20120213

totuus on toisenlainen

Äiti ostelee Brion puuleluja, bongailee vaivalla kirpputoreilta puisia retroihanuuksia, matchaa pehmolelut sisustukseen ja haaveilee Aarnion Puppysta. Taaperokärry on sävy sävyyn olohuoneen tyynyjen kanssa ja sängyssä lämmittävä peitto samaa kuosia kuin vanhempienkin lakanat. Kirjat on kauniisti kuvitettu ja ruokalaputkin mustaa ja valkoista. Vaatteet huolella valittu ja leluvuoret lajiteltu legon näköisiin laatikoihin.


Vaan totuus on toisenlainen. Uudet suosikkilelut eivät ole sinnepäinkään.



Kyllä tuntuu kummisetä tietävän mistä vanhemmat eivät pidä mistä puolitoistavuotiaat tytöt pitävät. Onneksi O ei vielä sentään tiedä, että näihin kuuluisi laittaa karkkia sisään.

8 kommenttia:

  1. The ugly truth.

    Helmin kummitäti toi laitokselle punavalkoisen Hello Kitty-pehmon, sanoi, että pinkki olisi ollut too much. Helmi bongasi sen lelulaatikostaan eilen, ja niin jäi Brion mäyräkoirat... (Äidin) sydän itkee verta.

    VastaaPoista
  2. Nuo on ihania! Meidän poika(=äiti;) kerää petzejä,joten niitä bongaillaan aina ja kaikkialta...joukossa on pari helmeä omasta lapsuudestakin:)

    VastaaPoista
  3. Pezit on niin klassisia. :) Meillä on pojilla toy story hahmot..ja karkkia sisällä, mut ne onki jo sen ikäsiä, että ovat päässeet karkin makuun. :D

    VastaaPoista
  4. Ilsalla oli lasten teholla sängyssään äitelän pinkki Hello Kitty -tilkkupeitto, joka me saatiin sieltä sitten kotiinkin. Sain hoitajalta vähän oudon mulkaisun, kun huudahdin hiukkaakaan ajattelematta "toivottavasti ei!", kun hän maalaili, että "tytöstä tulee sitten varmaan Hello Kitty -fani". Hupsista.

    VastaaPoista
  5. Hih, meidänkin neidin mielestä "Hee" on tosi pop ja rock. Ja se on ihan ok, kunhan kohtuus säilyy eikä homma mene liian imelän vaaleanpunaiseksi hattarameiningiksi :D Oikeastaan meiltä löytyy Hello Kitty -Pezejä keittiön hyllystä, ja onhan meillä Hello Kitty -leivänpaahdinkin. Joka muuten on hankittu monta vuotta ennen kuin pikkuneidistä oli tietoakaan :P

    VastaaPoista
  6. Mä taas olin muksuna just sellanen, että tykkäsin leikkiä ihan kaikella muulla paitsi pinkeillä tai tyttömäisillä jutuilla. Jos oli liikaa tyttöä ajateltu lelua tehdessä, ei sytyttänyt. Tai tunnustan, oli mulla joskus jokin kultakutri vauvanukke, jota hoivasin muutaman minuutin äidillisesti. Sitten se palasikin mummon vaatekaapin pohjalle ja jäi sinne.

    Harmi vaan, kun porukat oli kovasti sitä mieltä, että koska mä oon tyttö niin pitää ostaa tyttöjuttui.

    Puupalikat olis ollu kivoja, mulla oli vaan ehkä 5 sellasta :<

    VastaaPoista
  7. ...Ja Delen tili päällä näköjään.

    T: Heini/PeMa/Mikämillonki

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!