20111216

sanasta sanaan

Sanan säilä se on jo pienelläkin. Jumankauta miten moneen asiaan voi vasta ei oo. O on myös ripeässä tahdissa laajentanut sanavarastoaan huomattavasti.

amppa (lamppu)
iti
äittä
ksrhhhh ksrhhhh (kis kis)
ei tai vaihtoehtoisesti dramaattisempi eiiiihh
joo
että (vettä)
maaaaaaaau (kissa)
hauhau (koira, näitä bongataan koko ajan, kaukaakin, siinähän sitten kävelet haukkuva kantoreppu selässä)
bää (lammas)
öittä (siis öitä)
ää uunuu (pää tyynyyn)
anna
kato (tämä on mahtava yleissana, kaikkea voi ja pitää katsoa, tehostetaan tarvittaessa tomeralla etusormella)
auto (näitäkin on usein monta yhtä aikaa, esimerkiksi parkkipaikoilla, auto!auto!auto!auto!)
huiluu (heiluu tai keinuu, riippuu tilanteesta, mobile, puut, O itse)
mamma (epäilemme kyseessä olevan mummun tai mammin tai molemmat)
pappa (ei liene kovin epäselvä)
frräpp frrääp (no mitä perhonen sanoo? fläp fläp tietysti)
fruuuuu (ammuu, eli lehmä)
aak aak (kvaak kvaak)
ttttu (ei, ei se kirosana vaan lintu)
mam mam (nam nam)
hui tai kujeellisempi uijui (nimimerkillä löysin kerran sängyllisen kakkaa ja O katsoi minua nauraen ja sanoi uijui)
attuu (sattuu, useimmiten kontekstissa "älä kiipeä, sattuu" tai "älä revi äitiä tukasta, sattuu")
eeppa (heippa)

Osa sanoista toistetaan puolittain perässä vaikka niitä ei vielä käytetä itse. Erilaiset eleet ja ilmeet matkitaan myös välittömästi hillittömistä irvistyksistä aina kuumeen mittaamiseen otsamittarilla ja lukeman katsomiseen kulmat kurtussa.

Höysteenä käytetään tarvittaessa elekieltä, osoitellaan, puhalletaan merkitsevästi kun halutaan mobileen elämää, huidotaan, taputetaan kun sanotaan hienoa, laitetaan kädet olkapäille kun mainitaan reppu (mistä lie oppinut kun O:lla ei vielä yhden yhtä kyseisenlaista kapinetta ole), vilkutetaan hei heit, laitetaan sormet suuhun kun puhutaan syömisestä ja osoitellaan oikeita suuntia kylpemiselle, nukkumiselle ja ruoka-asioille.

Pyynnöstä löytyvät niin napa kuin hampaatkin ja lisäksi myös korvat, silmät, nenä, suu, pää, tukka, varpaat, maha ja nämä kaikki myös isiltä ja äidiltä. Olkapäät tuottivat hieman ongelmia. Passiivista sanavarastoa on vielä paljon lisääkin, moni kodinesine ja -eläin löytyy kyllä pyynnöstä tai omasta halusta kato -hihkaisun siivittämänä. Leluista iso osa löytyy pyytämällä O:ta hakemaan. Välillä O ei jaksa ja kurkkaa vaan lelusäkkiin ja toteaa murheellisesti että ei oo.

Mutta sanat ei oo kyllä todellakaan hukassa vaikka osa leluista satunnaisesti onkin.

1 kommentti:

  1. Olipa ihana postaus, päivän piristys oikein! Lasten suustahan sen totuuden kuulee... tuli tuosta sängyllinen kakkaa -esimerkistä mieleen rakas aviomieheni, joka oli juuri tarhaan menneenä ilahduttanut vanhempiaan toteamalla eräänä päivänä tiukan paikan tullen "patkat hoututta taatana". Mistä lie nämä kauniit sanat opittu :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!