20120427

kun kottarainen kesäkassin ompeli

Minä ja ompelukoneet emme ole ystäviä. Me tulemme kohteliaan rajamailla toimeen tarvittaessa mutta välttelemme usein toisiamme sosiaalisissa tilanteissa. Olenkin joskus kironnut, että kaikkea muuta varmasti osaan tai ainakin voin opetella tekemään mutta ompeleminen ei kuulu niihin. Osaan toki ommella (melkein) suoraa ja pari pientä pussilakanaa nyt surauttaa kuka vaan. Se on vaan sitten se nurja puoli todellakin Nurja puoli isolla N:llä ja kaikkein parasta on piilottaa ne rumat päättelyjäljet sinne sisäpuolelle, jota kukaan ei näe.


Kaikesta mainitusta johtuen olin melko jännittynyt eilen kun matkasin Finlaysonin matkassa heidän pääkallonpaikalleen, jonne minut oli kutsuttu ompelemaan joko " upea kaftaani, tyylikäs kesähattu tai kätevä rantakassi?". 



Lopulta seisoin typertyneenä posket punoittanen ja pitelin käsissäni käännettävää rantakassia á la Finlayson -kuosit. Sanoin alunperin ylittäneeni itseni jo saatuani muotolaskokset ommeltua mutta valmis kassi se vasta lämmittikin mieltä. Ehkä se oli se välitön tunnelma ja iloinen porukka. Tunnelma oli katossa, tarjotut muffinssit ihania ja näköala merelle upea. Kai nyt tuollaisessa paikassa ompelee hyvin tämmöinen tumpelokin, eikö vain?


Oman osansa illan tekniseen puoleen toivat Pfaffin ompelukoneet, jotka muistuttivat kotikoneeseeni verrattuna lähinnä Rolls Roycea. Niissä oli kaikki täysin automaattista ja ne toimivat kuin unelma. Niin paljon kuin nautinkin ihan vain siitä, että sain kerrankin keskittyä tekemään jotain ihan muuta kuin töitä, on kyllä pakko myöntää, että iso osa siitä tunteesta tuli myös kunnollisista ja laadukkaista välineistä. Kotona kun yrittää nyhertää jotain yleensä vielä keskellä yötä ja kiireellä, väsyneenä ja olohuoneen lattiaa leikkauspöytänä käyttäen, on siitä kyllä iloinen ja rento tekeminen kaukana.


Illan yllätyshitiksi nousivat kuitenkin näiden superkoneiden uumenista löytyvät muurahaiset. Kaikki alkoi Finlaysonin suunnittelijan, Sami Vullin avainnauhasta ja levisi sitten nopeasti niin kännykkäpussukoihin kuin minun rantakassiinikin. Pääsipä yksi brodeerattu väkäjalka myös Samin kaulukselle seikkailemaan. Jää nähtäväksi missä kaikessa näitä muurahaisia vielä nähdään kun suunnittelijat pääsevät kahvitauollaan vauhtiin. Itse innostuin ideasta siinä määrin, että niitä juoksentelee sekä kassin sisä-, että ulkopuolella ja muutama myös mustassa kortissakin.



Näimme myös tämänhetkistä mallistoa upeine väriloistoineen ja mikä hauskinta, pääsimme myös kurkistamaan suunnittelijan arkeen ja työvälineisiin. Itse asiassahan me siis olimme ihan konkreettisesti suunnittelijoiden työhuoneella ja saimme pienen maistiaisen mm. tietokoneohjelmasta jota he käyttävät. Ei voi muuta sanoa kuin wau! Ollapa tuollainen ohjelma (ja tuollaiset ompelukoneet!) kotonakin. Mallisto on vauhdikas ja värikäs, meille kotiin ehkä turhankin värikäs mutta yksi tuote vei kyllä sydämeni ihan täysin. Anu Kanervon suunnittelema Hauska-pyyhe villeine viirinauhoineen on aivan ihana.


Väreistä keskustelimme toki myös (ei kai sellaisten kuosien keskellä voi olla niistä puhumattakaan!), kuulimme uusia tuulia suoraan Milanosta ja arvailimme tulevia trendivärejä. Rantakassissani päädyin lopulta kuitenkin pitäytymään mukavuusalueellani ja valitsin kankaiksi melko yllätyksettömästi mustavalkoista. Taidan kuitenkin käydä ostamassa kassintäytteeksi muutaman mainitsemistani pyyhkeistä. Ihan siltä varalta, että tuleva kesä ei olekaan ihan niin mustavalkoinen kuin ajattelin.



Tulin kasseineni innosta puhkuen kotiin, iso kiitos koko porukalle, oli todella mukavaa ja lämminhenkistä. Tällaisia iltoja pitäisi ehdottomasti olla enemmän! Ja ensi viikolla myös sinä voit kokeilla yhteensopivuuttasi ompelukoneiden kanssa, tästä lisää myöhemmin (toivottavasti tosin kevään lämmöstä Amsterdamista käsin postaten).





2 kommenttia:

  1. Ei mulla muuta, kuin että Pfaff on ehdottomasti paras. Noin automaattista konetta itsellä ei ole, mutta perus-Pfaff on silti paras mitä minulla on ollut. Jo 10 vuotta yhteiseloa takana, eikä kertaakaan mitään tappelua, tai sitten vika on kirjaimellisesti ollut käyttäjässä.

    Mukava siis kuulla, että että ompelu voi olla muistakin mukavaa, kunhan on kunnon kone :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on juuri niitä juttuja mitä ei edes tule ajatelleeksi ennenkuin kokeilee. Ihan mahtavaa kun kaikki toimii niin kuin pitää eikä tarvitse itse miettiä ihan joka yksityiskohtaa ja säätöä saati säätää ongelmien kanssa.

      Omakin kone olisi ihan saada, tuo meillä oleva on siis pitkäaikaislainassa ja palautunee jossain vaiheessa omistajalleen. Just joku perusmalli riittäisi meikäläisen suoraa ja sileetä -ompeluihin hyvin. :D

      Poista

Kerro ihmeessä!