20110906

kirottua

Mikähän siinä on, että joka hiton kerta kun yritän Weekdaysta jotain ostaa, ei siitä tule mitään. Tämä on nyt ainakin kolmas kerta kun bongaan puljun nettisivuilta (joilla ei ole nettikauppaa!) jotain sydäntäraastavan ihanaa ja kun menen paikan päälle ei ole mitään toivoakaan kyseisen ihanuuden löytämisestä. Ensimmäisestä kerrasta tilitin täällä. Toisella kerralla etsin epätoivoisesti siipitunikaa joka tosin sitten sattumien summana muuttikin erään ihanan lukijan avulla luokseni.

Ja nyt. Nyt olen bongannut ihan mahtavan pienen kassin joka suorastaan huutaa haluavansa muuttaa meille eikä sitä löytynyt etsimisestä huolimatta sieltä paikan päältä. Mur sanon minä. Meillä olisi ollut mahtavia (kauppa)reissuja edessämme jos vain olisimme kohdanneet toisemme.


Alkuperäinen kuva lainattu Weekdayn sivuilta.


***


Kirottua on myös tuntea itsensä aivan tajuttoman tyhmäksi sen ihanaisen Flyerin kanssa kun päässä jyllää omppulogiikka ja sormet sohivat mihin sattuu. Voit kuvitella miten ääliöksi tunsin itseni kun en ensinnäkään kertakaikkiaan saanut näppäimistöä esille kirjoittaakseni teille tätä nimenomaista postausta,  puhumattakaan siitä, etten saanut näppäimistöltä väliviivaa vaikka tein ties mitä temppuja. Siinä se oli ja möllötti ihan näkyvissä z-kirjaimen päällä mutta minun logiikkani ei riittänyt löytämään sopivaa näppäinyhdistelmää sen käyttöön saamiseen.

Kirottua mikä kirottua. Ollaan sitten kassitta ja väliviivatta. Nih.

3 kommenttia:

  1. Kun aloin hiljattain käyttää ensimmäistä ihan omaa omppuvärkkiäni eli miehen vanhaa iphonea, mulla oli ihan samankaltaisia ongelmia. Jouduin soittamaan J:lle (jonka numero näkyi soitetuissa numeroissa) että miten ihmeessä saan äitini numeron esille et saan soitettua sille. Jostain syystä J:tä nauratti... Mä olen niin windows-ajattelutavan korruptoima, että toi yksinkertaisuus on mulle liian vaikeeta ymmärtää :D

    VastaaPoista
  2. aika hieno kassi. Mä en ikinä raaski ostaa tuollaisia, kun mun aivot hokee kuinka helposit ompelisin itse tuollaisen. Mutta koskaan en sitten kuitenkaan saa ommeltua.

    Nytkin työpöydällä pitkä lista ommeltavista asioista. Ja minä jumitan tässä, kun etsin muka omenapiirakan ohjetta. Täältähän se löytyy :D

    VastaaPoista
  3. Inari, joo se on ihan kamalaa. Ja pahempaa on se kun sitten vihdoin handlaa sen omppuvärkin joten kuten niin käteen lykätäänkin joku Samsung tai HTC ja sitten oletkin jälleen ihan ulapalla. :D

    verski, mulla oli ja on sama ongelma. Mä aina mietin (tosin enemmän ehkä kaikenlaisessa muussa kuin ompeluksissa), että joo vois tehdä itse ja hei tollasenkin tekis äkkiä itse. Sitten jossain vaiheessa havahduin siihen, että noin 90% näistä ideoista jää toteuttamatta ja harmittelen sitten jälkeenpäin että miksi ihmeessä en nyt vaan voinut ostaa sitä. Olen yrittänyt välillä myös ajatella sitä itseni hemmottelulla, voin ostaa jotain ihanaa jonkun muun tekemää ja _minun ei tarvitse tehdä_ sitä.

    Minulla on myös yksi eksä joka oli varsinainen haka tässä "tehdään ite" -hommassa. Mottona oli, että kaikki tehdään itse paitsi hevonen ja sen kyllä huomasi. Useimmiten joko ei sitten tehty kuitenkaan ja mitään ei saatu ikinä hankittua tai sitten tehtiin ja se oli vähän sinnepäin. Tosi rattoisaa. :D

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!