20111005

ajatustenlukija ja pari pientä tomaattia

Eilen se oli valmis. Viimeistelty ja hiottu iltaa kohti kunnes kuulin, että vielä yhden henkilön kommentit ovat tulossa. Aikataulu on tiukka, aamulla on pakko saada painoon jotta ehditään. Mutta ainahan nyt yhdet kommentit sopivat väliin. Lupasin valvoa ja odottaa.

Valvottuani yhteentoista, luovutin. Purkkapallo pään tilalla suureni samaa tahtia nenäliinameren kanssa kun menin vihdoin nukkumaan.


Aamulla avasin pistelevät silmäni vähän ennen kahdeksaa ja säntäsin koneelle josko saisimme nivaskan sittenkin ajoissa painon pojille. Vain eilinen tilausvahvistus aivan muusta asiasta.

Puoli yhdeltätoista kyselin kommenttien perään, kuten tein eilen illallakin vielä jossain vaiheessa. Sain tietää, että juu oli hän sitä eilen lueskellut mutta ei siinä ollut mitään kommentoitavaa.

Olisin voinut siis nukkua flunssaani pois iltakahdeksasta aamuun pitkälle yli yhdeksään, siihen asti kun O heräsi.

Aina ei voi voittaa. Eikä lukea asiakkaiden ajatuksia.

Kuvissa esiintyvä vedoskuori ei liity tarinaan vaan tuli äsken ja tomaatit ovat O:n joka heräsi vedoslähetin soittaessa ovikelloa.


2 kommenttia:

  1. ARGH ja RAUH sun puolesta. Voi että mä FIILAAN sua! Tiedät sitte ens kerralla terottaa kommenttien takarajaks vaikka kello kuus. Jotain rajaa sentään.
    Mustaherukkamehuu ja voimahali niiskuneidille, vai pitäskö sanoa rouvalle? ;D

    VastaaPoista
  2. Niin tuttua ja niin raivostuttavaa :( Ja kyllä, tarkka takaraja, jonka jälkeen voit laskea työn menemään, kävi miten kävi! Toivottavasti saat vihdoin paranneltua itseäsi :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!