20120522

haluaisin ostaa konsonantin

En tiedä kehen on tullut mutta O puhuu. Paljon, usein, kovaan ääneen. Laulaa, hihkuu, kertoo, selittää, muistelee, kysyy, vastaa, kommentoi. Ihan koko ajan. Sanavarasto karttuu joka päivä ja sekaan tulee koko ajan mutkikkaampia ajatuskulkuja, tarkempia analyyseja ja osuvampaa kannanottoa.
Puheenkehityksen erikoispiirteenä meillä on puuttuvat alkukirjaimet. Jostain syystä O sanoo kyllä monet sanat täysin ymmärrettävästi mutta jättää pois ensimmäisen konsonantin. Kaipa se on hänen mielestään turha sillä sen puuttuminen on täysin systemaattista. Vokaalit puolestaan ovat ihan paikallaan. Äiti on äiti ja auto on auto.

Yöllä ihmiset ukkuu, silloin mennään änkyyn ja päivällä syödään uokaa. Äiti leipoo ämpylöitä ja ulkona O einuu. Me O:n kanssa ykätään isistä ja kissat yppii milloin minnekin. Välillä laitetaan päälle akki ja päähän tietenkin ipo. Muumikirjassa mammalla on marjoja ädessä ja illalla pitää saada päälle eitto. Välipalalla syödään eipää ja äiti juo ahvia.
Viime aikoina O on myös alkanut laulaa ämä ämä äkkiä mukana ja ulos pitää ehdottomasti muistaa ottaa ämpä ja aapio. Taitaa oikeasti olla kyse vain siitä, että pienellä neidillä on niin kiire ehtiä kertoa kaikki tarvittava, että ei ole aikaa käyttää koko sanaa. Kuka sitä nyt muutamaa alkukirjainta tai loppuosaa tarvitsee.
O nimittäin puhui niistä leipomistani ämpyistä koko päivän, kunnes mainitsin Mummulle, että O osaa sanoa ämpy. O käveli viereeni ja totesi varsin painokkaasti, että ämpyLÄ. Ajatteli varmaan, että ihme äiti kun ei osaa puhua kunnolla.


3 kommenttia:

  1. :D lasten verbaalisia harjoituksia on kyllä ihana seurata!

    VastaaPoista
  2. Ihan paras tuo viimeinen. :'D Samaa meilläkin harrastetaan/harrastettiin, että lapsi kyllä voi sanoa sanan vähän miten tykkää, mutta jos äiti sanoo samoin niin se on kyllä het niin väärin. Lapset! <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos, hauska juttu! Ämpylä! :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!