20120516

kansainvälinen arkitiistai

Tarkoitus oli ensin vain koota muutama kuva tältä kansainväliseltä valokuvauspäivältä mutta jäinkin pohtimaan bloggaamisen syvintä olemusta. Aina välillä herää keskustelua siitä mikä on arkipäivää, mitä blogissa näkyy ja miten. Mikä on bloggamisen arvoista tai mikä ei ole.


Tänään kommenttiboksissa ihmeteltiin hyväntahtoisesti postaustani legonpesupäivästä, sitä että jollekin toiselle ei tulisi mieleenkään sellaisen olevan edes bloggamisen arvoista. Joskus aiemmin taas tuli aika tiukkaa kritiikkiä siitä, että ulkoilun pitäisi olla arkinen, jokapäiväinen aktiviteetti kuten syöminen ja nukkuminenkin eikä mikään blogipostauksen arvoinen jymyskuuppi. Silloin tuntui jotenkin nurinkuriselta sillä juuri sitähän minä täällä käsittelen. Arkea. Unohtamatta myöskään syömistä ja nukkumista, etenkin näin äitiyden myötä, mutta kyllähän niitä lounassalaatteja on kuvattu lapsettomissakin blogeissa.


Blogin lisäksi tallennan arkeamme ylipäätään, valokuvaan valehtelematta joka päivä. Joskus enemmän, joskus vähemmän mutta saa olla aikamoinen päivä etten kaivaisi kertaakaan kameraa esiin. Jo nyt kun O on reilu puolitoistavuotias, olen suunnattoman iloinen siitä, että olen tehnyt niin. Lisäksi säästän tärkeitä muistoja, kortteja, kirjeitä, muita talteen laitettavia asioita. En ehkä koskaan saa aikaiseksi siistiä niitä kauniisiin kansioihin mutta ne ovat siellä. Tallessa ja jemmassa esimerkiksi O:n käydä joskus läpi halutessaan.


Tottakai tallentaminen, bloggaaminen, dokumentointi ja kuvaaminen nousevat eksponentiaaliseen arvoon kun tapahtuu jotain jännittävää. On juhlat, jonkun merkkipäivä tai sattuu jotain erikoista. Minulle kuitenkin myös ne arkiset asiat ovat osa yhtä rakkaita. Niiden dokumentointi ihan yhtä tärkeää.


On kuvia joilla ei ole kenellekään muulle luultavasti mitään sanottavaa mutta minulle ne laulavat. On hiekanmuruja, leivänmuruja, O-muru. On päiviä jolloin on paha mieli ja nekin ovat omalta osaltaan tärkeitä. Ei ehkä siinä mielessä, että niihin aina haluaisi palata tai niitä haluaisi taakkana kantaa mutta tärkeitä yhtä kaikki. Ja niistäkin on kuvia, postauksia, muistoja.


Vaikka kuvaaminen onkin minulle arkea, toi valokuvapäivä siihen jotain lisää. Pienen ripauksen maustetta joka olisi muuten puuttunut. Tunne oli sama kuin niissä päivä kanssani -postauksissa joista täytyy ihan käytännön vuoksi tietää etukäteen tai ainakin aamulla päättää, että tänään se on jotta tulee tallentaneeksi niitä hieman tarkemmin, hieman eri kulmasta. Tänään se mauste oli tuohon valtavaan tempaukseen osallistuminen ja minua jännitti tuleeko nyt jotenkin kuvattua vain sen vuoksi. Puuttuuko kuvista jokin henki ja sielu siksi, että niillä on kolmaskin funktio blogin ja oman tallentamisen lisäksi.


Päätin, että kuvaan silti. Tuli mitä tuli. Ja nyt kun kello on jo seuraavan vuorokauden puolella, huomaan, että sekin tunne on ihan samanlainen kuin niissä aiemmin mainituissa yhden päivän tarkoissa kuvauksissa. Se on tunne siitä, että tämä oli ja on sittenkin merkityksellistä. Kameraan tallentui tärkeitä hetkiä, jotain sellaista joka olisi luultavasti jäänyt muuten tallentamatta. Tänään tapahtui tärkeitä asioita, ei ehkä maailmankaikkeuden mittakaavassa mutta minun. Ja O:n ja P:n.


Ja vaikka O ei ikinä muistaisi tätä yksittäistä tiistaita, on sillä oma korvaamaton paikkansa niiden (arki)päivien ketjussa jota elämä on. Ilman tätä päivää huominen olisi erilainen. Ilman niitä asioita mitä teimme, sanoimme, söimme, ajattelimme, ostimme ja lauloimme tänään, toimisimme huomenna hieman toisin. Ehkä vain aavistuksen mutta toisin joka tapauksessa.


En malta odottaa mitä muut ovat tehneet ja tallentaneet. Oi mutsi ainakin ehti jo mukaan.

Mitä sinä teit tiistaina, 15. toukokuuta vuonna 2012?


7 kommenttia:

  1. Tää on just se syy miksen tykkää siitä että blogimaailma on muuttunut sellaiseksi kuin on! Voi huokaus.

    Silloin joskus kun nettiin kirjoittamista alettiin kutsua bloggaamiseksi, eli siinä about 2006-2007, kukaan ei arvostellut tai kyseenalaistanut mitä kukin blogiinsa rustasi. Blogit olivat enemmänkin päiväkirjoja, joita ei niinkään kirjoitettu isolle yleisölle vaan ihan omaksi huviksi. Kenelläkään tuskin olisi tullut edes mieleen sanoa bloggaajalle et "hei ei tää aihe sovi sun blogiin" - tosin ei silloin taidettu muutenkaan ilkeillä nimettömänä samaan malliin. Ylipäätään blogit on nykyään täynnä lukijan miellyttämistä, kysellään mitä mieltä ollaan tästä ja tuosta ja onko tämä asu kiva ja mistä haluttaisiin lukea jne. Enkä nyt tarkoita sitä etteikö vuoropuhelu lukijoiden kanssa olisi mukavaa, mutta välillä olisi kiva kun tekstistä huomaisi että bloggaaja on kirjoittanut sen ihan vain koska tykkää tehdä sitä!

    Onhan esim. tässäkin blogissa välillä tuotemainontaa, mutta ei se haittaa samalla tavalla kuin sellaisissa blogeissa joissa joka toinen postaus käsittelee "kivoja juttuja Nellyn valikoimasta". Se mikä mut saa klikkaamaan tänne kerta toisensa jälkeen on juurikin se, miten hienosti kuvaat arkea. Teet siitä kuvilla ja teksteillä kiinnostavaa, vaikkei se lopulta mitään ihmeellistä olisikaan.

    Arvostan blogeja, jotka eivät muutu sieluttomiksi kun lukijamäärä kasvaa! Mielestäni "päiväkirjamaisuus" on se mikä pitää blogin mielenkiintoisena, mutta tietysti jokaisella on oma mielipiteensä. Tuntuu vaan että monilta jää ymmärtämättä että blogeja on netti täynnä, jos jokin ei miellytä niin pidetään turpa kiinni ja etsitään jotain paremmin omaan makuun sopivaa. ;) Harva menisi kenellekään päin naamaa arvostelemaan että tee näin tai noin, miksi niin tekee sitten netissä?

    VastaaPoista
  2. Komppaan sua ihan satasella. Juhlapäivät yleensä muistaa paremmin kuin arjen. Siksi koen tärkeäksi, että nimen omaan sitä arkea tallennetaan blogiin, päiväkirjaan, vauvakirjaan, kuviin. Mihin itse kokee tärkeäksi. Kun arkeahan se elämä pääosin kuitenkin on.

    VastaaPoista
  3. Juuri luin artikkelin joka käsitteli aihetta 'simple'. Trendinä arjen yksinkertaisten asioiden arvostaminen tulee nousemaan. Itsekin valokuvasin vauva-ajoista lähtien arjen iloja, ihan vain että muistaisin pikkuisetkin jutut, ei vain niitä isoja. Mielestäsi tyylisi on rohkea, omanlaisesi, ja sen vuoksi täällä on kiva käydä lukemassa juttujasi! Omuuden Annina

    VastaaPoista
  4. Kivoja elämänmakuisia kuvia! <3

    Blogissani on sulle kysymyksiä vastattavaksi. ;)

    VastaaPoista
  5. arki on maailman ihanin asia.
    joku viisas joskus sanoi, että jokainen hengenveto elämässä on jo itsessään documentoinnin arvoinen asia
    :)

    VastaaPoista
  6. Ystävätär kertoi äskettäin katsoneensa nuorimman lapsensa ottamia kuvia viime kesältä: kuvista oli kuulemma välittynyt niin hyvin tavallisen kesäpäivän tunnelma juuri niiden tosi arkisten asioiden vuoksi, joita aikuinen ei olisi edes huomannut kuvata :)

    Ns. pahan mielen päivistä tuli mieleen tätini yllättävä paljastus suosikkikuvastaan: erään tarhavuoden "virallinen" yksityiskuva, jossa minulla on vielä silmät kyynelissä ja suu mutrussa itkemisen jälkeen. Täytyy myöntää, että sen jälkeen aloin itsekin arvostamaan kyseistä kuvaa; onhan se tosi realistinen surukuva ;)

    VastaaPoista
  7. Minäkin kuvasin koko meidän päivän tuolloin ja kirjoittelin ylös mitä tehtiin. En aio niitä kuvia blogissa julkaista vaan teen niistä meille itselle kirjan. Ehkä askartelen, ehkä tilaan valmiin kuvakirjan.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!