20120120

pieni f ja pitkätukkaisia miehiä

Elän visuaalisesta maailmasta ja koen sen omakseni. Koen myös olevani tutulla maaperällä siitä keskustellessa tai sitä kommentoidessa. Jotenkin olen aina kokenut, ettei musiikki ole minun juttuni. Ainakaan siinä määrin kuin kuva ja vaikkapa sanat ovat. Olen myös epävarma musiikkikeskusteluissa, kerron melko kierrelen ja kaarrellen jos minulta kysytään jotain musiikkimaustani tai pyydetään kommentoimaan jotain siihen liittyvää. En tunne oloani niin kotoisaksi ja vaikka taustalla on pianotunneista lähtien omaakin kokemusta soittamisesta, ei musiikki ole silti lempiaiheitani.


Olinkin vähän hämmentynyt, ehkä jopa hieman pettynyt kun minulle valkeni, että olin saapunut musiikkiaiheisen uuden näyttelyn avajaisiin. Sain siis pikakutsun ystävältäni ja löysin itseni Kiasmasta eilen illalla. Aihe tuntui vieraalta ja ajattelin etten varmaan ymmärrä teoksista yhtään mitään. Tai ainakaan saa mitenkään syvällisemmin kiinni niiden tunnelmasta saati sanomasta.



Vielä hämmentyneempi olin kun löysinkin yhtäkkiä yhteisen sävelen näyttelyn kanssa. Myönnän avoimesti, että odotukseni eivät olleet korkealla. Ei siis siksi, etteivätkö Kiasman näyttelyt olisi huippuluokkaa vaan edellä mainitsemastani epävarmuudesta johtuen. Ja niin vaan seisoin kuulkaa sydän pamppailen katsomassa tiettyjä teoksia, palasin muistoissani synkkiin (siis alakulttuurillisesti, ei henkisesti) teinivuosiini ja tunsin lämpimän ailahduksen tunnistaessani tuttujen metallibändien logoja seinällä olevista kirjaimista.



Inhoan sanontaa mukavuusalueen ulkopuolella mutta tämä oli juuri sitä ja silti siellä oli juuri minulle jotain. Olisin voinut hukkua mustanpuhuviin pitkätukkamieskuviin tai jäädä katsomaan matrix-henkistä videoteosta loputtomiin. Illan kruunasi vain etäisesti ja hämärästi minulle tutun Cleaning Womenin keikka Kiasma-teatterissa. Sekin oli aivan mieletön. Ja mielettömän hieno.



Olen edelleen hämmentynyt, ihastunut, innostunut ja vaikuttunut. Juuri sitä mitä en odottanut olevani tämän näyttelyn osalta. Suoraan sanoen en edes oikein tiedä mitä tästä pitäisi kirjoittaa. Siis muuta kuin että mene nyt ihmeessä katsomaan tämä näyttely mitä pikimmiten!

Oletko sinä musiikkikeskusteluissa kuin kotonasi? Entä nykytaiteen parissa? Mikä on sinulle vierasta tai oletko törmännyt johonkin joka yllättäen kolahtaakin kohdalleen vaikka et odota sitä lainkaan?


6 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta! Minäkin olen niin ulalla musiikista kuin voi vain olla, joka kummastuttaa ihmisiä, koska olen naimisissa muusikon kanssa :D Aina kysytään, että "laulatko sinäkin?" tai "mitäs sinä soitat?" öö, mää vaan kuuntelen... Olen tuntenut itseni hyödylliseksi enkä niin "tyhmäksi" musiikkipiireissä vain kun olen stailannut jätkien keikkavaatteita tai ideoinut levynkansia :)

    VastaaPoista
  2. Vaikuttaa juuri jotenkin minulle tehdyltä näyttelyltä! On kyllä välttämättömyys tehdä retki sinne pääkaupunkiin ihan jo tuon takia. :)
    Itsellä musiikki ja kuvat kulkevat käsi kädessä vaikka itse en musiikkia juurikaan harrasta. Tanssiessa koen pääseväni yhdistämään musiikkia ja visuaalisuutta täydellisesti yhteen.

    Jo ottamissasi valokuvissa nuo taulut pitkätukkaisista metalheadeista näyttää upeilta. Huomaittaiskohan Kiasmassa jos vaikka yhden tai kaksi veisin mennessäni.. Sopisivat kuin nakutettu omaan kotiin.

    VastaaPoista
  3. Iso osa keskusteluista meikäläisen piireissä on musiikkiaiheisia, kun niin moni ystävä, kuten myös mies, ovat fanaattisia musiikkiharrastajia. Pakko ollut opetella :P Vaikkakin yleensä saan teilaukset mun musiikkimausta :D
    Tuo näyttely kyllä vaikuttaa upealta näin visuaalisessa mielessä myöskin :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkistä, tuolla täytyy käydä! t: Musiikkimiehen vaimo

    VastaaPoista
  5. Jayd, hahhaa, apua. Ihmiset ovat kieltämättä hanakoita tekemään erilaisia oletuksia. Varmasti monella muullakin alalla pätee sama juttu ja puolison odotetaan olevan kiinnostunut samoista asioista.

    Tuota tyhmäksi tuntemista olen miettinyt itsekin joissain suhteissani. Ehkä se on osaksi myös omassa päässä ainakin allekirjoittaneella ja muut eivät oikeasti ehkä ajattelekaan ihan niin radikaalisti ainakaan. Levynkansista olisi kiva kuulla (ja nähdä!) lisää. :)

    kaisa., käy ihmeessä katsomassa! Minäkin mietin, että kuinka suuri laukku pitäisi olla, että saisin muutaman noista upeista teoksista kotiutettua. :D

    Tanssi on myös itselleni aika vieras alue mutta sen taitavat ovat olleet aina mielestäni kiehtovia. Ehkä juuri siksi, etten tiedä siitä yhtään mitään. Se tuntuu upealta väylältä yhdistää eri taiteenaloja musiikista liikkeeseen ja visuaalisuuteen. :)

    Anski, olin todella positiivisesti yllättynyt juuri näyttelyn visuaalisesta annista vaikka se musiikista ammentaakin. Suorastaan sanaton. <3

    Piksu, ehdottomasti kannattaa! Ja ota ihmeessä mies mukaan. ;)

    VastaaPoista
  6. Piti tähän vielä vastata että en ole esittäytynyt aikaisemmin mutta olen sua seurannut jo jonkin aikaa :) (erityisesti blogin nimi kiinnitti huomion!) Mä oon vaan niin laiska kommentoimaan!
    Juu veikkaan että tyhmistäminen ja kritisointi tulee suurimmaksi osaksi sieltä omasta päästä! Onneksi saan kohotettua musiikkikielen lannistamaa itsetuntoani korjailemalla miehen lyriikoiden kielioppia ;)
    PS jos oikeasti kiinnostaa niin vanhan bändin levynkansi ja pari valokuvaa löytyy täältä
    http://deadbyyou.com/
    Ja nyt on projektina miehen uuden bändin ilmeen luominen, tänään napsittiin koko päivä promokuvia...

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!