20120125

vaahtoa ja villejä kutreja

Meillä on alusta asti edetty O:n ja kaikenlaisten purkkien ja purnukoiden kanssa maalaisjärjellä. Rasvattu vain silloin kuin on tarvetta ja mieluiten ei ollenkaan jos ei ole ihan pakko. Meillä on myös käynyt tuuri ja O:n iho on ollut erittäin hyvässä kunnossa koko ajan eikä todella satunnaisia kertoja lukuunottamatta ole rasvaa tarvinnutkaan. Sama pätee toki muihinkin aineisiin, pesuainetta ei kovin pieni mielestäni tarvitse lainkaan ja kylpyöljynkin käyttö oli aika vähäistä vauvavuoden aikana. Itsehän olen taas melkoinen kosmetiikkahamsteri ja sorrun aina ostamaan kaikenlaisia rasvoja ja puteleita.


Lapsi on kuitenkin eri asia ja ajattelen niin, että kun ei turhaan läträtä kaiken maailman aineilla, ei iho tarvitsekaan niin kovin niitä kemikaaleja tai edes luonnonmukaisempaa vaihtoehtoa. Vasta ihan hiljattain on alkanut ilmetä tarvetta tujummallekin tavaralle. On meinaan hieman eri juttu kun lapsi liisteröi itseensä muutakin kuin purkkisosetta. Esimerkiksi raejuusto-lasagne -kombo ei lähdekään hiuksista ihan samalla tavalla kuin aiemmat sileät mössöt. Toisaalta viime aikoina on myös innostuttu kylpyvaahdosta ja sen suomista mahdollisuuksista. Isi etenkin laittaa sitä varsin reilusti ja riemunkiljahdukset kuuluvat kyllä työhuoneeseen asti. Vaahto on Bubbles&Creamsia josta on ollut puhetta aiemminkin.



Myös kylpyöljyä käytetään satunnaisesti. Etenkin viime aikoina jonkin verran kuivuneiden säärien pehmentelemiseen. Liekö syynä kiristyvä pakkanen vai jokin ruoka-aine mutta O:n jaloissa on isohkot kuivat läntit juuri nyt. Onneksi eivät tunnu kutittavan tai haittaavan itse päähenkilöä mitenkään. Itse en ole niin öljyn ystävä, jotenkin vierastan öljyä myös omassa kosmetiikka-arsenaalissani enkä voi esimerkiksi sietää meikinpoistolappuja joissa sitä on. Siksi meillä öljyä lorauttaa pääosin isi kylpyveteen ja viimeisin testattu on Nature Babycaren ECO Oil jonka sain blogin kautta testattavaksi muutaman muun tuotteen ohella. Myös saman sarjan rasva on ollut testissä, tosin tälläkin kertaa enemmän minun kuin O:n iholla.


Öljystä en oikein osaa sanoa sen tarkemmin kun en itse ollut kylvettämässä mutta ainakin O oli ihanan pehmoinen kylvystä kuivattavaksi tullessaan. Jalkojen läntit sen sijaan imaisivat öljyn ja kuivuivat lähes samantien takaisin. En tosin usko, että öljyn laadulla on sinänsä tässä asiassa osaa tai arpaa. Naturecaren kosteusvoide puolestaan on melko kevyttä ja miellyttävää käyttää. Itse olen vähän ehkä enemmän kallellani tuohon Bubbles&Creamsiin mutta ihan puhtaasti tuoksusyistä. Se kun tuoksuu puhtaalta puuvillalta jonka en olisi ikinä uskonut ihastuttavan minua näin paljon. Pesuaine on vielä testaamatta mutta suunnittelin juuri, että keittiöön pitäisi saada joku näppärä pesuaine O:ta varten. Meillä nimittäin syödään nykyään itse lusikalla ja jokaisen ruokailuhetken jälkeen on siivottavana niin O kuin puoli keittiötäkin. Taidankin ottaa siis tämän testiin heti samantien aamiaisen jälkeen.


O:n hiukset on tähän mennessä pesty vain vedellä myös, samaa ei turhia aineita -periaatetta noudattaen. Yhtäkkiä O:n pikkuruiselle pehkolle tapahtui kuitenkin jotain ja tuntuu siltä kuin se olisi venähtänyt yhdessä yössä lähes lapaluihin asti. Saparot tai ponnari onnistuisi heittämällä. En tiedä mitä tapahtui mutta nyt tiedän, millaista on saada esimakua takkujen selvittelystä. Kts. ruoan liisteröintikohta yllä. Sain testiin myös Paul Mitchellin lasten tukkatuotteita ja nyt ollaan muutamaan kertaan kokeiltu ihan oikeaa shampoopesua ja paria suihkausta myös selvityssuihketta. Äiti tykkää kyllä, hiukset aukeavat ja puhdistuvat mainiosti ihan pikkuriikkiselläkin määrällä ja tuoksu on mieto, lähes huomaamaton. O:n suosikki sen sijaan oli föönaus jota eräänä iltana kokeiltiin.



Jos ihan rehellisiä ollaan, en vieläkään ihan hirveästi pidä kaikenmaailman rasvojen ja pesuaineiden käytöstä O:lla. Shampoo on ihan okei satunnaisesti, selvityssuihke tuntuu ehkä vielä hieman turhalta selkeästä toimivuudestaan huolimatta. Voi olla, että omin sen omaan käyttööni siihen asti kunnes O todella tarvitsee sellaista. Kylpyvaahto ja öljy tuntuvat jotenkin luontevammilta käyttää ja erilaisia kosteusvoiteita tai rasvoja on kyllä tarpeen mukaan laitettu. Niiden kohdalla kynnys on selkeästi matalampi ja kuiva läikkä jalassa on aika selkeä peruste tehdä jotain asialle. Tämä on noin muuten aikamoisena ekonewbienä, niitä harvoja asioita joita olen miettinyt enemmän. Lapsen tulo ylipäätään on saanut kiinnostumaan ihan eri tavalla kemikaaleista ja niiden vaikutuksista.


Myös astianpesukoneen käyttäminen O:n astioihin mietityttää. Aiemmin O söi tietyiltä muovilautasilta ja ne pesin aina käsin muovilusikoineen ja nokkamukeineen päivineen. Nyttemmin O:n ruoka tarjoillaan ihan tavalliselta lautaselta tai kulhosta ja ne menevät kyllä pesukoneeseen. Mukit ja ruokailuvälineet (jotka vaihdoimme vauvaversioista vähän isompien lasten malleihin hiljattain) pesen edelleen käsin ja varon laittamasta niitä koneeseen. Tunsin kuitenkin lopulta itseni vähän tekopyhäksi kun ne kaikki kulhot sun muut siellä tiskaantuvat kuitenkin.


Miten teillä toimitaan? Pesetkö vauvan/taaperon ruokailuvälineet eri aineella kuin muut? Tiskikoneessa? Käytetäänkö teillä kemikaaleja? Pesuainetta? Oletko kemikaalinatsi, huoleton hölvääjä vai kultaisella keskitiellä?


12 kommenttia:

  1. Millä kameralla kuvaat? Todella onnistuneita kuvia!

    VastaaPoista
  2. En osaa ottaa osaa stydimpiin pesuaineisiin, meillä kun ollaan vielä sose-sormiruokailulinjalla. Saippuaa on käytetty ehkä kaksi kertaa, kylpyöljyä samaten. Ihoa ei onneksi ole tarvinnut rasvailla, muutamaa kertaa lukuunottamatta, kun vaippa-alueella on hieman punoittanut. Mutta esimerkiksi hoitolaukussa mukana kulkevat kosteuspyyhkeet ovat ympäristömerkittyjä, hajusteettomia jne. Eli asioihin kyllä kiinnitetään huomiota.

    Astiat... Lautaset pesen koneessa, joskin aika usein sekoitan puuron ihan tavallisella leipälautasella, jotka muutenkin pestään koneessa. Lusikat ja nokkamukit pestään käsin.

    Pyykinpesun kanssa olen tosi tarkka. Pyykinpesujauheen pitää olla hajusteetonta, fosfaatitonta ja zeoliititonta. Huuhteluaineen sijaan käytän pehmentävää, desinfioivaa ja raikasta etikkaa, johon toisinaan lisään tipan eteeristä öljyä, esim. laventelia tai sitrusta. Ja silitän kaikki Helmin pyykit, että ne olisivat mahdollisimman pehmeitä iholla.

    Et siis ole mikään ylisuojeleva höpsö. :-D

    VastaaPoista
  3. Minä olen surkea kemikaalikäyttäjä. Heittelin ennen joulua häpeillen roskiin avaamattomia, vanhentuneita (lahja)rasvapurtiloita ja meikkejä. Juuri hiljattain pistin menemään meiltä vauvaöljyä ja rasvoja postissa eksän tulevalle vauvalle. Ei meillä kulu niin nopeasti, etteikö ne ehtisi mennä pilalle. Minun omat purtiloni on halppissamppoo ja -saippua Lidlistä. :D

    Ilsan kylvyssä on pari kertaa käytetty öljyä, mutta se taisi tulla enemmän sellaisesta "näinhän pikkuvauvoille kuuluu tehdä" -asenteesta. Hän on kyllä saanut samanlaisen kuivan ihon kuin minulla, joten laitan vähän perusrasvaa, jos näyttää olevan tarvetta, mutta en läträä yhtään ns. varmuuden vuoksi. Natusanin mietoa pesunestettä käytetään joskus, mutta minäkin olen sillä kannalla, että vauvalla pelkkä vesi toimii oikein hyvin ja pitkälle.

    Astianpesukonetta meillä ei ole ja pyykinpesuaineissa käytetään, yllätys vaan, jotain Lidlin halppista. :D Huuhteluainetta ei käytetä.

    VastaaPoista
  4. mäkin olen tarkka pyykinpesuaineen ympäristöystävällisyydestä, mutta jostain syystä en ole samaan päässyt astianpesuaineen kanssa. Siitäkin löytyy kyllä joutsenmerkki, mutta ehkä pitäisi panostaa siihenkin vähän enemmän.

    Sen sijaan olen ihan samaa mieltä noiden puteleiden kanssa. Meillä ei käytetä mitään muuta kuin bepanthenia, jos jotain tarvitaan. Välillä talkkia, mutta sekin on enemmän nykyään kissojen turkkiin menevää tavaraa. En ole kertaakaan pessyt Sohvin hiuksia shampoolla tai saippualla, tai käyttänyt edes sitä kylpyöljyä. Tosin mekin ollaan selvitty ilman näppyjä tai ihottumia, eri asia ehkä olisi jos niitä olisi jossain vaiheessa tullut.

    VastaaPoista
  5. Oho, itselleni ei kyllä ole tullut mieleenkään, ettenkö aikoisi pestä ipanan ruokailuvälineitä tiskikoneessa kaiken muun tiskin seassa. Toki konetiskiaineet ovat astetta stydimpää tavaraa verrattuna käsitiskiaineisiin, mutta kyllähän se aine huuhdellaan pois siinä pesun yhteydessä.

    Pentu on vielä hetken mahassa, mutta mikäli se on yhtään vanhempiinsa tullut, tulee se olemaan melkoinen kuivaihoatoopikko ja olen jo henkisesti varautunut rasvojen käyttötarpeeseen. Mitään tarpeetonta hölväämistä en aio harrastaa, mutta jos ja kun niitä kuivia länttejä tai taiveihottumaa alkaa ilmestyä, aion pitäytyä apteekin perusvoiteissa. Nämä siitä syystä, että ne ovat hajusteettomia, tarkimmin tutkittuja ja laadultaan varmimmin homogeenisia. Aiemmin meillä käytettiin hajustettuja pyykinpesu- ja huuhteluaineita, mutta nyt kun aloin pestä vauvanvaatteita valmiiksi, vaihdoin hajusteettomiin vaihtoehtoihin.

    VastaaPoista
  6. Kuulin ystävältä, että patologit näkevät ruumiinavausta ja -tutkimusta tehdessään, kenen taloudessa on ollut tiskikone, sen verran ne aineet sinne elimistöön kertyy.

    Minulla ei lasta ole, olen 24-vuotias ja ensimmäisen ihka oman tiskikoneen (vielä hieman epäilevä) onnellinen omistaja. Alusta alkaen tiesin, että käytän koneessa vain ekotabletteja. Niiden kanssa on ollut itsellä hieman turvallisempi olo syödessä. Joskus voi pestä koneellisen ihan pelkällä vedelläkin 70 asteessa.

    Mutta koneesta jätän pois kokonaan muoviset säilytysastiat, kaikki kattilat materiaaliin katsomatta sekä puiset kauhat, leikkuulaudat ja lastat. Ne pestään Almawinin tai Ole Hyvän tiskiaineella altaassa.

    Ei sitä koskaan liian varovainen voi olla. Ei varsinkaan lasten kanssa. :)

    VastaaPoista
  7. Gaah. Pisto sydämessä. Meillä tiskikoneessa pestään kaikki ihan sulavasti sekaisin, siis nokkamukit ja lapsen lusikat myös. Lienee jo myrkytetty tuo poikanen. Niitä lapsille tyrkytettäviä melamiiniastioita en kyllä käytä, enkä laita muoviastioita mikroon. (Käytetään myös samaa nokkamukia aina pari päivää putkeen, huuhtaistaan vaan nokka välissä ja pistetään maito takaisin jääkaappiin - varmaan ihan kiellettyä toimintaa!)

    Pyykit pestään nestemäisellä Erisanilla. Se ei tuoksu eikä ärsytä.

    Meidän lapsi on herkkäihoinen atoopikko, ja nyt talviaikaan iho on kuiva ja siinä on pari kohtaa, joihin tulee ilkeänkin näköistä ihottumaa. Iltaisin aina kuorrutetaan poika apteekin perusrasvalla ja pahimpaan ihottumaan käytetään kortisonia. Suihkussa käydään joka ilta, joskus harvoin pesen pojan Sebamedillä (myös siis hajusteeton yms, apteekista) ja hiukset saman sarjan lastenshampoolla, mutta yleensä vaan pelkällä vedellä.

    Meidänkin pojalla oli jonkin aikaa takkukausi, mutta oudosti se on nyt loppunut :D Jossain vaiheessa mietin juurikin jotain hoitosuihketta, mutta harja ajoi saman asian.

    Mä taidan olla tässä asiassa keskitien kulkija, vähän niinkuin melkein kaikessa muussakin :) Luonnokosmetiikkaan suhtaudun varauksella, jostain syystä luotan enemmän apteekin tuotteisiin, ja niihin, joissa on mahdollisimman lyhyt ainesosalista.

    VastaaPoista
  8. Jenni, itse olen ollut seuraamassa aika montaa ruumiinavausta ja myös elävien henkilöiden leikkelyitä, enkä kyllä pysty sanomaan, että astianpesukoneen käyttö näkyisi heissä mitenkään :D Toki mitään astianpesukoneenkäyttöanamneesia ei varsinkaan kuolleilta ole ollut mahdollisuutta ottaa, mutta luulenpa, että kyseessä on melkoinen urbaanilegenda.

    VastaaPoista
  9. Minä olen kyllä eri mieltä siitä, etteikö voisi olla liian varovainen lasten kanssa. Kyllä voi. Se nyt ei koske pelkästään (myös turhiin kolupauksiin ja urbaanilegendoihinkin perustuvaa) kemikaaliasiaa, vaan kaikkea olemista ja tekemistä. Liika varovaisuus voi olla jopa karhunpalvelus.

    Ei siis sillä, että ei kannattaisi välittää, tottakai kannattaa. Järkevästi.

    VastaaPoista
  10. E-kirjain jäi ekolupauksesta.

    VastaaPoista
  11. Mistä tota kylpyvaahtoa saa? Googlettelin mutta en ole paljoa viisaampi. Nettikauppa plussaa mutta ehkä joku tuttu käy Helsingistä ostamassakin jos tarvii.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!