20110723

yöllisiä

Äiti on vähän väsynyt. O alkoi reilu kuukausi sitten nukkua levottomammin ja oikeat pitkät yöunet nukkuneesta vauvasta kuoriutui kahden tunnin välein heräävä palosireeni. Samoihin aikoihin löytyi napakka seisoma-asento tukea vasten ja kas vain kun yhtäkkiä päiväunien nukkuminen parvekkeella vaunuissa on sama kun laittaisi lapsen linnanmäelle ilman turvakaaria. Se on nimittäin sekunti ensimmäisestä älähdyksestä kun siellä könytään ei vain istumaan vaan seisomaan. Kukapa sitä nyt vauva-asennossa makoilisi, niin.

Päiväunille mennään siis turvallisuussyistä omaan sänkyyn. Paitsi että se kuulostaa huomattavasti helpommalta kuin miltä se tuntuu. Heijaile vaunukopassa yhdeksänkiloista (arvio käsivarsien venymisen perusteella) vauvaa, laula epävireisesti ihan mitä vaan, hae iphoneen yhdellä kädellä Spotify ja kaiva sieltä Jenni Vartiaista, nosta kissalelu sata kertaa lattialta koppaan, seiso päälläsi, hyräile porilaisten marssia, tee ne kaikki kaikki temput joilla sinua uhkailtiin silloin kun et kuunnellut niitä ootahan vaan -äitejä. Ja tee ne mieluiten ranskaksi tai ainakin takaperin.

Mutta loppujen lopuksi se nukkuu. Ja se nukkuu ihan hyvin. Parhaimmillaan monta tuntia ihan tyytyväisenä. Päiväunet siis check. Heijailuista aiheutuvasta vaivasta huolimatta. Yöunet ovatkin sitten ihan oma tarinansa.

Sekalainen konstiarmeija on kokeiltu ja  allekirjoittanut varsin pehmeiden arvojen kannattajana heijailee ja hyräilee ties mitä koska on pakko jos meinaa itse nukkua yhtään ihan mielellään jotta neiti saadaan höyhensaarille seuraavaksi kahdeksi tunniksi. Tissihän on sitten se ihan ultimaattinen tainnutusväline. Mutta minua kaihertaa pieni aavistus ettei tuon ikäisellä ole enää mikään nälkä kahden tunnin välein yöllä vaan siihen on vain niin kiva torkahtaa. Siispä heijailua, hyräilyä ja vihdoin sitten se tissi kuitenkin aamuviideltä kun ei vaan jaksa enää lorutella mitään hauskaa eikä kellään enää ole muutenkaan hauskaa. Myöskään P:llä joka herää puoli kuudelta ehtiäkseen töihin.

Vieressä nukkumistakaan vastaan minulla ei ole mitään jos se pyöriminen, potkiminen ja heräily vain ei olisi kuvioissa mukana. Eikä minulla ole sitä tissittelyäkään vastaan mitään mutta sen voisi hoitaa illalla ja aamulla, ei kahden tunnin välein yöllä kun se ei tosiaan ole enää nälkää nähnytkään. Helteellä on varmasti myös näppinsä pelissä ja iällä, nyt on vaan taas tällainen vaihe. Ja lisäksi pitää varmistaa, ettei O tipu meidän sängystämme ympäriinsä mönkiessään. Eli on siis oltava tikkana hereillä heti kun O herää jos se nukkuu vieressä.

Isi otti riskin ja pakkasi vaiheessa olevan likan mukaansa mökille eilen. Mukaan oli pakattu myös tuttipullo tissiä korvaamaan yövettä varten ja iso kasa kaikenlaista muutakin. Soittivat minulle äsken, rakkaat. Kahdenkymmenen minuutin itkun jälkeen O oli rauhoittunut ihan itse ja alkanut hokea äittää. Itkenyt uudestaan kun P oli noussut puolen metrin päästä sängystä ja rauhoittunut uudestaan kun P oli mennyt takaisin pitkälleen. Ja mikä älyttömintä. Nukkunut seitsemän tuntia putkeen. Ja sitten vielä kolme perään P:n kainalossa. Ei kahden tunnin välein heräämistä, ei itkua, ei mitään ongelmaa. Eikä omaan huutoon nukahtamista, jota en siis nukutusmetodina halua lanseerata vaikka joinain öinä onkin oma jaksaminen ollut kortilla. Seitsemän tuntia!

Minusta tuntuu, että minua on kusetettu.

6 kommenttia:

  1. niinhän se menee, että äidin on turha alkaa tekemään mitään unikouluja. Se on se isä, joka sen pitää suorittaa.

    Näin minulle on kerrottu, ja näin me ajattelimme kokeilla tuossa jokunen aika sitten. Tämän äidin hermot eivät vain kestäneet, ja tissi lävähti vauvan suuhun alta aika yksikön. Ehkä sitten joskus tuossa kolmen kuukauden päästä uusi yritys? Sitten kun oikeasti tiedän, ettei sillä voi olla nälkä kahden tunnin välein. Tai tuskin sillä on sitä nytkään, mutta kun en sata varmasti tiedä, niin tissillä mennään.

    Meillä muuten opeteltiin nukahtamaan itse tuossa joku aika sitten. Mies otti sen lomallaan ollessaa projektiksi, mistä olen nyt äärimmäisen kiitollinen. Ei se unien määrään tai pituuteen vaikuttanut, mutta nyt se nukahtaa ilman tissiä ja jopa omaan sänkyynsä.

    VastaaPoista
  2. Hei luen teidän kuulumisia säännöllisesti, mutta hävettävän vähän jätän merkkiä... Nyt on pakko, koska meillä on myös unet olleet tapetilla. Pyry heräili 3-6 kertaa yössä. Ja kun äiti käy jo päivätöissä, mutta herkkä unisena heräsi joka kerta kun isi alkoi pullolla poikaa syöttämään, päätettiin uhrata kesäloma unikouluun. Jo parissa yössä poika oppi nukkumaan omassa pinniksessä. HUS:n sivuilla on hyvä artikkeli unikoulusta, ja siitä kuinka loppujen lopuksi se on vain kiinni omasta päästä (ei lapsen). Meillä rauhotellaan sylissä ja nukutetaan tassuttelemalla. Ei päästy koko yön uniin, ei edes 5h uniin. Mutta poika syö enää kaksi kertaa yössä. Se on jo minusta voitto! Ehkä kuukauden parin päästä otetaan uusi "erä" ja yritetään päästä yhteen syöttöön per yö... Henkistä kanttia se kysee. Ja meillä ei tosiaan ole tuota imetystä "houkuttimena". Tekee asioista varmaan vaikeampaa, äidin kannalta. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Minä luen teidän juttuja vähän sillä silmällä, että meilläkin sitten joskus. Ilsa on ollut ns. helppo siinä missä varmaan O:kin, eli meillä on nukuttu ihan alusta asti öisin hyvin. Tottakai heräillen, kuten vauvojen kuuluukin, mutta niin hyvin silti, etten kokenut edes 1,5 kk:n pakkoherättelyä kahden tunnin välein väsyttävänä itselleni. Siihenhän se nukahtaa viereen heti syötyään öisin. Muistellen juttujasi nautin _tästä hetkestä_, koputellen puuta, mutta kuitenkin. Ihan varmasti huomaan jossain vaiheessa tulevaisuudessa nimittäin olevani ihan yhtä kusetettu kuin sinäkin. Mulla on sellainen vahva aavistus. :D

    - Laura

    VastaaPoista
  4. niin ja piti vielä sanomani, että joskus ne vauvat ja äidit herättelevät toinen toisiaan. Siis äidit herättelevät vauvoja omalla hyörimisellään. Siksi joskus on parasta muuttaa vauva nukkumaan toiseen huoneeseen. Toki osa on tätä vastaan, mutta itse suostun kyllä melkein mihin vaan, jotta saisin lopulta kunnon unet. Nyt kun meillä herätään "vaan" kolme kertaa yössä, niin tätä vielä jaksaa. Ehkä just sen pari kolme kuukautta, sitten alan minäkin vaatimaan enemmän.

    VastaaPoista
  5. Teillä ei saa vaunuihin valjaita kiinni, jotta voisi nukuttaa niissä?

    VastaaPoista
  6. Kiitos ihanasta ja monisanaisesta vertaistuesta kaikille. Meillä on nyt siirrytty unikoulun myötä ihan uuteen aikakauteen pitkine unineen kaikin puolin ja päiväunillekaan meno ei ole enää (ihan) niin kamalaa taistelua. Kertonen tästä jossain vaiheessa vähän lisääkin, olen vähän hämmentynyt ja epäuskoinen vielä tällä hetkellä itsekin. :D

    Mamma, on niissä valjaat mutta siitä ei ollut mitään hyötyä kun O alkoi raivota naama punaisena kun kokeilin niiden kanssa ilman koppaa.

    Mutta nyt itseasiassa kun päästiin vauhtiin rattaiden (ja valjaiden) kanssa niin nukahtaminen onnistuu istualteenkin, parvekkeelle en ole vielä kokeillut mutta bussiin ainakin. :) Ja partsihan menee ihan tässä näinä päivinä käyttökieltoon rempan takia joten sikäli se ei ole enää ihan prioriteettilistan kärkipäässä koska sen käyttö loppuu moneksi kuukaudeksi muutenkin.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!