20120313

nurkan takana

Tänään minulla on yksi ennalta sovittu työpalaveri. Lisäksi sain äsken kutsun tulla koska vain kurkistamaan näppäimistön alle. Koskaan ei tiedä mitä seuraavan nurkan takana odottaa. En pysty edes kuvittelmaan millaisia kuvia teen ensi viikolla tai ketä tapaan sitä seuraavalla. Toki suuremmat linjat on tehty ja kalenterissa merkintöjä. Mutta siellä välillä on tilaa pienille yllätyksillekin. Ja vähän suuremmillekin jos sellaisia on tulossa.

Pyrin aina suhtautumaan elämään uteliaan kurkistavasti. Jokainen päivä on virta joka vie omaan suuntaansa, jokainen vastaantuleva ihminen on tapaamisen arvoinen. Yritän ainakin kovasti antaa aikaa ja tilaa tapahtumille ja ihmisille, olla läsnä hetkessä ja kuunnella mitä toisella on tuoda elämääni. Se ei tarkoita sitä, että kaikista ihmisistä pitäisi hyötyä jotenkin tai sitä, että tapaamisen laadun mittarina on sieltä saadut asiat. Oikeastaan ihan päinvastoin.

Uskon, että muille tehdyt positiiviset asiat tai aiheutetut tuntemukset tulevat joskus vastaan jossain toisaalla. Karman laki kuulostaa vähän liian henkiseltä ja uskonnollissävytteiseltä mutta hieman kevyemmin suhtautuen kyse on juuri siitä. Jos itse suhtautuu lämmöllä, ilolla ja avoimesti, saa paljon samaa takaisinpäin. Ei ehkä samoilta ihmisiltä, eikä aina silloin kun haluaisi. Mutta saa. En väheksy pientäkään asiakasta, suhtaudun yhtä suurella intohimolla yksittäiseen pieneen projektiin kuin ison organisaationkin antamiin toimeksiantoihin. Sama periaate on mukana niin töissä kuin vapaallakin.

Tänään ohimennen tervehditty ventovieras voi ensi viikolla olla sydämellisesti tervehditty ystävä jollekin toiselle. Ja se toinen saattaa tuntea jonkun joka tarvitsee jotain mitä minä osaan tehdä. Toisaalta epämääräinenkin yhteydenotto tai aluksi hyvin kaukaa haetulta kuulostava idea voi olla seuraava läpimurto, jackpot johonkin. Siksi myös ideoille ja ajatuksille pitää antaa tilaa. Pitää kokeilla ja tutkia ennakkoluulottomasti, uskaltaa yrittää typerältäkin kuulostavia juttuja. Ne voivat johtaa johonkin muualle, jonnekin mihin et olisi ikinä päätynyt ilman niitä.

Olisin halunnut kirjoittaa tämän tekstin huolella, viimeistellä sen kunnolla. Hioa sanamuotoja ja lauserakenteita jotta se tulisi ulos parhaalla mahdollisella tavalla. Juuri nyt minulla ei ole aikaa siihen mutta minusta tuntuu, että tämä oli yksi niitä asioita jotka pitää kirjoittaa ulos juuri nyt. Juuri tällä hetkellä.

Anna tälle päivälle mahdollisuus ja katso mihin se vie. Niin minäkin aion tehdä.

3 kommenttia:

  1. Kauniisti sanottu, ajateltu ja tehty.
    Näin sen kuuluu mennä.

    Aurinkoa päivääsi!

    VastaaPoista
  2. älyttömän hyviä ajatuksia. olen huomannut saman, että se pieni polku usein johdattaa highwaylle, kun jaksaa vain tarpoa.

    pohdinnan alla samanlainen "iso kuva" (yyyyh!), kun äitiyslomani päättyi, mutta hoitovapaa alkaa. saman alan hommia teen, ja mietin juuri mahdollista itseni työllistämista tosissaan.. free-hommaa tuntuu löytyvän, mutta ipanan 2h päikkärien aika ei ihan riitä siihen määrään, ja pelkästään yötyöskentelijäksi musta ei ole.. tehokkaaksi tässä on kyllä oppinut, ne pienet hetket kun rauha on maassa, on pakko käyttää kunnolla hyväksi! silti olen miettinyt, kuinka saat paletin rullaamaan?

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus! Yhdyn ajatuksiisi täysin!

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!