20111114

töissä ja matkalla

Jokaisella visuaalisen alan osaajalla on varmasti omat tapansa työskennellä. Tietty järjestys asioilla ja oma tapa toimia, suunnitella, luonnostella ja lähteä liikkeelle. Uuden projektin alkaessa yritän itse aina ensin kartoittaa ja kuulostella, päästä kiinni asiakkaan päänsisäiseen visuaaliseen maailmaan. Useimmissa projekteissa jo alkumetreillä nousee esiin jonkinlainen teema. Ei välttämättä asiakkaalta itseltään vaan minussa ja minulta. Jotain joka kulkee mukana kantavana voimana, muuttuu ehkä matkan varrella vähän mutta säilyttää jotain olennaista ideastaan.

Toki välillä on osattava luopua vahvastakin teemasta jos se ei toimi tai tehtävä toisin jos asiakkaan toiveet sitä edellyttävät. Hämmästyttävän usein kuitenkin olen löytänyt punaisen langan jo ensisähköposteista tai tarjouspyynnöistä. Olen myös oppinut luottamaan tähän alkuhuuman intuitioon. Ei sitä oikein muuksi voi kutsua, toki se rakentuu kommenteista, mielipiteistä, kysymyksistä ja vastauksista mutta se on silti suurimmaksi osaksi vain tunne jostain. Aavistus oikeasta suunnasta.

Joku toinen tekisi tietenkin ihan toisin. Visuaalinen maailma on niin suuri ja ääriään myöten täynnä, että kahta samanlaista tapaa työskennellä tai kahta toisiaan toistavaa ideakulkua ei ole. Jos joku muu tekisi projektin jota nyt teen, se näyttäisi täysin erilaiselta. Varmasti. Asiakas olisi silti varmasti tyytyväinen. Samalla tavalla kuin asiakas on tyytyväinen minun intuitiooni ja työhöni sen parissa. Tärkeintä onkin uskaltaa seurata sitä omaa linjaansa siitä tiedosta huolimatta, että joku muu tekisi sen toisin.


Minulla on myös tapana tehdä ideat ulos. Siis ihan konkreettisesti kokeilla, piirtää, pistää pinoon mieleen tulevia asioita ja luonnoksia. Pelkkä päässä pyörittely ei riitä, ne on tehtävä auki. Tämä on iso osa työskentelytapaani. Teen, kokeilen, avaan, kokeilen kepillä jäätä. Vain tällä tavoin ideat kasvavat ja kehittyvät eteenpäin. Aina aluksi on sellainen olo, etten keksi mitään, en osaa enkä uskalla. Mikään ei toimi. Hajanaisten keskeneräisten mielikuvien kokeileminen käytännössä avaa uusia ovia. Niiden kautta oivaltaa aina jotain mikä vie eteenpäin. Ja väistämättä jossain kohtaa ketjua löytyy se oikea. Se osanen josta tulee sen projektin sielu.


Vasta monen vuoden jälkeen opin minun mieleni toimivan näin. Nyt tiedän ja nyt aloitan epävarmanakin niiden pientenkin ideanpalasten purkamisen. Välillä käsin piirtäen, leikaten, maalaten, välillä fotaria huudattaen ja illustratoria kiroten. Nekin ideat joiden tiedän päätyvän roskakoriin, koneen tai konkreettiseen, nekin on vain tehtävä ulos. Se on osa minun työprosessiani ja yksi sen tärkeimmistä ja välttämättömimmistä elementeistä. Vaikka tietäisin etukäteen ettei tästä tule se juttu, on se tehtävä sillä sitä tehdessä löytyy jotain muuta. Joko mielestä tai paperilta.

Kun tekee työkseen kuvia, ei ole aikaa odotella inspiraatiota. On tartuttava toimeen, päästävä alkuun ja pidettävä deadlineista kiinni. Ideat on osattava kaivaa esiin, hahmottaa epämääräisemmistäkin aluista, muokata ja hioa valmiiksi. Juuri nyt olen jälleen alussa. Täysin uuden projektin edessä, uusien ihmisten kanssa töissä. Uusia haasteita kohtaamassa. Hyppy tuntemattomaan. Kun tämän työn sopimus loppuu vuonna 2013, on jälleen kuljettu pitkä matka. Toivottavasti siitä tulee avartava ja antoisa.

Millaisia työtapoja sinulla on? Mistä lähdet liikkeelle? Miten etenet?

2 kommenttia:

  1. Minulla suuri osa työstä tapahtuu aluksi niin, ettei se näy ulospäin ja yleensä se vaatii aikaa. Mikä tietysti palkkatyössä olisi ehkä hankalaa, mutta nykyisessä opiskelutilanteessa asialla ei ole suurta väliä.

    Saatan pitkiä aikoja lorvailla koneella, surffailla netissä. Jollain Muotsikan kurssilla virkkasin neliöitä niin, että opettajakin kävi sitä ihmettelemässä.

    Sitten jonain päivänä kaikki on valmista tulemaan ulos. Menen koneelle ja teen, eikä siinä välttämättä kestä kauaa.

    Tämä nyt ei ehkä ole paras mahdollinen työskentelytapa, mutta toistaiseksi se on toiminut. :)

    VastaaPoista
  2. Tällä hetkellä oon aika hukassa työskentelytapojen kanssa, koska uudessa työpaikassa on niin eri systeemit. Tuntuu että yli puolet suunnitteluajasta tuhlaantuu byrokratiaan, joten ekalla idealla mikä mieleen tulee, niin mennään. Ei kovin luovaa, mutta jospa se tästä..

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!