20111008

yksin kotona

Olen yksin kotona.

Heräsin täsmällisesti vähän ennen yhdeksää kuten O joka aamu. Nukuin katkonaisesti vielä muutaman tunnin univelkoja pois ja nyt juon kahvia. Mieli takoo koko ajan, että mene nyt tekemään ne kaikki asiat ennenkuin O herää! Hiljainen koti muistuttaa lähinnä aamupäivän päiväunia joiden aikana ehtii monta juttua jos pitää kiirettä.

Sanon itselleni uudestaan, että ei ole kiire mihinkään. Juo vaan nyt se kahvi ihan rauhassa. Ajatukset vilistävät jo valokuvausideoissa, muutamassa pienessä työjutun viilaamisessa, siivoamisessa. MENE JO! SE HERÄÄ IHAN JUST!


O on mökillä. Toistan itselleni ja keskityn juomaan kahvini kiireettä. Ei onnistu, kuppi on jo tyhjä. Hotkittu äkkiä jotta sen ehtii juoda lämpimänä. Selkäranka ei anna periksi.

Minun päähäni ei kertakaikkiaan mahdu, että on oikeasti ok levätä ja tehdä ne muutamat hassut jutut vaikka yöllä jos huvittaa. Sitäpaitsi jos on kokonainen päivä aikaa jokaista sekuntia myöten ja normaalisti tekee kaiken kun O viihtyy hetken itsekseen tai nukkuu, on aikaa tietenkin ruhtinaallisesti. Aikaa sen tajuamiseen sen sijaan tarvittaisiin varmaan viikkotolkulla.

Nyt jos äkkiä laitan tämän ja vien tuon niin sitten voin...


Juo nyt vaan ihan rauhassa se toinen kupillinen kahvia.

1 kommentti:

Kerro ihmeessä!