20120521

iholla

Ei ole suurempaa kunnianosoitusta kuin haluta tatuoida ihoonsa jotain joka on minun pensseleistäni lähtöisin. Vaikka pyrinkin tekemään joka ainoan työn ja projektin rakkaudella, suurella sydämellä, ovat tatuointisuunnittelut aina niitä intiimeimpiä. Se on niin henkilökohtaista suunnitella jotain niin pysyvää.


Ja vielä intiimimpää ja suurempaa siitä tulee kun se henkilö johon kuvaa tehdään, on rakas, lähellä ja jakaa elämänsä kanssani. Toisaalta kyse on myös siitä, että yleensä tatuointi suunnitellaan varta vasten tatuoinniksi, P halusi nimenomaan olemassa olevan työn iholleen. Juuri sellaisena kuin se on, roiskeineen päivineen. Minun lintuni joka syntyi akvarellipaperille vai muutamaa viikkoa ennen kuin tapasin P:n.


Itse lintukin on yksi rakkaimmista töistäni koskaan. Se on maalattu elämänvaiheessa jossa vasta availin omia siipiäni ja vaikka se onkin pahanilmanlintu nimeltään, kertoo se enemmän positiivisista asioista, oman suunnan löytämisestä.


Nyt on löytynyt sekä suunta, että selkä mihin laskeutua. En malta odottaa, että tämä on valmis vaikka ollaankin vasta alkumetreillä. Tatuointi on aina pysyvä, käyttäisin jopa kulunutta fraasia ikuinen. Minä toivon, että saan katsella juuri tätä kuvaa ikuisesti ja pitää sen lähellä vaikka se ei omalla iholla olekaan. Se on kaikista edellä mainituista syistä jopa rakkaampi kuin minuun itseeni tatuoidut kuvat.


Lisää pahanilmanlintua täällätäällä ja täällä.

4 kommenttia:

  1. Mahtava kuva ja aivan upeasti toteutettu! :)

    VastaaPoista
  2. Ihan mahtava! Ei voi muuta sanoa :)

    VastaaPoista
  3. Sopivaa tatuointia on kovin vaikea keksiä. Ajattelin että tytön kunniaksi otan viivakoodin syntymäajalla selkään, ja otinkin. Nyttemmin hieman kaduttaa, koska lisää lapsia olisi tiedoss aja jonkun sortin jatkettava tatuointi olisi ollut ihana.. Nyt onkin vaikeuksia keksiä, mitä teen. Jalkapöytään varmaan, mutta mutta.. :(

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!