20111210

aarre

Jossain vaiheessa meille kulkeutui melkoinen aarre. Se saapui pienessä kukallisessa rasiassa ja sen sisällä henki mennyt aika. P:n mummon peruja jotka aion nyt tuoda erään projektin tiimoilta kaksituhattaluvulle. Terät ovat nimittäin aivan priimakunnossa. Voi rakkaus. Läpättääkö jonkun muunkin sydän tällaiselle?











6 kommenttia:

  1. Kyllä läpättää - aarteita!!!

    VastaaPoista
  2. Ihania! Oletkos käynyt Helsingin Sanomien päivälehden museossa? http://www.paivalehdenmuseo.fi/
    Siellä huokuu myöskin tuota ihanaa vanhaa käsinpainannan aikaa :)

    VastaaPoista
  3. Oooo, ihania! Tuommosia aarteita on ihana hypistellä, katsella, haistella.. Ja terillä saa ihanaa jälkeä! Ite kirjoitan aina terällä kaikki joulukortit ja usein myös muita kortteja. Kerran tein teininä yhelle ihanalle inttipojalle lahjaksi kokonaisen terällä käsinkirjoitetun kirjan! Toivottavasti nähdään mitä ihanuuksia saat näillä aikaan? :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä väpättää <3 Ihana aarre!

    VastaaPoista
  5. Mikä aarre! Mustetyynyn tuoksun voi melkein haistaa :)

    VastaaPoista
  6. Myös minun sydämeni sykkii noille.

    Kirjoitan itseasiassa oikealla mustekynällä suhteellisen paljon, mm. päiväkirjan.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!