkin viettänyt, missähän ne ovat ne kaikki silloin itse, omin käsin kehitetyt kuvat.



Koska kuvat ja kuvaaminen kuuluvat jokapäiväiseen elämääni niin vapaa-ajalla kuin vahvasti töihinkin liittyen, on filmikameran hankkiminen puhtaasti hauskanpitoa varten. Sillä ei kuvata mitään millä on deadline vaan haluan hyödyntää sitä enemmänkin yllätyksellisten fiiliskuvien ottamiseen. Ensimmäinen kokeilu lienee luvassa huomenna kun suuntaan eräisiin kahvintuoksuisiin kekkereihin illalla. Saa nähdä mitä sieltä tallentuu filmille.


Oikeastaan olen järjettömän huono teettämään edes digikuvia paperikuviksi asti. Jotenkin ne aina jäävät vain lojumaan koneelle ellei kyseessä ole työprojekti ja niihinkin harvoin nykyään ihan paperivalokuvia tarvitaan. Onko muita joille filmikamera tuo mieleen ihania muistoja? Kuvaatko filmille edelleen vai oletko jo aivan kiinnikasvanut digikameraasi? Teetätkö minkäänlaisia paperikuvia enää vai esitteletkö tärkeitä asioitasi esimerkiksi puhelimen näytöltä ja selaat lomakuvatkin vain koneelta?


4 kommenttia:

  1. Woah, nyt on pakko kommentoida! :D

    Dianat ovat niin ihania kameroita. Itse ostin omani viime kesänä, kun tajusin ettei festareille saa roudailla järkkäriä ilman passikorttia, mutta halusin silti kuvailla jollain muulla kuin digipokkarilla. Mikäs siis sen parempi kuin oikea filmikamera, Dianalla varsinkin saa niin siistejä kuvia, kun voi kuvata päällekäin yms.. (Itsekin oli pakko ostaa fisuobjekti normaalin lisäksi ;D)

    Ja jep, vaikka liian harvoin tulee noita digikuvia teetettyä, niin kyllä sitä silti tekee. Rakastan valokuva-albumeita, ja haluan ehdottomasti että jälkikasvu (ja minä itse) voi sitten seurailla vuosien päästä elämää kansien välissä. Kyllä paperiset kuvat voittaa 6-0 koneelta tapittamisen!

    Ja hei, hyviä Diana-hetkiä! Et varmastikaan tule pettymään tuohon kameraan. :D

    VastaaPoista
  2. Pakko kommentoida kans, ostin just pari viikkoa sitten Lontoon matkalla turkoosin Diana minin! Kohta on eka filmi täynnä joten jännä nähdä mitä tuli räpsittyä ja kikkailtua kuvien päällekkäisyyden ja puolikkaiden kanssa :) digikuvia tulee harvemmin kehitettyä mutta filmikuvat tulee kyllä aina jossain vaiheessa kehitettyä, kun meidän huushollissa kumpikin leikkii filmijärkkärillä digikameran lisäksi.

    VastaaPoista
  3. Oma Dianani toimii yleensä matkakamerana taltioimassa ajattomia tunnelmia sieltä missä satunkaan olemaan. Malliltaan se on F+, eli rullafilmiä syövä. Se on hieman isompi kuin tuo mini, mutta kätevä se on silti. Muutenkin olen enemmän filmikameraan taipuva, mutta varsinkin suomessa kehittäminen ja vedostaminen on suhteellisen kallista. Oma pimiö on kyllä rakentelulistalla. Kivan raikas tämä sinun valkoinen hankinta.

    VastaaPoista
  4. Erilaisia filmikameroita 50-luvulta 90-luvulle löytyy hyllystä puolisen tusinaa ja joka kevät lupaan itselleni alkavani kuvaamaan niillä taas. Kutakuinkin kymmeneen vuoteen en ole niin kuitenkaan tehnyt. Josko sit tänä kesänä?

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!