20120301

levällään olevista tavaroista

Minä vietän aikaani kotona suurimman osan vuorokaudesta joten minä olen myös se joka niitä levälleen jääviä tavaroita tuijottelee päivät pitkät. Ja niitähän on levällään. Vaikka kuinka siivoaisit, kulkisit puolitoistavuotiaan perässä ja keräisit leviteltyjä takaisin paikalleen. Niitä on silti. Olohuone muistuttaa lastentarhan leikkihuonetta ja muu asunto, noh, muuta asuntoa josta kaikki irtain on otettu esiin ja jaoteltu pitkin lattioita aikuiselle avautumattoman logiikan mukaan.

Aika tiukastikin kritisoidaan sitä, jos haluaa matchata lapsen tarvikkeet vaikkapa kodin muuhun sisustukseen. Sanotaan äidillisen tuomitsevasti, että eihän sillä ole mitään väliä, että ruokalappu on nallekuvioinen. Ei niin. Mutta eipä ole silläkään mitään väliä, että ne ruokalaput ovat mustia ja valkoisia. Noin niinkuin lapsen kannalta. Minun kannaltani sillä taas on ihan hitosti väliä. 24/7 kuivumassa, käytössä tai pesussa olevat ruokalaput ovat minun silmissäni koko sen ajan. Ja minä haluan, että ne eivät ole nallekuvioisia.


Muiden kodin tavaroiden kohdalla pätee sama juttu. Siis sen lisäksi etten halua niissä seikkailevan nalleja tai pupuja, haluan niiden matchaavan ainakin joten kuten kaikkeen muuhun mikä on (tarkoituksella) esillä. Ehdotin joskus P:lle, että voisimmeko hankkia keltaisen imurin kun se ei niin hyppäisi silmille täältä kun se on joka tapauksessa tuossa lattialla koko ajan. P ratkaisi ongelman ostamalla sisustuksen väreihin sopivia keltamustaharmaita sukkia. Ja vetosi tietenkin tuohon esittämääni kantaan.


Sittemmin sain tahtoni läpi ja nyt voi sen imurinkin vähän huolettomammin jättää esille. Vasta ihan hiljattain luovutin ja myönsin, että myös muut siivoustarvikkeet olisi suotavaa pitää käden ulottuvilla. Eli esillä. Mieluiten koko ajan. Kukaan ei jaksa kaivaa niitä sieltä kaapinperältä monta kertaa päivässä itse lusikalla syövän lapsen ruokailujen jälkeen. Puhumattakaan kaikista niistä muista kerroista kun niitä tarvitaan. Ostin siis katseenkestävän suihkepullon pesuainelantrinkia varten ja sain Siivouskaupasta testiin myös vaaleanpunaista pesuainetta valmiiksi jo tyylikkäässä pullossa. Pitäähän pesuaineen nyt sopia uusien verhojen kanssa yhteen, eikö pidäkin?


Kaiken kaikkiaan koti on nyt hieman inhimillisemmän näköinen taas. Minimalistin taivasta tästä koskaan tuskin tulee mutta ainakaan minä en ahdistu päivittäisistä rutiineista ja niihin liittyvistä lojuvista tavaroista niin pahasti. Eivätpähän ainakaan hypi nallet silmissä vaikka olisinkin kotona paljon.

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella yksi jos toinenkin odottaa jo sormet näppäimistöllä savuten, että pääsee kuittaamaan kuinka meillekin alkaa kohta virrata vaaleanpunaista prinsessakrääsää ja ties mitä muuta. Olen toki tiedostanut sen, että en voi loputtomiin päättää O:n puolesta minkä värisiä leluja ostetaan tai miltä hänen vaatteensa näyttävät. Mutta niin kauan kun asiaan voin vaikuttaa, aion sen aivan ehdottomasti tehdä.

28 kommenttia:

  1. Juuri näin! Ja aina ne pinkit krääsät voi siivota mustiin laatikoihin ;)

    VastaaPoista
  2. mutta aikuinenhan se on, joka ne lasten lelutkin ostaa ;)

    Meille ei koskaan tule yhtään hellokittyä tai niitä ihme pörröhamstreita, jos se vaan on minusta kiinni. Olen myös siinä uskossa, että ei se lapsi osaa löytää niitä prinsessa juttuja, ellei niitä hänelle näytä ja tuputa. Nyt tähän voikin sitten kommentoida monet tyttölapsien äidit kuinka olen väärässä, mutta annan itseni olla väärässä. Ei meille siltikään tule niitä hellokittyjä, jos asia on minusta kiinni. Ja tällä hetkellä minä kuitenkin olen se, joka päättää mitä vaatteita ja leluja meille tulee.

    Ja toki siis näissäkin saa tehdä ihan niin kuin sielu sietää. Ei meilläkään nalleja ole, ei ruokalapuissa, paidoissa tai lakanoissakaan. Värejä on sitten kymmenesti enemmän kuin teillä Kottarainen, mutta se nyt meneekin sitten jo eri jutteluksi. Ja itsepähän olen minäkin nämä värit tänne valinnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuinen todellakin ja vielä pitkään. Siitä tosin olen hieman eri mieltä, etteikö lapsi löytäisi erilaisia asioita ilman aikuisten näyttämistä tai tuputtamista. Ei meilläkään prinsessakrääsää kanneta eteen tai esitellä lelukuvastoista mutta kyllä vaan nuken hoitaminen onnistui kylässä ihan itsestään ilman kenenkään asiaan puuttumista. Valikoimaa oli kuitenkin junaradasta lähtien levällään ja sinne se vaan taapersi vaaleanpunaisen sängyn luo hoivaamaan. Se ei silti poista sitä, etteikö aikuinen voi jarrutella sen vaaleanpunaisen tulvan saapumista kotiin tietenkään.

      Väreistä olisi mielenkiintoista kirjoittaa ja keskustella muuten enemmänkin. Joskus ammoisina vauva-aikoina asiaa sivusinkin kun meidän mustavalkoinen makuuhuoneemme aiheutti närää ja kysymyksiä O:n kehityksen kannalta tärkeiden väriannosten saannista. Pitääkin pitää tämä mielessä, josko saisi ihan postausta näistä väreistä aikaan. :)

      Poista
  3. Joo, ihan varmasti veit nyt sanat muutaman anon suusta, ettei ne ehikkään hekotella kuinka kohta on hello kittyä talo täynnä. Minusta sillä on väliä millaista tavaraa kotiinsa kantaa, jos se vain on jotenkin päätettävissä.

    EN mä valita jos lahjaksi tulee nallea ja se varmasti tulee käyttöön, mutta jos itse hankin jotain niin hankin kyllä omaa silmää miellyttävää. Tosin lapsikama on usein ihan kauheaa joka tapauksessa :)

    ps. meillä onkin jo imuri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, itse hankituista päätän minä ja muut tuovat mitä tuovat. Ja jaan myös tuon, että lapsikamalla on taipumusta olla aika epäviehättävää esteettisesti. :D

      Ja mitä hittoa, pitääkö mun nyt alkaa imurikauppiaaksi jossain muualla??

      Poista
  4. joo täysin samaa mieltä. ärsytti jo raskausaikana kun mitään tekstiilejäkään ei löytynyt valmiina järkevän näköisenä muutakuin kauheella hakemisella tai itse tekemällä. esim. pinnasuojat, hoitoalustat, ruokalaput ym. mulle olisi kelvannut vaikka ihan yksivärinen valkoinenkin mutta ei..
    eräs lapseton kaverini avautui mulle joskus että "ethän sä voi päättää ettei sun lapsella ole yhtään mitään lastenkuoseja", ööh kyllä voin ja päätän, ja se ettei sillä ole nalleja tai amppareita lakanoissa tai verhoissa ei sitä traumatisoi. on meillä silti värejä, mutta tarkka olen ja tulen olemaan.
    sama vaatteissa, ei ole yhtään ihan sama millaisia ne on vaikka ne on jonkun mielestä "vaan" lastenvaatteita ja likaantuvatkin niin nopsaa. jos kaapissa on vain kivoja, (äidin) silmää miellyttäviä vaatteita jotka sopivat kaikki yhteen, niin isikin osaa pukea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelen myös noin, että kyllä niitä värejä saa olla ja onkin mutta en näe mitään syytä siihen miksi niiden kylkiäisinä olisi pakko sietää nalleja ja pupuja jos ne eivät muuten miellytä silmää.

      Vaatteissa meilläkin minä mielellään matchaan kyllä asukokonaisuuden, olkoonkin jonkun mielestä turhanpäiväistä. Minusta se on hauskaa ja toisaalta ei sekään edelleenkään tarkoita sitä etteivätkö vaatteet olisi samaan aikaan myös tarkoituksenmukaisia vaikka ovatkin sävy sävyyn.

      Meillä tosin P haluaa myös päättää mitä O pukee päälleen ja löytääkin ihania yhdistelmiä myös. :)

      Poista
  5. Anonyymi1/3/12 15:01

    Niinpä..kuten Nelsson totesikin että ne pinkit tms. sisustukseen sopimattoman väriset
    tavarat voi siivota mustiin laatikoihin. :>

    Olen aina sanonut ettei meille tule pinkkejä vaatteita, leluja, hellokittyjä, zhuzhupetsejä tai muitakaan hirvityksiä..nyt meillä on laatikollinen mylittleponyja, zhuzhupets ja kittypehmoja ja vaatehuone pursuaa esikoisen osalta pinkkejä ja vaaleanpunaisia vaatteita, hellokittypaitoja yms. yms. Enkä yhtään ole koskaan itse ostanut tai pyytänyt vaan vanhempi neiti on itse päättänyt haluavansa kun on kavereilla tai telkkarissa nähnyt jotain kivaa.. Tuntuu vaan ettei kukaan ole ottanut kuuleviin korviinsa kun olen pyytänyt olemaan tuomatta meille juuri sitä tavaraa.. :/ Tulipa pukinkontista jopa pinkit kitty-nukenvaunut jotka minä säälimättä vaihtokauppasin mustiin brion taaperokärryihin mihin se meidän nukkekin mahtuu aivan yhtä hyvin.. :>
    Kyllähän sitä on kauhisteltu ja haukuttukin kun minä myyn lasteni leluja pois tai vaihdan niitä omaan silmääni/sisustukseen sopivammiksi. Eipä ole lapset 1 ja 4v sanoneet vastaankaan ja ovat saaneet vaihdossa useimmiten jotain muuta.. vaaleanpunaiset nallet, kittyt yms. vaatteetkin olen yrittänyt pitää poissa silmistäni ja useimmiten myynyt pois kun ei lapsi vielä kovinkaan paljoa välitä vaatetukseensa puuttua.. kyllä se prinsessaleikkimekko löytyy ja kruunuja ja taikasauvoja sun muuta (muovi)krääsää mutta käytön jälkeen pyrin aina keräämään ne piiloon takaisin laatikoihinsa. Esikoinen kyllä tietää missä ne ovat ja saa itse haettua jos haluaa..ei kaiken (luojan kiitos) tarvitse ollakaan näkyvillä. :)
    ja nuoremman lapsen pukeutumisen osalta olen tainnut onnistua kun ei kukaan ole vielä ostanut mitään äklöjä prinsessapinkkikittytimanttinalle-vaatteita.. :>

    Tiqqqu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä oikeasti ihan mahtava neuvo tämä pinkki krääsä mustiin laatikoihin! :D Ootte mahtavia!

      Minä uskon myös siihen, että sitten kun lapsi on riittävän iso asiasta kanssani keskustelemaan, voidaan siitä keskustella. Tai toisaalta, toki jos nyt jo on joku suosikkilemppari-ihanuus niin se saa olla kyllä vaikka olisi kuinka pinkki. Leluissa olen myös selkeästi suurpiirteisempi kuin käyttötavarassa joka lojuu juuri siellä keittiössä tms. Ja niissä käytettävyys ja tarkoituksenmukaisuus pitää joka tapauksessa aikuisen huomioida ja päättää joten siinä samalla päätän myös väreistä ja kuoseista. Kyllä niistäkin silti löytyy suosikkeja, ainakin meillä. :D

      Poista
  6. Mä olen luovuttanut lelujen estetiikan suhteen, koska ajattelen, lasten kasvaessa lelut vaan rumenee ja taistelu tullaan kuitenkin häviämään.

    Toivoisin silti voivani vaikuttaa edes kotiini roudattavien tavaroiden kokoon, mutta turha on sekin toive. Eräällä sukulaisella on asenne, että paketin kuuluu olla saajaansa isompi, joten juhlien jälkeen me vanhemmat sitten hiki hatussa uudelleensisustetaan, jotta saadaan kaikki jättiläisnallet, keinuhepat ja liitutaulut mahtumaan jonnekin. Vedän itseni jojoon, jos jonain päivänä kotiini ilmestyy kuution kokoinen leikkikeittiö ilman ennakkovaroitusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Tiqqqullekin tuossa yllä totesin, itsekin olen luovuttanut eniten juuri leluvalikoiman suhteen. Olkoon, sitä tulee kuitenkin.

      Mutta herranjestas sentään tuota kokologiikkaa! Älä vaan ikinä vihjaa meidän lähipiirille tuollaisesta! :D :D

      Poista
  7. Mulla on aina esillä marimekkoverhoiltu silityslauta joka sopii keittiön keltaisen seinän ja marimekkotarjottimen kanssa, punaiseen seinään nojaileva punainen imuri ja ruokailuryhmän tuoleihin sopiva seepraraitainen lattiaharja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooh! Kuvia!! :D

      Juuri itsekin pähkäilin silityslaudan tuunaamista jotenkin katseenkestävämmäksi. Vielä en tosin saanut mitään aikaan vaan pyörin vasta idea-asteella.

      Poista
  8. Anonyymi1/3/12 21:20

    Mä ajattelin aikoinani ihan samoin ja toisin kävi:) Tosin mulla on jo 6v. tyttö ja toisekseen jostain käsittämättömästä syystä hurahdin itsekin pinkkiin. Nooh, en omien vaatteiden kohdalla kuitenkaan, jotain rajaa sentäs:). En tosin koe mitään tarvetta tässä vähätellä sun pyrkimyksiä määrätä, vaan ymmärrän sen täysin. Se on vain ikävää, että sukulaiset ja ystävät eivät sitä monestikaan kunnoita lahjoja antaessaan, vaan kuvittelevat tekevänsä lapselle palveluksen ostamalla sitä kaikkea krääsää mitä vanhemmat kieltäytyvät ostamasta. Teen kuten Nelsson, piilotan ne karmeimman näkösen krääsän sisutukseen sopiviin koreihin ja osan pistän kylmästi kiertoon. Toisaalta asiaa helpottaa lapsen oma huone. Hän ei roudaan kamoja enää ympäri kämppää kuten pienenä. Mutta asiaa helpottaa myös oma työhuone, joka on täysin lapsivapaata mitä sisutukseen tulee:)
    -elli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. elli, ohos. :D Ei vaan, tämähän se on juuri se koko asian ydin, että kukin _vanhempi_ valitsee niitä asioita makunsa mukaan. Oli se sitten pinkkiä tai mustavalkoista. Siksi se tuntuukin niin hassulta, että se toinen pää voidaan tuomita ja ne nallekuvioiset on muka pakko olla.

      Meillä kun ei vielä lastenhuonetta ole niin tuo tavarapaljouden esteettisyys korostuu. Siinä ne lojuvat silmien edessä koko ajan pitkin olohuonetta, keittiötä, kylppäriä, makuuhuonetta ja eteistä. :D Tosin, minullakin on tuollainen lapsivapaa työhuone. Turvallisuussyistä tosin mutta onhan se ihana myös esteettisessä mielessä. Vielä kun sen jaksaisi pitää vähän siistimpänä. :D

      Poista
  9. Anonyymi2/3/12 03:24

    Itselläni ei ole lapsia, mutta se, mitä sivusta on voinut seurata, niin aika monella se on näyttänyt oikeastikin menevän siten, että jos ei täysin mulkvisti halua olla, niin niitä itselle epämieluisia esineitä ilmestyy kotiin jossain vaiheessa. Toki kaikkeen voi sanoa, että ei muuten onnistu ja pistää vieraidenkin antamat rumiluslelut heti kierrätykseen, mutta enpä usko lasten siitäkään tulevan muuta kuin katkeriksi. Omasta mielestäni olisikin aika inhottavaa kieltäytyä kaikesta sillä perusteella, että itse ei satu pitämään; harvemmin lelut ovat aikuisille ja suunniteltu aikuista makua vastaamaan.

    Vaatetuspuolessa asetun itse välimaastoon. Minusta lasten ei tarvitse pukeutua nallukkavaatteisiin, mutta vaikka ihastelen usein mustavalkoisia bodyja ymv. ja voin pitää niitä jopa hienoimpina, niin itse miellän ne usein hieman liiankin styleiksi vauvalle tai taaperolle ja jätän ostamatta lahjaksi. Vaikka tämä on hieman ontuva argumentti, niin itse tykkään, että lapsella on lapsekasta vaatetta, värikästä ymv. Mikä nyt sitten on sanellut sen, että esim. musta ei olisi lasten väri, kai se on pelkkä tottumiskysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä eivät lähde lahjaksi saadut kammotukset kiertoon ainakaan ihan heti. Toki esim. ihan vauvaleluista on luovuttu osin jo muutenkin ja siellä seassa on lähtenyt uusiin koteihin kaikenlaista ei niin äidin silmää miellyttävää. Meillä tuntuu olevan myös melko herkkävaistoinen lähipiiri mitä leluihin ja lahjoihin tulee. Suurin osa on todella ihania niin O:n kuin meidän vanhempienkin mielestä.

      Tämä on mielenkiintoinen kysymys myös tämä vaatteiden väri. Värikkyyshän ei nimittäin tarvitse rinnalleen niitä nalleja ja toisaalta stylesti pukeminen ei sulje mielestäni värejä pois. Vähän tätä samaa sivuttiin aiemmassa postauksessani jossa näkyi mustavalkoinen makuuhuone ja ihmeteltiin, että eikö O:lla ole elinympäristössään mitään värejä. Tottakai saa ja näkee ja kokee. Koko ajan. :D

      Meillä O:n vaatevarasto koostuu kirkkaista oransseista, keltaisesta, punaisesta, hehkuvan pinkistä ja turkoosista ja näihin sitten sekoitetaan joko suklaanruskeaa, mustaa tai valkeaa. Nalleja näissä ei kyllä näy mutta muunlaisia kuvioita ja kuoseja kyllä.

      Musta lienee se suurin mielipiteidenjakaja. Meillä oli raskausaikana keskustelua aiheesta useammankin ihmisen kanssa ja vasta nyt kun he ovat nähneet O:lla mustia vaatteita oikeasti käytössä ja muihin vaatteisiin yhdistettynä, on tullut paljon positiivista palautetta kauniisti tai hauskasti puetusta lapsesta.

      Musta toisaalta myös usein johtaa virheelliseen päätelmään sukupuolesta, tähänkin olen törmännyt yllättävän usein.

      Poista
  10. Anonyymi2/3/12 03:28

    Jatkanpa vielä: Ellu, ei hemmetti tuota lahjalogiikkaa! :D Mitä kummaa. Mikähän on ikä, milloin tuo periaate päättyy? Pitäisköhän munkin alkaa vaatia 180 cm:n pitusia lahjoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa! :D Mä olen onneksi vain 157,5cm joten tätä voisi ehkä vielä soveltaa. ;)

      Poista
  11. Meillä on pinkkiä mille siskoni jaksavat naureskella. Väri se on siinä kuin keltainenkin. ;) Yritän taiteilla omani ja lapsen maun välillä. Monista lasten jutuista löytyy myös ihan kivoja versioita joista molemmat voivat tykätä. Hello Kittykin löytyy parista t-paidasta ja lapsi on onnellinen. Isoja lahjoja meille ei onneksi kukaan anna erikseen kysymättä asiasta. Voisi vähän mennä herne nenään jonkun hehtonallen kanssa. Ainakin vielä (lapset 9,6,3,10kk) lelumäärä on pysynyt suht aisoissa. Ongelma vain on laatulelut, ne ei hajoa niin herkästi joten väkisinkin tavaraa kertyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on pinkkiä ja yllä aiemmassa vastauksessa mainittuja muitakin värejä. Usein nämä vaatevärit aiheuttavat oudon näkemyksen siitä, että jos meillä on yksi musta huppari niin lapsemme puetaan pelkästään mustaan. Mikä on tietysti ihan älytön väite. :D

      Ja olen samaa mieltä tuosta, että aika monista jutuista löytyy myös kivoja versioita niin värin kuin materiaalinkin puolesta. Ei minua haittaa läheskään niin paljon metallinen Hello Kitty -salkku kuin kyseisen sarjan minikokoinen muovikrääsä. ;)

      Poista
  12. Mä olen osittain luovuttanu lelujen suhteen, kun ollaan niitä saatu sukulaisilta. Eipähän ole tarvinut ostaa oikeastaan yhtään lelua itse, ja aina ne muovirumilukset voi piilottaa johonkin katseenkestävään piiloon, niin kuin moni muukin näyttää tekevän.

    Mutta sit kaikki tuollanen käyttötavara, juurikin ruokalaput ja muut yritän löytää edes jotenkin muuhun kotiin mätsäävät. Täytyy silti sanoa, että ennen lapsen saamista olin paljon tarkempi kaikesta. Nyt kun en esimerkiksi helposti löytänyt "syömiskaapua" sopivan värisenä, ostin sen Ikean ruman tummanpunaisen ja pistän kaappiin aina, kun sitä ei käytetä.

    En tosiaankaan ymmärrä, miksi kaikki lapsen tavarat täytyisi olla lapsellisesti kuvitettuja. En jotenkin usko, että niillä nalleilla ja kumppaneilla on todettu olevan mitään sen erityisempää positiivista vaikutusta lapsen kehitykseen.. Ja silti riittää näitä räkyttäjiä, joiden mielestä ne ovat ainoa ja oikea vaihtoehto. Miten niin!? Tyylittömyys on muka joka tilanteessa hyväksyttävää, mutta heti jos yrittää toteuttaa jotain tiettyä tyyliä niin tullaan arvostelemaan. Mur. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. En edelleenkään ymmärrä miksi ne nallet olisivat niin tärkeitä. Kyllä niitä näkyy meillä sitten pehmoleluissa ja kirjoissa sun muissa ihan riittävästi, ei tarvitse ruokalappuunkin tunkea. Ja sitten taas toisaalta tuo moneen kertaan mainitsemani väriasia myös, se että käyttötarvikkeet ovat hillityn värisiä ei myöskään tarkoita sitä etteikö kotona olisi värejä lainkaan. Ja vaatteissa sama juttu. Ei se, ettei ole pupuprinttiä tarkoita sitä etteikö vaate voisi olla värikäs.

      Poista
  13. Anonyymi2/3/12 13:12

    Entäpä siinä vaiheessa, kun lapset ovat päiväkodissa/koulussa ja tuovat kotiin omia askartelujaan:) Äitienpäivälahjat yms. ovat joskus aikamoisia rumiluksia ja vaikka se on ihanaa, että lapsi on niitä omin käsin väsännyt, niin ei niitä vain kykene kaikkia oikein esillä pitämään:) Itse säilön ne vaatehuoneeseen laatikkoon, mutta vähän huono omatunto silti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meillä ollaan vielä vähän kaukana tuosta vaiheesta mutta kyllä meillä on esillä esimerkiksi O:n kolmikuisena tekemä sosemaalaus tälläkin hetkellä. :D

      En ole vielä hionut ihan loppuun strategiaani noista tulevista koitoksista mutta Paperiliittimen Riikalla on ihana tapa valokuvata askartelut ja koota niitä vaikka albumeihin jolloin itse teokset elävät ainoastaan oman aikansa ja etenevät sitten kierrätykseen. Jotain tämänkaltaista ajattelin itsekin toteuttaa. Ja parhaathan voi sitten laittaa kehyksiin ja paraatipaikalle halutessaan. :)

      Poista
    2. Anonyymi2/3/12 15:04

      joo, ne paperitaideteokset onkin ihan toinen juttu, mutta mitä tehdä koristellulla puuhenkarilla tai nelivärisellä työkalupailla (isäinpäivälahja):) Lasten piirrustukset ja muut paperiaskartelut olen laittanut mappeihin ja toki jotain on esillä lastenhuoneissa, mutta ei muissa tiloissa. Nooh, tää ehkä poikkes jo aiheesta, sillä noissa käyttötavaroissa olen samaa mieltä. Haluan että ne sopii muuhun sisustukseen ja kun lapset oli pienempiä, niin kaikki lelut hävis lelulaatikoihin illalla, että pysty sitten oikeesti relaamaan:)

      Poista
  14. Olen Niiiin samaa mieltä kanssasi! Ensimmäisessä asunnossani ei tuntunut olevan niin väliä, mutta tunsin oloni jatkuvasti epämukavaksi ja kärsin sekaisuudesta, vaikka asunto olisi juuri siivottu.

    Nyt täällä, jopa keittiöön on ostettu inaksen kalliimmalla hauskemmat rätit, väliaikaisratkaisuja on koko ajan vähemmän ja kaiken mikä on esillä, pyrin jo valmiiksi ostamaan omaa silmääni miellyttävän näköisenä.

    Vaikka koti on edelleen vaiheessa, on ihanaa huokailla armaan kanssa: "Kyllä meille tulee kaunis koti, kyllä tästä tulee ihana koti." jokaisen uuden, pikkuisen visuaalista silmää ilahduttavan hankinnan kohdalla.

    Myös jos jälkikasvua tulee, tulevat hankinnat hauskasti mätsäämään kodin yleiseen ilmeeseen. Se vain tekee elämästä niin paljon hauskempaa ja nautittavampaa.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!