20120415

let it be ja lenkkarit jalkaan

Tai no, tennareistahan tässä on kyse mutta jätetään hiusten halkominen toiseen kertaan koska tuo rimmasi paremmin. Sen lisäksi, että raskaus ja lapsen saaminen mullisti kaiken muunkin, se teki myös vannoutuneesta korkkarikottaraisesta tennaritipun. Osa kengistä jäi suurentuneen kengännumeron (miksei kukaan kertonut tällaisesta etukäteen??) vuoksi kaapinperälle, toiset olivat muuten vaan jotenkin väärän näköisiä uuteen äitihabitukseen nähden.  Aiemmin arkikorkoina toimineet popot tuntuivat yhtäkkiä venähtäneen huteran korkeiksi vaaputtimiksi ja jalatkin huutavat hoosiannaa jo ensi metreillä. Toisaalta kymmenen kiloa kantorepussa ei viitsi vetäistä jalkaan mitään megastilettoja muutenkaan eivätkä ne oikein vaunuiluun tai hiekkalaatikollekaan sovi.


Myönnän, että olen vähän katkera mutta vain vähän. Tähän asti olen tallustellut missä milloinkin ja lähinnä keskittynyt harmittelemaan tätä kenkämuutostani. Talvet ovat menneet näppärästi suurissa EMUissa jotka saavatkin näyttää kookkailta ja pörröisiltä. Kevätauringon pilkistäessä esiin olin kuitenkin jonkinlaisen vedenjakajan edessä. Sitten yhtäkkiä jotenkin tajusin, että piru vie, jos on käytettävä matalia, helppoja ja sopivan suuria kenkiä, mikseivät ne voisi samantien olla räväkät jollain muulla tavalla kuin korkojen mittaa tulkiten.


Aloitin kevään tennarimanian kultaisilla ja mustilla glittereillä ja nyt jatkan uskomattomalla ebay-löydöllä joka kruunaa kevätkenkäkokoelmani. Juicy Couturen Let it be -kengät ovat juuri sitä mitä tennareiden pitääkin olla. Minä en vain tiennyt aiemmin, että tällaisiakin tennareita on olemassa. Olin typeränä jämähtänyt mielikuvaan mustista Converseista (ei sillä etteivätkö nekin olisi hienot). Kuinka monta kepeää tennarikevättä olenkaan jo missannut!


Kenkien tekstin mukaan aion nyt todellakin antaa olla tai oikeastaan enemmänkin antaa mennä. Tepastelen tyytyväisenä niin näillä kuin kultakengillänikin, kannan O:ta mukana ja no okei, myönnän myös olevani loppujen lopuksi oikeasti aika lyhyt. Joku joskus sanoi tavattuaan minut sukkasillaan ensimmäistä kertaa, että enpä olekaan ikinä tajunnutkaan, että sä olet noin lyhyt.





4 kommenttia:

  1. Mä en ite oo ikinä osannu käyttää korkokenkiä (ei sillä, että niitä mun kokoisina löytyiskään...), joten oon satsannu tennareihin. Musta ne on loppujenlopuksi aika tylsät kengät, jossa niissä ei oo sitä _jotain, ja siksi koitan aina löytää vähän erikoisempia kuoseja. Tietenki ihan tavalliset, yksiväriset tennaritkin voi olla hienot, mutta on se silti kivempi kävellä esimerkiksi paljettitennarit jalassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin on kivempi kävellä paljeteissa. :D :D

      Poista
  2. Z: KUINKA lyhyt sitten olet? :)

    Minn kohdallani ihmiset saavat hämmennyksensä vain ja ainostaan jos kerron pituuteni.

    "Siis alle 158cm?! Mä luulin, että sä olet ainakin 165 cm!"

    Mun ego onkii ainaskii liki sataseittemänkymmentä. Siksi mä tunnun niin paljo isommalta ja VARTEENotettavammalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa! Tunnistan kyllä tuon ego-osuudenkin, jostain syystä minua luullaan silti aina _pienemmäksi_ kuin oikeasti olen. Pituutta on 157,5cm, voi olla, että se huomatuksi tuleminen on allekirjoittaneen kohdalla enemmänkin äänenvoimakkuudellinen asia... ;)

      Poista

Kerro ihmeessä!