20110827

oman työn arvostamisesta

Omakehu, tuo parjattu pahe josta suomitaan välittömästi jos sellaiseen lankeaa. Ihan hirviömäistä on suorastaan joidenkin mielestä pitää esimerkiksi töistään tai parisuhteestaan, lapsestaan nyt puhumattakaan.

Kun työskentelee visuaalisella alalla, on jokainen työ omalla tavallaan henkilökohtainen, pala sielua ja osa persoonaa. Oman käden jälki paperilla tai ruudulla. Toki silloin myös kritiikki on tuntuu henkilökohtaisemmalta ja sattuu syvemmälle osuessaan. Toisaalta niitä omia töitä on myös osattava arvostaa. Ei se sitä tarkoita, että pitäisi yöt ja päivät kehua pajattaa saati langeta pelkästään laakereille lepäilemään. Mutta olisihan se nyt ihan älytöntä, että minä laskuttaisin moninumeroisia summia asiakkaalta jostain mikä olisi omasta mielestäni silkkaa paskaa.

Omaa työtä ja jälkeä voi ja pitää arvostaa. Jos et arvosta sitä itse, miksi kukaan muukaan tekisi niin? Jos et usko siihen itse, miksi joku ostaisi sen tai maksaisi sen tekemisestä mitään. Oman osaamisen arvostamista kritisoidaan aivan liiaksi, yhdistetään se virheellisesti vääränlaiseen ylpeyteen ja ylenpalttisuuteen.

Valitsemani ala on haastava ja kilpailu kovaa. Jos omat piirrokset eivät miellyttäisi tai niihin liittäisi aina tää nyt on vaan tällanen suherrustuherrus johon meni vaan kaks ja puol minuuttii korkeintaa -marinaa niin olisin kyllä aivan väärällä alalla. Toki mukana pitää olla aimo annos itsekritiikkiäkin ja täytyy osata välillä päästää irti niistä rakkaimmista ideoista, nöyrtyä ja kehittyä. Nähdä vaivaa, puurtaa ja luovuttaakin ajoittain. Silti tärkeimpänä pidän sitä, että antaa työlleen arvon ja esittelee sitä tai niitä pystypäin.

Sama pätee siihen palkkapolitiikkaankin. Polkuhinnoilla kalastelevat tekijät polkevat paitsi alan yleistä hintatasoa, myös sen arvostusta muissa. Ei ole muuten yksi eikä kaksi kertaa kun olisi pitänyt tehdä sitä sun tätä ja vähän tuotakin ja kyllä me sulle hei tuoppi joskus tarjotaan ja naapurin Penan pojan serkkukin tekee viidelläkympillä. Tuopilla ei makseta vuokraa eikä sillä osteta kaupasta kahvia. Teen erittäin mielelläni myös hyväntekeväisyysprojekteja silloin kun aihe on kiinnostava, vaihtokauppoja kun molemmat saavat siitä jotain irti ja ihan vain ilahduttaakseni visuaalisia asioita ystäville ja tutuille kun sille päälle satun. Mutta en töitä ilmaiseksi vain siksi ettei asiakas viitsi maksaa mitään.

Toki sekä ylpeys että kritiikki ovat pahasta liiallisuuksiin mennessään kuten mikä tahansa muukin fanaattisuus. Tärkeintä on tuntea itsensä, omat voimavaransa ja niin heikkoudet kuin vahvuudetkin. Ja osata hyödyntää niitä kaikkia. Unelmien ei tarvitse olla realistisia mutta työmoraalin täytyy.


Kuva: Pinterest

16 kommenttia:

  1. Oih, sinä voisit tykätä tästä you tube videosta: http://www.youtube.com/watch?v=VfprIxNfCjk&feature=share
    Se kyllä kuvaa just tätä aihetta aika hyvin ja ainakin siitä saa muutamat hyvät naurut. :)

    VastaaPoista
  2. Aamen! Ja ne pienenisonfirman öttiäispiirrokset on mahtavia!!!

    VastaaPoista
  3. Hyvinkin paljon samaa mieltä :)

    VastaaPoista
  4. KIITOS tästä!

    t: yks luovan nörtteilyn semiammattilainen, joka alkaa kypsyä jatkuviin kinuajiin ja siihen, että kyllähän jollain kaverillakin on photoshop -mantraan.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa varsin tutulta tekstiltä varmasti kaikille luovan alan tekijöille. Jos ei itse arvosta omaa työtään, niin miksi kukaan muukaan arvostaisi sitä, tai vieläpä maksaisi siitä?

    Olen etäältä ihaillut näitä sun työprojekteja ja kuvia, mutta nyt oli pakko kommentoida tekstiä, kun kuulosti niin tutuilta mietelmiltä :D

    Annukka
    http://madebynunnun.blogspot.com/

    VastaaPoista
  6. Oih, tämä on niiiin tuttu aihe!

    Itse pelkään hysteerisesti, että joudun (ei samalla alalla kuin itse olet) myymään ensi alkuun omaani liian halvalla. Kilpailu on valtavaa, raadollista. Sen minkä itse teet, on joku valmis tekemään vielä paremmin ja luultavasti tuplasti halvemmalla, mutta myöskin yhtä säpäkästi ja nokkelasti? Kas siinäpä pulma. Toisaalta yhtä hyvin ja paremmin? Ja itse on vakuutettava, että osaan kuitenkin ja olen miettinuyt paremmin. Plus että olen taitavampi.

    Jollain aloilla on vain pakko niellä perisuomalainen vaatimattomuutensa ja todeta, että tästä ei touhu parane. Nyt kannattaa ottaa kun takuuvarmasti saa gutaa.

    Mutta jessus, se ei ole helppoa. On ihan kamalaa myydä itsensä ajatuksella, että olen parasta mitä tästä saa, ottakaa minut!

    Enkä osaa olla edes ylpeä. Melkein aina näen jotain, missä olisi vielä voinut vähän parantaa. Mutta jota ehkä, se joku toinen ei olisi huomannut tuoda näinkään hyvin.

    - Z

    VastaaPoista
  7. Erittäin hyvää tekstiä ja tärkeää asiaa! :)

    ...omasta suusta kuuluu aika usein "tää on vaan tällanen räpellys"... onneksi en tee työkseni noita juttuja, joita on blogissa :D

    VastaaPoista
  8. Siis tää on niin totta! Just mietin itsekin tätä asiaa pari päivää sitten kun näin ton kuvan videomuodossa. Ihan mahtava. :)

    VastaaPoista
  9. Toi on niin totta...

    Sama juttu on työhakemusten kanssa. Olen jopa koittanut lieventää omaani ettei se kuulostaisi liian ylimieliseltä kun oon aina päässyt siirtymään paikasta toiseen niin että on pyydetty. Kun ei kuitenkaan haluaisi antaa kuvaa että vaihdan paikkaa 3 vuoden välein ;)

    VastaaPoista
  10. "Polkuhinnoilla kalastelevat tekijät polkevat paitsi alan yleistä hintatasoa, myös sen arvostusta muissa." <- Olen luovalla, joskin hieman eri alalla. Ihan totta tuo mainitsemasi, mutta täytyy sen verran puuttua tähän, että kun kokemusta on vähän ja kilpailu on kovaa, ei yksinkertaisesti aina VOI pitää mielessä liittojen tai yhdistysten taksaesimerkkejä. Se on kaunis ja hieno ajatus, mutta todellisessa elämässä, jossa pitää tehdä työtä elääkseen, monien on ammattiylpeyden sijaan valittava se pienikin raha. Jotta edes jokin kaunis päivä voisi työstään pyytää sitä kunnollista palkkiota.

    Ymmärrän, että viisikymppisten on helppoa olla tästä närkästyneitä nuorille. Mutta toivoisin, että me nuoremmat voisimme kuitenkin keskenämme olla ymmärtäväisempiä asian suhteen: on selvää, että kukaan ei nauti siitä, että tekee esim. valmistuneena maisterina 500 euron kuukausipalkalla töitä, mutta alati ei kiitos -vastauksia saavana ihmisenä ymmärrän todellakin sen ratkaisun, jos vaan jotenkin sitten selviää taloudellisesti muuten. Kokemuksen arvoa ei voi mitata rahassa ja joskus on alennuttava säälittäviin tarjouksiin, halusi tai ei. Tuntui se pahalta yhteisen edun kantilta katsottuna tai ei, niin joskus on tervettä ja jopa suotavaa olla itsekäs. Sellaisessa maailmassa me vain tällä hetkellä luovalla alalla elämme. Valitettavasti hyvin periaatteellista ja idealistista ihmistä voidaan tässä yhteydessä kutsua hyvin usein työttömäksi.

    Kaikki eivät varmasti joudu koskaan kohtaamaan sitä, mitä se kitkuttelu on, kun koittaa päästä sieltä vähäisen kokemuksen maailmasta toisaalle, ja hyvä niin, mutta siellä maailmassa on elettävä valitettavan paljon työnantajien ehdoilla. Sad but true.

    VastaaPoista
  11. Suomi on pieni melkoisen pieni maa eikä siellä kovin monelle "taiteilijalle" riitä kunnon palkkaa maksettavaksi. Täältä ulkoapäin katsottuna tulevaisuus omassa kotimaassa tuolla alalla näyttää lähes mahdottomalta, niille parhaimmillekin.

    VastaaPoista
  12. Mukava huomata, etten ole ajatuksineni yksin. Sitä aina itsekseen pyörittelee mielessään kaikenlaista ja tuntuu hienolta, että täällä on mahdollista saada vastakaikua ja keskustelua niiden asioiden ympärille.

    Laura, ihan mahtava! Nauroin ihan kippurassa!

    Anonyymi hinnoittelusta, toki alalle kasvaminen vie vuosia ja sinne väliin mahtuu enemmän sitä mainitsemaani nöyrtymistä, puurtamista ja nälkäpalkkailua ennenkuin ollaan siinä pisteessä, että homma luistaa.

    Tarkoitin tuolla palkkapohdinnalla enemmän ehkä sitä, että naapurin penan serkku joka just osti koneen vaikuttaa laajemminkin koko alan arvostukseen eikä vain omiin tekemisiinsä. Kuvankäsittelyohjelmien ja tekniikan yleistyminen on mahdollistanut sen, että kuka tahansa voi tehdä graafikon hommia, osaamisesta viis. Siksi haluaisin peräänkuuluttaa sitä ammattiylpeyttä ja myös itsekunnioitusta ja arvostusta ainakin pyrkiä pois nälkäpalkalta vaikka se ei juuri nyt olisikaan mahdollista. Ja enemmänkin sitä oman tekemisen arvostamista kuin niinkään liiton antaman taksan pilkuntarkkaa noudattamista.

    Olen itse nimenomaan tehnyt vuosia hommia kitupalkoilla, pätkäprojekteilla ja pyrkinyt koko ajan pois siitä, tekemään tästä alasta itselleni ihan oikean leipätyön. Joten symppaan kyllä ihan hirveästi ja allekirjoitan ehdottomasti senkin, että jostain on aina aloitettava eikä kukaan aloita huipulta. Ehkä tekstini jäi vähän tyngäksi, olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin siitä pyrkimisestä eteenpäin, vaivannäöstä unelmien eteen jne. Pistän korvan taakse tämän aiheen, sillä tästä riittänee keskustelua vielä pidemmäksikin aikaa ja useampaan postaukseen. Ihanaa, että tänne syntyy kunnon keskustelua!

    Champagne, toki pitää muistaa sekin, että "taiteilijuus" vaikka onkin tuossa sitaateissa on myös eri asia kuin vaikkapa graafisen alan töiden tekeminen ihan kunnolla työmielessä. Totta, Suomi on pieni maa eikä täällä varmasti kovin moni elä niillä ihanilla ja mageilla levynkansilla ja niiden suunnittelulla mikä tuntuu monen aloittavan graafikon haave olevan. Ehkä pitäisi myös muistaa, että leipä tulee usein hieman arkisemmista projekteista ja olla valmis tekemään myös niitä sen sijaan, että nenä pystyssä etsii vain niitä cooleja juttuja. En siis tarkoita, että sinä toimit näin mutta usein kuva tämän alan arjesta on vähän vinksahtanut ja se vaikuttaa myös siihen kuinka paljon alalle on tunkua ja sitä kautta tietenkin myös työllistymiseen jne.

    VastaaPoista
  13. Kottarainen, tulin vastavisiitille ja TYKKÄÄN!
    Erityisesti kolahti just nyt heti alkuun tää...niin asiaa ja niin tuttua. Lisää!

    VastaaPoista
  14. Ala on minulle tuttu niin suvun kuin oman menneisyyteni kautta ja tiedän toki että päivittäinen raha tulee muualta kuin mageista levynkansista.

    Mutta totta sekin että toisille lankeaa heti hienoja ja rahakkaita työkokemuksia kun osaavat olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja persoona toimii asiakkaihin päin. Ei myöskään ole pahitteeksi jos omaa jonkinlaisia kontakteja...

    VastaaPoista
  15. Yks juttu kannattaa myös muistaa on oma tyyli, jota Kottaraisella on. Parhaita töitä on varmaankin ne, jossa joku haluaa juuri SINUT luomaan jotain :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!