20111219

matkija ja mustavalkoista

Joskus minusta tuntuu, etten keksi enää mitään itse. (Blogi)maailma vilisee ihania ideoita joita tekee mieli kokeilla ja sitten taas toisaalta moni asia tuntuu olevan ilmassa monella suunnalla samaan aikaan. Omatkin ideat seuraavat usein huomaamatta valtavirtaa vaikka niistä virtaa omaan elämään saisikin. Joihinkin asioihin silmä myös tottuu. Kun ne tulevat tarpeeksi usein vastaan, alkavat ne väistämättä miellyttää ja niitä alkaa hinkua omaankin blogiin kotiin.


Olen aina halunnut tehdä ja ideoida itse. Kuvata ja tuottaa materiaalin alusta asti, käyttää vain omaa ja luoda jotain uutta. Toki kuten mainitsin, osa asioista on samaan aikaan mielessä muillakin. Tiettyjä juttuja vain alkaa putkahdella ja ne originelleiltäkin tuntuneet ajatukset muuttuvat äkkiä massaksi. Kun on kauan tehnyt kaikenlaista tuntuu joskus toisaalta helpottavalta joko ostaa valmista tai mukailla mukavaa ideaa. Kestosuosikkinani on vuosia ollut lause "voishan sen tehdä itse". Valitettavasti aina ei jaksa eikä ehdi ja vasta viime aikoina olen antanut itselleni luvan olla välillä tekemättä itse kaikkea.



Tänä vuonna menin jouluaskarteluineni sieltä mistä aita on matalin. Pakettikortit leikkasin jämäpahveista ja kartongeista joita löysin kätköistäni. Koristeeksi päätyi supertrendikästä sähköteippiä ja vähän sitä washimalliakin. Vinoraidoilla tietysti. Paketointiin hyödynsin valtavia Stendigin sivuja ja loppuihin käärin mustavalkopilkullista. Kokonaisuuden kruunaa erittäin epäyllätyksellisesti musta nauha. Helppoa, nopeaa ja mukavan näköistä. Ja niin nähtyä vaikka mukavalta näyttääkin.


Töissä sen sijaan olen jatkanut entiseen malliin. Yrittänyt ainakin tehdä, tehdä, tehdä itse. Astunut ulos mukavuusalueeltani, venyttänyt omia rajojani. Piirtänyt, maalannut, ommellut, kolvannut. Opetellut käyttämään ohjelmistani eri työkaluja kuin yleensä, yhdistellyt asioita, yrittänyt löytää jokaiseen projektiin jotain tuoretta, omaperäistä, erottuvaa ja uutta. Ostanut fontteja joita en aiemmin tiennyt olevan olemassakaan, yrittänyt nähdä laatikon ulkopuolelle, sisään, alapuolelle ja läpi. Toivon, että sillä elämänalueella panostus näkyy ja tuntuu.


Muissa asioissa voikin sitten vähän hengähtää. Nauttia muiden ideoimista ihanuuksista, soveltaa haluamiaan palasia tai ostaa vaikka valmiina. Ja ripustaa jouluksi paperitimantteja ikkunaan, antaa mustavalkoisia, teipillä koristettuja paketteja, juoda Blossa-glögiä ja kuvata kynttilöitä sekä valopalloja blogiin.


7 kommenttia:

  1. Ihan samanlaisissa fiiliksissä, tietty ;) Mutta ei kai sille mitään voi. (Blogi)Maailma on kuitenkin niin pieni.

    -Paula

    VastaaPoista
  2. Onpa kivannäköisiä paketteja!

    VastaaPoista
  3. ihania kortteja ja paketteja! minä en ainakaan ole missään nähnyt noin hienoja :)

    VastaaPoista
  4. Sä oot katellu sitä kalenterina koko vuoden eli ei ihme jos tuntuu et nähty on :)

    VastaaPoista
  5. ihanan näköisiä paketteja. en raaskis avata jos moisen saisin!

    VastaaPoista
  6. Eikä nämä "oikeassa maailmassa" niin nähtyjä ole. Suurin osa on kuitenkin sitä punaista ja kaupan paperia! Eli hienoja paketteja. Itsekin luotan mustaan ja VHS-nauhaan.

    VastaaPoista
  7. Maailma on pieni, mutta riippuu miltä kantilta sitä katsoo. Ihania paketteja ja pakettikortteja, inspiroiduin itsekin noista sun korteista ja tein itsekin vähän samanlaisia just! :)
    Ja en usko, että monikaan pitäisi noita paketointeja "nähtyinä", varsinkaan jos ei seuraa samoja blogeja tai netin syövereitä. Itse en ole livenä nähnyt varmaan ikinä yhtäkään erikoisempaa pakettia, suurelle osalle ihmisistä tosiaan ne kaupan peruspukkipaperit on sitä mitä se paketointi suurimmalta osalta on.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!