20120216

asianmukaiset varoitustekstit

Vaadin seuraavaa Facebook-seinälleni linkkejä postaavaa liittämään mukaan asianmukaiset varoitustekstit.  


11 kommenttia:

  1. Tiedän. Eipä kestä!

    VastaaPoista
  2. Onneksi tulevalla Tukholman keikalla mies on mukana lompakonvartijana :-D

    VastaaPoista
  3. Asianmukaiset varoitukset pitäisi myös ehkä ottaa tosissaan, ja jättää se linkin klikkaaminen väliin... Apua!

    VastaaPoista
  4. Ajattelit sitten laittaa vahingon kiertämään. Ja pitäisi siis olla ostamatta kauppaa puolityhjäksi?

    VastaaPoista
  5. Tämä nyt ei suoranaisesti liity tuohon (juu, on se ihan kiva romusäläkauppa aina Tukholmassa käydessä), mutta saako udella, paljonko sinulla suurin piirtein menee kuukaudessa rahaa sisustukseen, kosmetiikkaan ja vaatteisiin? Onkohan minun kulutukseni vain harvinaisen vähäistä vai onko oma kulutuksesi oikeasti reipasta?

    VastaaPoista
  6. HOh taas noita anonyymikyselijöitä :D

    Mutta saanen alleviivata, että meillä on sinullekin Ruotsintuliaisia...

    VastaaPoista
  7. Sascia, :D.

    Elli76, hahaa, se onkin hyvä. Ellet sitten ovelasti eksytä miestä hetkeksi jonnekin muualle siksi aikaa. ;)

    Jossu, siksi ne siellä on. :D

    M, no mutta mulla on varoitukset mukana. :D

    VastaaPoista
  8. Ano, tämä onkin mielenkiintoinen ja hyvä (ja näemmä vastauksestani päätellen myös aika laaja) kysymys. Ihan ensin kannattaa toki huomioida, että esimerkiksi tämän postauksen aikana tai jälkeen en tilannut mainitusta kaupasta yhtään mitään. Kunhan fiilistelin sieltä löytyvillä kivoilla jutuilla. Sama pätee moniin muihin tavarapostauksiin, kaikkea ei ole pakko saada vaikka niistä kirjoittaakin blogiin.

    Noin muuten käytän aika vaihtelevasti rahaa. Mitään tarkkoja summia minulla ei edes ole enkä oikein tiedä haluaisinko sellaisia edes täällä jakaa mutta sanotaan näin, että itse harkitsen isompia ostoja usein aika kauan ja joku tietty juttu saattaa olla mielessä pitkään kunnes se löytyy hyvällä alennuksella, ilman postikuluja tai jollain muulla minulle edullisella tavalla. Bongailen tarjouksia, aleja, alekoodeja jne. aika paljon ja pidän mielessä aiemmin bongattuja juttuja. Jos siis moni mietitty osuu kohdalle lyhyen ajan sisällä, saatan käyttää enemmänkin rahaa ja välillä en taas osta juuri mitään. Toisaalta sitten pienempiä ostoksia teen helpommin (korut, kosmetiikka, vaatteet).

    Ostan usein myös kerralla enemmän. En käy päivittäin enkä aina edes viikoittain missään ostoksilla mutta silloin kun käyn, ravaan ison kasan suosikkikauppojani läpi samalla reissulla. Tästä johtuen varmasti blogissa näkyy aina näitä ostokasaantumia eikä tavallaan niitä kertoja kun en osta jotain, jätän kauppaan, jään vielä miettimään tai yksinkertaisesti ei vaikka ole juuri silloin tarpeeksi rahaa.

    Blogissa myös näkyy aika pitkän ajan ostoja. Ne eivät siis tule tänne aina reaaliajassa vaan ovat saattaneet odottaa postausinspiraatiota pitkäänkin. Tähän vaikuttaa myös valokuvausinspiraatio ja muut vastaavat asiat. Joskus ei tunnu siltä, että haluaa kuvata kynsilakkoja, välillä se on taas ihan mahtavaa vastapainoa kaikelle muulle.

    Uskon kuluttavani aika keskiverrosti, en pihistele jos löydän jotain mieleistä enkä laske ihan joka penniä kovin tarkasti koska tällä hetkellä tulotasoni sallii sillon tällöin ostelun aika surutta. Mutta en myöskään laita tuhansia euroja haisemaan koko ajan vaan kyllä jo sadankin euron osto on minun budjetissani iso ja sitä harkitaan kauan. Minulla esimerkiksi on edelleen hajonnut puhelimeni käytössä koska en haluaisi nyt laittaa rahaa uuteen puhelimeen vaan säästän parempaan kameranrunkoon.

    Tämähän on myös rahakysymys. En ihmeemmin säästä pahan päivän varalle ja toisaalta teen niin paljon töitä, ettei vapaa-aikaa juuri ole. Eli kyllä sieltä sitten niistä työtunneista palkkaakin tulee. Toisaalta en koe olevani suurkuluttaja, ostofriikki tai tuhlailevani älyttömyyksiin ja esimerkiksi kosmetiikkaa olen tässä kuluvassa kuussa ja viime kuussa ostanut yhteensä yhden ripsivärin ja muutaman kynsilakan verran jos muistini ei kovin pahasti petä (saa korjata jos muistan väärin). Osa esimerkiksi tukkatuotteistahan on blogin kautta saatuja kuten olen postauksissa maininnut joten eivät sinänsä mene omiin ostoihini.

    Ostokseni eivät myöskään aina ole kalliita muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. (Tosin kallishan on suhteellista ja jälleen sidoksissa tulotasoon.) Sisustushankkinoista suurin ja kallein (eli valokuutio) maksoi toki hunajaa mutta uskon sen olevan myös tulevaisuuden kotiemme olohuoneen keskipiste ja siksi uskalsin investoida siihen isomman summan kerralla. Toisaalta monet muut ostot lähiaikoina ovat olleet esimerkiksi Elloksen alekoodilla tehtyjä, ebay-löytöjä, kirppishankintoja tai muuten huokempia kuin miltä ne ehkä näyttävät tai kuulostavat.

    Sitä en osaa sanoa, onko sinun kulutuksesi harvinaisen vähäistä vai ei, ainakaan yhteen ihmiseen vertaamisesta ei vielä kovin laajaa kuvaa saa. Minuun verrattuna se voi toki sitä olla, en kiellä. Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin näkemyksiä aiheesta. Jonkin verranhan tästä on blogeissakin puhuttu, pidetty ostolakkoja ja listattu ostoksia ja hintoja. Ihan niin taulukkohenkinen en ole, että jaksaisin ihan pilkuntarkasti jotain tällaista tehdä mutta keskutelua aiheesta on erittäin mielenkiintoista käydä kyllä.

    VastaaPoista
  9. Ommis, pikkulinnut lauloi kuulemma kadehdittavan ihanista tuliaisista! :D En malta odottaa!

    VastaaPoista
  10. Tuohon ostosasiaan pitää kommentoida, että uskoakseni suurin osa ihmisistä ostaa sen kynsilakan tai kaksi vuodessa, kaulakorun tarjouksesta ja pari paitaa tammialesta. Kirppistely on varsin suosittu harrastus suurempienkin ihmisryhmien joukossa. Monesti olen itse miettinyt jotakin blogia lukiessani, että koskakohan olen itse viimeksi ostanut jotain kosmetiikaa, en varmaan vuoteen. Ja kun mietin tarkemmin, muistan ostaneeni uuden meikkivoiteen vanhan, loppuneen putelin tilalle, muistan ostaneeni myös uuden ripsivärin tarjouksesta. Uuden kynsilakan sain joululahjaksi ja hajuvedenkin ostin Hulluilta Päiviltä. Puhuin taannoin asiasta ystäväni kanssa, ja tulimme siihen lopputulokseen, että monet sellaiset ostokset jotka liittyvät kodin perussisustukseen tai päivittäiskosmetiikkaan, kuten uudet verhot keittiöön tai uusi huulirasva, eivät tunnu edes ostoksilta. Ne ovat puolipakollisia hankintoja, joita tehdään rahatilanteen salliessa, hyvän ehdokkaan sattuessa kohdalle.

    Minua jaksaa aina toisinaan naurattaa tämä ostostelusta kommentointi. Mulle esimerkiksi joku avautui, kun ostin tuttipulloja (!) kasan alennusmyynnistä (ostosten loppusumma alle 13e) raskausaikana. Luultavasti moni muukin hamstrasi tuttipulloja, itkuhälytintä ja ties mitä muuta vauvakamaa kaappeihin tulevaa silmällä pitäen, mutta koska minä kirjoitin siitä, leimauduin jonkinlaiseksi ostoshulluksi (mitä toki osaan olla myös).

    Rahankäyttö tai raha-asioista puhuminen blogin puolella tuntuu absurdilta, ainakin kun ostokset noudattavat kaavaa sisustus-vaatteet-lapsikama. Ymmärtäisin jotenkin paremmin asian kummastelun, jos bloggarit kulkisivat limusiineillä merenrantakoteihinsa Westendiin ja joisivat shampanjaa joka perjantai loistohotelleissa, mutta jos nyt puhutaan koristeellisimmista muffinssivuoista tai alennusmyyntikynsilakoista...

    VastaaPoista
  11. Asiaa kysyneenä anonyyminä (ja oi mutsi mutsille muuten tiedoksi, että kyllä mä voisin olla täällä vaikka "Mirkku" kuten nyt, mutta toisaalta taas olen miettinyt asiaa monesti ja päätynyt siihen, että jos ei ole blogia TAI omaa oikeata nimeä heittää sukunimineen päivineen, niin musta se on melko se ja sama, onko etunimellä, lempinimellä, keksityllä nimellä vai anona) en tarkoittanut, että kysymys olisi jokin kauhea kummastelu tai pöyristely, vaikka rahasta on kyllä hieman vaarallista kysyä. Kunhan tulin uteliaana tästä maallisesta asiasta kysyneeksi.

    Syy asiaan lieni se, että todella monessa (!!, huom., tämä ei siis todellakaan koske vain tätä blogia tämä ilmiö) blogissa lukija saa helposti sen käsityksen, että vanhat vaatteet ja kosmetiikkaputelit jo suurin piirtein homehtuvat, kun uutta pukkaa. Olen miettinyt joskus, että onko se jokin harhakuva eli jääkö lukijalta tavallaan jokin juttu ymmärtämättä; esim. se, että esittelyt voivat olla ajat sitten ostetuista tavaroista tai vanhat tavarat on päätetty myydä (kuka sanoisi, että ostin uutta, koska myin vanhat? Ei, ei niin arkisia puhuta). Tai samasta asunnosta voidaan ottaa erilaisia kuvia tekemättä mitään tai ainakaan suurempia rahallisia panostuksia, kun taas lukijalle voi jäädä kuva, että iso muutos.

    Sitä mä en kuitenkaan itse allekirjoita (kuten jotkut ajattelevat näin), että rahasta puhuminen olisi blogeissa jotenkin tyhmää, musta on ihan kiva lukea, mitä jokin kustansi, koska mulle blogit on osin myös todellisia vinkkiriihejä, ei vain sellasia, että olisi kiva katsella kuvia. Kuitenkin mun on turha lähteä kaupasta katsomaan jotain superkallista, joten on kiva tietää heti hintaluokkaakin, ainakin joskus. Totta kai sen usein jo merkistäkin arvaa.

    Näin ollen en täysin ymmärräkään tätä Sascian kommenttia: "Rahankäyttö tai raha-asioista puhuminen blogin puolella tuntuu absurdilta, ainakin kun ostokset noudattavat kaavaa sisustus-vaatteet-lapsikama."

    Vai mistä lähtien sisustus, vaatteet ja lapsikama on ollut puoli-ilmaista ja vakiohintaista? Mun mielestäni noissa hintaskaala on nimenomaan todella laaja, ja rahaa saa palamaan, jos haluaa. Eri asia olisi, jos puhuttaisiin jauhelihasta ja Tiimari-vihkoista, jotka nyt on melkoisen arkisia ja hinnat aika vakiokamaa. Itse sisustusta harrastelevana täytyy sanoa, että en mä kyllä voi nähdä aihetta raha ja sisustus millään tapaa absurdina aiheena, vaan suorastaan hyvinkin olennaisena. Mutta, toisaalta Sascia sanoi, että "blogin puolella", joten ehkäpä siellä sitten asia on joidenkin mielestä absurdi, vaikka ei irl olisikaan.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!