20120210

harakka ja hamsteri

Koruharakka täällä hei. Hamstraan aina koruja kun joku kutkuttava idea tulee vastaan. Erityisen altis olen kaulakoruille. Pistä siihen linnun pääkallo tai keinuhevonen niin minä ostan. Tai kulunutta metallia ja oudonmallinen roikkuva asia. Juu, minä ostan. Kaiken hamstrauksen keskellä olen pistänyt tavaraa kiertoonkin toisesta päästä mutta koruista en raaski luopua. Olen tässä suhteessa täysin parantumaton. Ne odottelevat kiltisti uudelleen syttyvää palavaa suhdetta. Jotkut koruista ovat odottaneet vuosikausia ja päässeet sitten yhtäkkiä iholle. Toiset kulkevat mukana joka päivä. Jokapäivänen kaulakillutin muuttuu aika ajoin. Tulee uusia nousevia tähtiä tai jokin vanhoista petraa asemiaan. Joillain koruilla on tarina, toiset vaan nyt näyttävät niin kivalta. Lupaan aina, että nyt niitä on riittävästi kunnes tulee seuraava vastaan.


Tämänhetkinen jokapäiväisyys on musta anatominen sydän. Se oli pienempi kuin miltä se kuvassa näytti mutta istuukin mainiosti solisluiden väliin. Tätä en ole sen jälkeen ottanut kertaakaan pois kun se kaulaani pistin. Saa nähdä kauanko se sydäntäni siinä lämmittää, asema vaikuttaa aika vahvalta.

Uusimmat tulokkaat eivät ole päässeet kaulaan vielä kertaakaan. Selkeästi graafikolle suunnattu kirjainröykkiö odottelee eleetöntä juhla-asua jota se pääsee tähdittämään. Allekirjoittanut odottaa kutsua sellaisiin juhliin joissa tällaista tyylikästä yhdistelmää voisi esitellä.


Autonosaa muistuttava putkilo löytyi viimeisimmältä kaupunkireissulta jolla etsin oikeastaan O:lle vaatteita. Siinä on jotain kutkuttavan steampunkia, vähän reissussa rähjääntynyttä avaruuskaupunkia ja ripaus selkeyttä. Tiimalasivibatkaan eivät varsinaisesti torpedoineet ostopäätöstäni.


Joskus korut painuvat taka-alalle käytännön syistä. O:n opittua tarttumaan pienillä sormillaan, en pitkään aikaan pitänyt pitkiä kaulakoruja. Keskityin viehättäviin ja näyttäviin sormuksiin tai vähäeleisempiin koruihin. Tai vaihtoehtoisesti toiseen ääripäähään eli selkeästi isompiin (eli kestävämpiin) roikutettaviin jotka eivät pienestä (kädestä) hätkähdä.
Kihlautuminen toi vasempaan nimettömään ensimmäisen korun joka ei ole riippuvainen päänsisäisistä sesongeistani. Sen on tarkoitus olla siinä aina. Olen onnistunut missiossani niin hyvin, että se pitää hakea kylpyhuoneesta yöksikin takaisin sormeen jos se sattuu unohtumaan suihkun jälkeen. Olo ilman on alaston. Niinhän sen toki pitää ollakin. Kyllä se hiton huolella valkattiinkin.

Nimettömän ollessa varattuna, olen pakon edessä joutunut luopumaan melkein kaikista muista sormuksistani. (Luopumaan siis tietenkin siinä mielessä, että ne odottelevat vessan peilikaapissa sitä päivää kun pääsevät taas käyttöön.) Ne eivät vaan visuaalisessa mielessä mielestäni istu lainkaan tämän rakkaan kaunokaisen kanssa. Eivät edes oikeaan käteen. Odotelkoot siellä. Okei, tunnustan. Alennusmyynneistä tarttui yksi uusi mukaan sinne odottelemaan.

Mitä sinä hamstraat?


7 kommenttia:

  1. Kirjoja. Ostelen kirjoja vaikken edes lue. Hamstraan niitä ja sitten en pääse eroon vaikka haluaisinkin: http://epsilonee.blogspot.com/2012/02/olisiko-blogihistoriani-ensimmaisen.html

    :)

    VastaaPoista
  2. Btw toi sydänkoru on mielenkiintoinen. Rujo mutta kuitenkin kaunis.

    VastaaPoista
  3. Hassua, itsekkin kihloihin/naimisiin menon myötä olen luopunut muista sormuksista.
    Mielestäni ne eivät vaan passaa kihla- ja vihkisormuksen kanssa..
    Harmittaa koska minullakin useammat sormukset kummittelevat peilipöydän laatikossa :D
    Ja tosiaan toi sydänkoru on aivan mahtava :)!

    VastaaPoista
  4. Mulla on kanssa rakkaussuhde anatomiseen sydän-kaulakoruun. Nyt rakkaussuhteemme on edennyt sille tasolle että haluaisimme perheeseemme anatomiset sydän-korvakorut. Mieleisiä ei vielä ole löytynyt, joten haku on edelleen päällä.

    VastaaPoista
  5. No juurikin noita koruja :) Meillä on kyllä samanlainen korumaku!

    VastaaPoista
  6. Mä hamstraan villoja. Luonnollisesti aion tehdä niistä jotain, sitten kun..

    Korut on kans pop. Kaulakoruja löytyy turhankin monta.

    VastaaPoista
  7. Entinen kihlasormukseni passaisi vallan mainiosti mun nykyisiin koruihin. Harmi etten voi enää käyttää tuota ruostumattomasta teräksestä tehtyä eleetöntä pantaa, kun se suhde kariutui jo 5 vuotta sitten.

    Mä kerään myös nimenomaan koruja. Eniten on ehkä kaulakoruja, koska mieleisiä on vain löytynyt helpommin. gTie... <3!

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!