20111212

tupla tai kuitti

Meillä on vaihe. Se on sellainen vaihe jolloin ei nukuta yöllä. Tai nukutaan mutta herätään huutamaan hysteerisenä muutaman tunnin päästä uudestaan. O on pääosin aina nukkunut hyvin, muutamia satunnaisia muita vaiheita lukuunottamatta. Nyt taistelu on jatkunut paljon pidempään. Meillä alkaa olla myös sellainen vaihe, että vanhemmat ovat melko väsyneitä.

Pinna kiristyy makuuhuoneen pimeydessä kun pikkutunneilla on noustava eikä O tunnu rauhoittuvan millään ja alkuperäinen nukkumaanmenokin hipoi niitä samoja pikkutunteja. Keinoja on kokeiltu laidasta laitaan, laulamisesta korvatulehduksen toteamiseen. On menty samaan aikaan nukkumaan ja otettu viereen ja silitetty ja sylitetty. Annettu vettä ja vaihdettu vaippaa, oltu ilman yöpukua ja yöpuvun kanssa, leikitty ja oltu hiljaa, hyssytelty ja sanottu jämäkästi, että nyt nukutaan. Kaikki mitä nyt voit yön pikkutunneilla keksiä kun haluaisit itsekin mieluiten takaisin nukkumaan. Mieluiten heti.

Suurin ongelma ovat väsymyksen kyykyttämät vanhemmat. Jommalla kummalla pettää hermo hyvinkin alkaneen nukutusprosessin keskivaiheilla tai viimeistään loppumetreillä jolloin nähdään draamaa ja kyyneliä. Kukaan ei jaksa loputtomiin lorutella ja hassutella kun on valvonut viikkotolkulla pitkin yötä.

Eilen P:n vuorolle osui sitkeydellä saavutettu luovutusvoitto kun O nukahti syliin pitkällisen lauleskeluhyssyttelysilittelyrauhoittelun jälkeen. Mietin, että pitäisiköhän lanseerata sellainen tarrataulu. Se kumpi saa kulloinkin O:n nukahtamaan, saa tarran. Viidellä tarralla saa vapaaillan.

P ehdotti tuplaa ja kuittia. Kuudennella voi kokeilla, jos se nukahtaa omalla vuorolla, saa heti toisen vapaaillan putkeen. Jos ei, nollautuu aiempikin vapaa.

17 kommenttia:

  1. Kommentoin tänne tosi harvoin (joko muuten pienmetalliastiat ovat ilmestyneet jätekatokseenne?), mutta tämä vauvan/lapsen uniasia on niiiin lähellä sydäntäni, että nyt klikkasin readerista blogiin kommentoimaan.

    Tulet saamaan jos jonkinlaista neuvoa. Tämä on minun neuvoni: yöt kannattaa rauhoittaa kaikenlaiselta seurustelulta ja viihdyttämiseltä, ei siis lauluja eikä loruja. Vanhemman läsnäoloa kylläkin. Voi tuntua typerältä yrittää olla puhumatta pinkeän lapsen seurassa, mutta meillä se on ainoa tapa saada tilanne rauhoittumaan.

    VastaaPoista
  2. Ei ole pienmetalliastioita näkynyt. :/

    Tiedän sohaisevani muurahaispesään tällä tekstillä vaikka halusin enemmänkin kertoa tuosta tarrataulumielleyhtymästäni kuin kalastella vinkkejä rikkonaisiin öihin. Jään siis jännityksellä odottamaan kommenttiboksin räjähtämistä. :D

    Tämä on monisyinen ja laaja keskustelu eikä yhtä oikeaa tietä ole. Toki me olemme tässä viikkojen aikana kokeilleet myös sen, että yöllä ei viihdytetä, leikitä eikä lauleta. Voit varmasti melko nopsaan päätellä, että seKÄÄN ei auta juuri nyt.

    Hysteerisesti kirkuva, sylissäkin vielä umpimähkään sohiva, unesta sekaisin oleva lapsi tosin mielestäni tarvitsee rauhoittamista. Myös sanoilla, sen sijaan, että ollaan tumput suorina hiljaa ja pidetään kiinni yöllä ei seurustella -kaavasta.

    VastaaPoista
  3. Ei muuta kuin empatiaa ja samaa menoa meillä jo monettako vuotta putkeen. Nyt valvoo enää nuorimmainen. Mies nukuttaa iltaisin, minä yövuorossa ja usein menen siitä mistä aita on matalin - otan pojan viereen. Tuolla on niin kova uhma, että huudattaminen olisi vitsi. Se menee ohi, ajan kanssa. Minä saan voimaa siitä että lapsi on pieni, yö suuri ja musta. Lapsi tarvitsee syliä ja lohtua, se on ihan normaalia. Ja niin säälittävää kuin se onkin, tämän biisin sanat saavat minut kyllä jaksamaan:

    Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
    mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
    Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
    sillä en sun särkyä anna mä en

    Ja onneksi se aamu tulee aina. Vaikeimmankin yön jälkeen. Ainoa neuvo on se että älkää suuttuko toisillenne, yrittäkää jaksaa vuorotellen ;)

    VastaaPoista
  4. Voimia! Meillä meni kuukaudet 6-13 suunnilleen tuolla tavalla sitten *pim* opittiin nukkumaan. Nyt on sattunut kuukauteen taas muutama huono yö ja heti rassaa. Ja pelottaa, että alkaako se taas.

    Onneksi ette ole menettänet huumorintajua. Sitten pitää olla todella huolissaan.

    -Paula

    VastaaPoista
  5. mun lempiaihe :D

    itsekin olen sitä mieltä, että öisin ei seurustella. Öisin voidaan halia, ottaa syliin ja heijata ympäri pimeää asuntoa, mutta öisin ei missään nimessä seurustella.

    Me olemme lipsuneet omista rutiineistammekin. Kun mies tekee ja ajaa pitkää päivää toiseen kaupunkiin töihin, hän usein nukkuu myös toisessa huoneessa niitä jo muutenkin lyhyitä uniaan. Minulle on siis jäänyt yöhyssytys, mikä on tarkoittanut sitä, että otan huutavan tyypin viereeni yöllä nukkumaan. Toissayönä tyyppi sitten heräsikin ihan kunnolla, ja sitä hyssyttelyä, viereen ottamista ja sängyssä seisomisen estelyä olikin sitten kolme tuntia putkeen keskellä yötä.

    Meillä tosin tähän on taas syykin. Tyyppi tekee etuhampaitaan, ja särkylääke kyllä auttaa asiaan. Mutta ei se auta siihen, että jos se herääkin ihan kokonaan keskellä yötä, että miten sille saa kerrottua että pitäisikin vielä nukkua.

    Itse olen muuten myös sitä mieltä, että niitä rutiineja pitäisi kokeilla ja testata ainakin viikko putkeen, samat rutiinit joka ilta ja yö, että tietää varmasti mikä toimii ja mikä ei. Yhden yö perusteella ei oikein voi mennä sanomaan vielä mitään, varsinkin jos kokeilee joka yö eri tekniikkaa. Siinä se lapsikin sekoaa ja panikoi, kun ei tiedä miten tällä kertaa pitäisi nukahtaa, ja pitääkö tässä nyt seurustella vai ei.

    VastaaPoista
  6. Vanhempi on oman lapsensa paras asiantuntija.
    On naivia kuvitella olevansa vanhemmuuden asiantuntija yhden lapsen, yksilön, hoitamisen perusteella. Kottarainen on pelkästään tämän blogin perusteella tarkasteltuna älykäs ja myös maalaisjärjellä varusteltu äiti. Ei pidä kuvitella, etteikö pitkäjänteisyyttäkin löydy.
    Kun pienen lapsen kanssa tulee vastaan pulma, voi suurella todennäköisyydellä kuvitella, että vanhemmat käyttävät aikaa ja ajatusta pulman ratkaisuun. Näin uskon Kottaraisenkin tehneen näiden viikkojen aikana.
    Verskinen, uskon, että se huono palaute, mitä saat omaan blogiisikin voi johtua myös näistä nokkelista kommenteistasi. Kun ei kaikissa asioissa tarvitse toista opettaa, eikä riittävää kompetenssia löydy.
    Lämpimät neuvot asia erikseen.
    -M-

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa tutulta tuo hilluminen. Meillä oli vastaavaa muutama kuukausi sitten. Meillä auttoi kun alkuillaksi jätettiin sarastusvalo ykköselle ettei lapsi joutunut nukkumaan ihan pimeään ennen meidän nukkumaanmenoa ja usein yöllä noiden huutokohtauksien aikaan saatoimme kuunnella parikin tuntia Emilia Torrinin Jungledrumia putkeen luupilla kun se jotenkin rauhoitti lapsen niin, että se pääsi rentoutumaan siitä raivohuudosta. Sitten me vanhemmat vain nukahdettiin siihen ja havahduttiin pari tuntia myöhemmin, että kännykkä toistaa edelleen Emilianaa.

    VastaaPoista
  8. Tää kommenttiboksi on varmaan se kilauta kaverille osio?

    *sohii omalta osaltaan muurahaispesää*
    --> Allekirjoittaneen rauhalliset yöt menevät aina päin männikköä, jos likan nukkumaanmeno liukuu liiaksi kasista ysiin (ja jos siitä myöhempään, niin elämöinti on taattua koko yöksi). Se sitten risoo, kun ei vain aina muista sitä vasta kuin yöllä. Siinä valvoessa.

    VastaaPoista
  9. Jos yöllä valvominen meneekin siihen, että lapsi alkaa puuhastelemaan ja kun sanotaan että "nukkumaan", tulee kiukku niin kokeilkaa tätä: Kurkatkaa verhon raosta ja sanokaa että silloin kun on pimeä, nukutaan. Toiminut meillä aina. Ainut vain että lapset on vähän kasvanu, ja pimeä tulee jo kello viisi niin ne olis jo nyt menossa nukkumaan :D

    VastaaPoista
  10. -M- ei ollut tarkoitus kyllä antaa pahoja neuvoja, saati tarkkaan neuvoa Kottaraista tai yhtään ketään. Ilmeisesti minun pitäisi alkaa käyttää hymiöitä teksteissäni, että ne ymmärrettäisiin oikein. Tai sitten pitäisi oppia kirjoittamaan paremmin.

    Ei siis kottarainen ollut tarkoitus mitenkään loukata. Halusin vain sanoa, että toivottavasti jaksatte kokeilla eri keinoja tarpeeksi pitkään, sillä yleensä lasta auttaa myös rutiinit. Se, että joka yö toimitaan samalla tavalla, oli se tapa sitten ihan mikä vaan. Vaikka se laulaminen. Sitä pitäisi sitten tehdä vaan joka yö.

    Tärkeintähän olisikin löytää juuri se omalle perheelle sopiva keino. Moni on kehunut sitä uutta vauvojen unikirjaa, sieltä kuulemma löytyy hyvät vinkit vähän joka ikäkauteen :) (siinä se hymiö, jos nyt vaikka ymmärrettäisiin oikein)

    VastaaPoista
  11. Minä heitän tähän vaan sellaisen kommentin, että meillä meni ajan kanssa. Vuoden iässä nukuttiin (vihdoin) tosi hyvin ja ennen kuin tyttö täytti 1,5 v öistä tuli ihan hirvittäviä. Koetettiin tosiaan kaikkea, ei apua. Aika auttoi ja vuorojen vaihtelut sekä päikkärit vanhemmillakin. Suuresti jaksamista siis.

    VastaaPoista
  12. Verski, kaivan herneen nenästäni, tiedä miten se sinne joutuikin... Ehkä lapsenhoitoon liittyvät neuvot, ohjeet, käskyt sun muut on jotenkin tässä arjessa ärsyttäneet. Liittymättä suhun mitenkään.
    (Enkä tarkoittanut alun alkaenkaan, että pahoja neuvoja antaisit)
    Ehkä kuitenkin heitän ilmaan toiveen paremmista unista kaikille ja Verskille hymyn ja pienen anteekspyynnön!
    -M-

    VastaaPoista
  13. Sympatiaa heruu täältäkin. Me koettiin yöonnea muutama kuukausi, kun vuoden iässä yösyömiset lopetettiin ja poika alkoi nukkua läpi yön ilman pihahdustakaan. Nyt viimeisten viikkojen (kuukausien?) aikana yöhulinat ovat palanneet, ja tämä väsyttää kyllä paljon enemmän kuin jotkut yöimetykset kolmen tunnin välein..

    Yleensä meidän tonttu herää ekan kerran vähän sen jälkeen kun ollaan miehen kanssa menty nukkumaan, ja laiskoina sitten otetaan se meidän väliin nukkumaan. Sitten nukutaan kaikki huonosti kun joku pieni patukka potkii unissaan naamaan ja tunkee pyllyä tyynylle. Meillä nukuttamiseen toimii parhaiten se "mahdollisimman vähän huomiota"-taktiikka, eli teeskennellään nukkuvia niin lapsikin rauhoittuu. Hysteeriseen huutoon mäkin ennen vastasin sylittelemällä ja laulamalla, mutta nyt on huomattu että sittenkin sellainen rauhallinen (isin) vieressä makoilu toimii paremmin.

    Oletko lukenut öisistä kauhukohtauksista? Jos O tuntuu herätessään olevan jotenkin "tiedottomassa" tilassa ja vaan huutaa, voisi kyseessä olla sellainenkin.

    Joka tapauksessa, ottakaa ihmeessä tarrataulu käyttöön! Tai vaikka karkkitaulu. Nukuttamisella karkki, viidellä koko pussi. :)

    (Nyt muuten ihmettelen vielä enemmän, että miten JAKSAT hurjaa työtahtia ja kaikkea muuta jännän näköistä!!)

    VastaaPoista
  14. mä varmaan katon tätä ihan väärästä näkökulmasta, kun vaan purskahdin nauramaan tolle P:n kommentille :D

    (toki mulla on empatiaa yöhillunnan uhreille)

    VastaaPoista
  15. Onko ne korvat varmasti nyt terveet? Meillä lapsi huusi ja huutaa edelleen öisin kun korvat tulehtuneet..Muutenkin poika nukkui ekan täyden yönsä 1 v 4 kk kypsässä iässä joten ei oo mitään kikkakolmosia jaella täältäkään. Kai sitä yrittää kaikkensa että nukkuis, ja joku konsti voi auttaa kerran tai tuurilla useammin.

    VastaaPoista
  16. Kuulostaa tutulta!

    Meillä toimi Nyt nukutaan -unikoulu. KVG :) Vaikka se aluksi tuntui pahalta, mutta tarpeeksi väsyneenä en keksinyt muutakaan vaihtoehtoa.

    Toivottavasti löydätte teille sopivan tavan ja saatte yörauhan takaisin.

    Merru

    VastaaPoista
  17. Tsemppiä!

    Nyt suunnittelet itse näppärän näköiset tarrat kivaan pohjaan ja sitten voittekin aloittaa testauksenne. Ainakin tarrojen kanssa se on mukavampaa. :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!