20111202

sihteerinkaipuu

"Mitä sä oikein teet päivisin?"

Kysyttiin minulta eilen kun oli puhetta freelancerin arjesta. Mitä varsinaisesti teen työkseni, on sivuttu mm. täällä mutta mitä minä sitten oikein teen kaiket päivät. Hyvä kysymys.

Suoraan sanoen ja valitettavasti aika suuri osa päivistä kuluu ihan muissa asioissa kuin tyylikkäästi maalaillen tai makeita grafiikoita työstäen. Iso osa freen arjesta on sähköpostien kirjoittamista, niiden lukemista ja muistiinpanojen tekemistä. Tiedostojen muokkaamista oikeaan kokoon, puhelimessa puhumista, palavereiden mahduttamista jo entisestään tiukkaan aikatauluun.

Ennenkuin päästään edes itse asiaan on keskusteltu työprojektin luonteesta, hinnasta, aikataulusta, sopimuksista ja asiakkaan toiveista. Tavattu ehkä jos se on mahdollista. Pistetty ylös asioita, mietitty mitä ollaan tekemässä ja mitä kaikkea siihen liittyy. Pelkkään tähän menee jo useita sähköposteja, puheluita ja niitä mahdollisia tapaamisia.

Sitten aletaan luonnostella. Projektin luonteesta riippuen piirrän, maalaan, kokeilen Photoshopilla, Illustratorilla, testaan väriyhdistelmiä. Etsin sopivia fontteja ensin omasta valikoimastani, sitten netin syövereistä. Ostan tarvittaessa fontin, maksan, lataan sen koneelle. Pistän ylös värien koodit, teen tiedostoista kevyitä helposti lähetettäviä versioita asiakasta varten ja kirjoitan jälleen sähköpostia niiden liitteeksi, avaan ajatuksiani luonnosten taustalla.

Sitten taas asiakas vastaa, työstetään ja jälleen teen sähköpostisopivat tiedostot katsottavaksi. Välillä lataan tiedostoja nettiin, pudotan niitä blogiin tai tulostan ihan paperille katsottavaksi. Joistain teen protoja. Tulostan käyntikorttiluonnoksen, leikkaan sen leikkurilla oikeaan kokoon ja saksin käsin kulmat pyöreäksi. Vaikka graafinen suunnittelu toteutetaankin nykyään varsin pitkälti digitaalisesti, olen itse niin perinteisesti orientoitunut, että tartun mieluiten ensin kynään ja toisaalta kokeilen konkreettisesti jos se on mahdollista.

Kun luonnoskierrokset on käyty läpi, kysytään usein painotarjousta, neuvotellaan hinnasta, koosta, paperilaadusta, sidonnasta, värisyydestä, toimitusajoista, vedoksista. Lähetetään aineistoa painoon, odotellaan vedosta joka tarkastetaan ja taas laitetaan sähköpostia, hyväksytään vedos tai tehdään muutoksia. Osa asioista hoidetaan puhelimitse, jotkut asiakkaat laittavat mieluiten tekstiviestejä.

Välissä valokuvaan prosessia, lataan kuvia koneelle, skannaan piirroksia, stilisoin niitä, käsittelen kuvia nettikokoon, julkaisen blogissa ja lähetän taas asiakkaalle. Etsin kameran piuhaa, kännykkää, Flyerin laturia, jatkojohtoa, kameran akkuja, muistikorttia ja muistitikkua.

Keskeneräisillä töillä on oma kansionsa, siellä on muovitaskuissa aina yhden projektin luonnokset, sopimukset, tulosteet, vedokset ja kommentit. Valmiit työt arkistoin kansioon omalle paikalleen, kansioita on joka vuodelle omansa, tosin tälle vuodelle on kaksi. Lisäksi kerään osan projektin aikana syntyneestä sälämateriaalista työkirjaan. Leikkaan, liimaan ja askartelen.

Seassa pyörivät myös omat projektit, niiden piirtäminen, skannaaminen, käsittely ja viimeistely. Mahdollinen painoon lähettäminen, tilauskyselyihin vastaaminen, tilausten pakkaaminen ja vieminen postiin. Ja onhan ne haettavakin painosta ne valmiit tuotteet. Postitusmateriaalin hankkiminen, kuorien koristelu tarroin, osoitteiden kirjoittaminen paikalleen. Korujen valmistaminen jälleenmyyntiin, myyntilistojen tekeminen, tuotteiden vienti paikan päälle ja laskutus.

Asiakkaille lähtee loppulaskun lisäksi myös tarjous ensin. Sekin pitää suunnitella, työstää ja lähettää. Ja laskut ja tarjoukset arkistoida töiden kanssa samaan paikkaan jotta ne löytyvät tarvittaessa. Pitää olla myös tallessa osoitteita, puhelinnumeroita, tapaamisaikoja, sähköposteja. Nimiäkin mielellään ettei vaikuta ihan tumpelolta. Minulla on tapana matkalla palaveriin tarkistaa sähköpostista tarkka osoite, palaveriin tulevat henkilöt ja käydä läpi kotona valmistellut materiaalit vielä kerran jotta tiedän mistä puhun kun saavun paikan päälle.

Ja toki tämän kaiken lisäksi hoidan päätyötäni, eli olen kotiäitinä O:lle.

Välillä satojen sähköpostien, puheluiden, papereiden, kansioiden, listojen, tiedostojen ja puoliksi juotujen kahvikuppien viidakossa haaveilen omasta sihteeristä. Ja sitten taas muistan, että tätä minä halusin ja haluan tehdä. Olla oman itseni herra, valikoida työni, tehdä sitä mitä rakastan. Ja siihen nyt vain kuuluu myös kasa paperihommia. Onneksi niistäkin voi tehdä halutessaan vinkeän näköisiä.

Yrittäjän arkeen heittäytyvä eilinen keskustelukumppanini, älä huoli. Kyllä sinullekin vielä kiire tulee. ;)

6 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Tsemppiä yrittämiseen!

    VastaaPoista
  2. Siis MITEN sä yhdistät kaiken tämän ja kotiäitiyden? Oon ihan suu ymmyrkäisenä. Tai pitäiskö kysyä että MITÄ se lapsi tekee kaiken tuon ajan? :D Hämmentävää, mä en tahdo saada yhtä esseetä saati muuttoa hoidettua, kun jaloissa pyörii yksi täystuho..

    VastaaPoista
  3. Samaa olin tulossa tiedustelemaan? Teet varmaan aika paljon iltaisin töitä? Huh huh. Hjullu nainen! :D Eevee oli eilen mun kanssa kotona ja hyvä kun sain päikkäriaikaan pyykit koneeseen ja eteisen seinän maalattua ja det var det.

    VastaaPoista
  4. Absolutely White, kiitos. :)

    Onia ja Sonja, minähän en oikeastaan tavallaan nuku ihan kamalasti. :D Ei vaan, toki osan töistä teen kun P on kotona ja O:n kanssa ja neiti nukkuu myös pitkiä päikkäreitä päivällä sen ihmeemmin heräilemättä kesken. Nousen myös usein aamulla tekemään töitä ennenkuin O herää ja ehdin muutaman tunnin olla tehokas. Se tehokkuus on se avainsana muutenkin, kun on pieni väli, teen jonkun pienen homman, vastaan mailiin, soitan puhelun, hoidan asioita pois. Pidemmässä välissä (kuten silloin kun P on kotona, voin tehdä jotain enemmän keskittymistä vaativaa.

    Minulla ei myöskään ole sellaista omaa aikaa kuin ehkä moni peräänkuuluttaa, minun omaa aikaani on se kaikki. Piirtäminen, maalaaminen, taittaminen. Kun olen vapaalla, saan olla työhuoneeseen hautautuneena. :D

    VastaaPoista
  5. Kiva lukea mitä arjessasi teet. Olet kyllä super tehokas!

    Itse mietin mitä sitä ryhtyisi tekemään kun kotiäidin ura päättyy. Odottamassa olis vaki työ, mutta aina sen saman graafisenohjeen noudattaminen alkoi jo vähän nyppiä.

    Jotain omaa olisi haaveissa.

    Mertsi

    VastaaPoista
  6. Mertsi, itse kannatan niiden haaveiden toteuttamista. Ainakin yrittämistä jos vain mahdollista. Toki äitiys ja elämä sanelee tiettyjä (rahallisiakin) reunaehtoja mutta itse nautin suunnattomasti kun vuosien puurtaminen tuo nyt leivän pöytään sellaisesta työstä jota rakastan tehdä.

    Iso kasa tsemppiä ja innostusta sinulle myös löytää se oma tie!

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!