20120408

säästelijä

Minä olen säästelijä. Ostan jotain ihanaa ja se jää kaappiin odottelemaan Oikeaa Hetkeä(tm). Siellä se sitten odottelee ja arkiset topit ja tutut vaatteet jyräävät sen ohi mennen tullen kun Se Oikea Hetki ei vaan sitten kuitenkaan ikinä tule. Sama koskee uusia kynsilakkasävyjä, kenkiä, jopa sisustustavaroista osaa. Ne lojuvat odottaen jotain maagista päivää johon ne sopivat paremmin kuin tähän ja nyt.


Säästelijänä kitkutan ensin niillä vanhoilla hyväksihavaituilla, en raaski laittaa uutta keittiöpyyhettä käyttöön kun se likaantuu heti, uutta toppia päälleni ihan vielä. Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja kaivoin sängynaluslaatikosta "uudet" lakanat jotka ostin viime syksynä Finlaysonilta. Ai että miten juhlava lankalauantain loppu siitä tulikaan, uudenkarheissa hehkuvanvärisissä lakanoissa. Pitäisi useammin hiljentää se säästelijän ääni ja antaa mennä juuri nyt. Niin materialistisessa kuin muussakin mielessä.



Kuvien mallit eivät liity säästelemiseen mitenkään. Ne ottavat elämästä ja uusista lakanoista ilon irti välittömästi. 



6 kommenttia:

  1. Hienot lakanat ja kuinka ihanat kissat!! Mä olen kyllä ihan kisujen kannalla - ilo irti kaikesta uudesta heti :D Pikkuisena jopa nukuin uudet oranssit kumisaappaat kainalossani!

    VastaaPoista
  2. Tunnistin itseni :/ Tässä joku aika sitten ostin rasian isoja herkullisen näköisiä mansikoita itselleni viikonloppuherkuksi. Niitä sitten himoitsin, ja ajattelin vaan, et no siivoan eka, sit herkuttelen, syön eka ja otan sit jälkkäriks...jne. Lopulta heitin rasiallisen homehtuneita mansikoita roskiin. Käsittämätöntä tyhmyyttä! Mut joo, pahimmillaan tää on just vaatteiden ja tavaroiden kanssa. Ihanaa tietää etten oo ainut säästelijä :)

    VastaaPoista
  3. Teen tismalleen samaa vaatteiden kanssa. Koska pesu kuluttaa vaatteita, niin sitten säästelen. On pari kivaa mekkoakin olemassa, joita ei raaski käyttää. Ne ei ole mitenkään erityisen juhlallisia, kerran jopa sitten laitoin yhden päälle ihan illanistujaisiin ja tuli melkein morkkis, että lol apua nyt kulutin mekkoani!

    Sit sitä huomaa tuurilla, että tyylitaju on ehtinyt muuttua sillä välin, kun on säästellyt jotakin. Ja sen katsomiseen on jo kyllästynyt, että se vaan sitten menee sinne hyllyyn missä on "ne vaatteet jotka joskus oli tosi jees mut nykyään ei oikein natsaa".

    VastaaPoista
  4. Allekirjoitan koko tekstin. Pakko oli vain kommentoida, että olihan ihana taulu-kelloasetelma!

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa todella tutulta! Juuri ne ihanimmat löydöt, niin vaatteet kuin sisustustekstiilitkin, jäävät helposti kaappiin pölyttymään ja odottamaan sitä spesiaalitilaisuutta, jota yleensä ei koskaan tule. Nyt vanhemmiten olen yrittänyt opetella käyttämään lemppareitani ihan tavallisessa arjessa - ja pääsemään yli siitä "apua nyt tää kuluu" -tunteesta. :)

    VastaaPoista
  6. Apua. Pelottavan tuttua mullekin. Oon onneks päässyt vähän pitemmälle kuitenkin tän asian kanssa kun lapsena, jolloin mä en meinannut raaskia käyttää mun ehkä 10 markkaa maksanutta hienoa KYNÄÄ, enkä todellakaan lainannut sitä kellekään :D Siinä kyljessä oli vielä asteikko, josta näki paljon sitä hienoa viininpunaista mustetta on jäljellä ja arvatkaa kuka vahtas sitä silmä tarkkana...

    Yks asia minkä kans mulla tällä hetkellä on varsinkin parannettavaa on meidän ns. juhla-astiasto. Vielä ei ole niin hienoa juhlaa tullut kotona järkättyä, että olisin niitä voinut käyttää. Ja pahinta on, (toivottavasti mun mies ei eksy tänne tätä lukemaan) etten edes tiedä tykkäänkö enää niistä astioista niin paljoa että haluaisin niitä koskaan käyttää. Way to go.. :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!