20120104

loskaa ja lumoava näky

Kengät täynnä loskaa kävin juttelemassa mukavia. Tällä kertaa muistin juoda sen tarjotun kahvinkin. Jotain muuta kuitenkin unohtui. Huomaan kamerasta tulleen jonkinlainen käteni jatkuva jatke. Kuvaan joka päivä jotain, aina löytyy ikuistettavaa. Tein kauan sitten periaatepäätöksen, että kamera kulkee mukana vaikka vähän kohlo onkin ja painaa. Eipähän ainakaan jää siitä kiinni kuvaaminen.


Useimmiten kuvaan pieniä tärkeitä asioita, keskityn yksityiskohtiin ja tunnelmoin. Dokumentoin arkea ja arjen pieniä iloja ja suruja. Harvoin ikuistan mitään massiivista tai edes varsinaisesti maisemia. Ei varmaan ole kovin vaikea arvata missä kamera oli tänään kun aurinko värjäsi hetkellisesti ikkunoita sulalla kullalla ja ne märät kengätkin unohtuivat sen näyn edessä mielestä.


Kyllä. Työhuoneen pöydällähän se. Luojalle kiitos kamerakännykästä mutta eipä ole hetkeen harmittanut näin paljon. Vähän olisi ollut toisen luokan kuvia jos rakas Canon-vanhukseni olisi ollut matkassa. Taisi pitää rokulipäivän sillä aikaa kun minä puursin töitä. Saattaa koittaa ansaitut yllättävät eläkepäivät jos näin alkaa käydä useammin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!