20120318

porttiteoria

Kun lapsiportti saapui, meni kauan ennenkuin siihen tottui. Se pisti silmään ja siihen törmäsi viuhtoessaan hätäpäissään kodissa edestakaisin. Kissat olivat hämmentyneitä ja avausmekanismi piti selittää jokaiselle vieraalle. Lopulta siitä tuli osa arkea ja sisustusta. Se suli kodin sekamelskan sekaan eikä sitä enää edes huomannut.


Kun O kasvoi, alkoi portti olla yhä enemmän auki. Nyt se on ollut auki jo pitkään mutta unohtunut paikalleen koska se on vaan niin tuttua. Äsken saimme vihdoin aikaan ja P siirsi portin työhuoneen oviaukkoon. Siihen jota ei koskaan kuvata blogiin koska siinä on ollut portin sijasta ruma tummanruskea parvekejakkara.

Mikä oudointa, olohuone tuntui kasvavan monta neliötä ihan vain portin poistamisella ovelta. Ja nyt pitää opetella, että työhuoneeseen päästäkseen täytyy avata portti. Täällä sitä istutaan nyt kuulkaa kuin jossain karsinassa. Puolen vuoden päästä tai joskus saan varmaan muka isomman työhuoneen sitten kun tuo metalliristikko lähtee lopullisesti ja porttiteoria jatkaa kulkuaan tottumuksen kanssa käsi avausmekanismilla.


4 kommenttia:

  1. samanlaisia ajatuksia oli itselläkin kun koiranpennun vuoksi piti hankkia koiraportti (näyttää ihan samalle kuin tuo lapsiportti, olisikohan sama..) Onneksi koirat kasvavat lapsia nopeammin ja portti kävi vain pikavisiitillä.

    VastaaPoista
  2. Voi kuule hyvinkin olla sama portti, tuo meidän on Ikean mallia. :) Jotenkin se porttiaika tuntui kamalan pitkältä mutta eihän se nyt loppujen lopuksi siinä kovin kauan oikeasti ollutkaan kun näin jälkeenpäin miettii. :D

    VastaaPoista
  3. Ihania näkymiä. Näin kolmen koiran perheessä portteja löytyy melkein joka aukosta... oikein laskeskeltuani näköjään viisi porttia ollaan saatu mahdutettua pieneen punaiseen tupaan. On portaiden ylä- ja alapäässä, omat portit etu- ja takaovea vartioimassa sekä yksi makuuhuoneen ovella etteivät koirat tunkeudu sänkyyn nukkumaan...

    VastaaPoista
  4. Hei kottarainen! Mistä nuo upeat verhot ovat peräisin? Kauniit!

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!