20110706

sattumankauppaa ja vihko joka askarteli itse itsensä

Eilen istuin olohuoneen lattialla leluvuoren keskellä ja viihdytin O:ta parhaani mukaan. Siinä leluja heilutellessa päähäni pälkähti ajatus ikuistaa O:n lempilelut. Olen pyöritellyt ideaa aiemminkin mutta se on jäänyt lähinnä mietintämyssytasolla.


Nyt päätin tarttua tuumasta toimeen ja jotenkin päädyin päässäni kovalla salamalla otettuihin vankihenkisiin kuviin. Kontrasti kirkasväristen leluja ja kuvaustyylin välillä kiehtoo ja pikapuoliin koko idea alkoi jalostua pidemmälle. Napsin kuvat pokkarilla valkoista, rosoista seinää vasten ja mietin mistä hitosta tempaisisin sinne taustalle mittaviivat.



Kuvat otettuani latasin ne koneelle, käsittelin vielä vähän kontrastisemmiksi ja neliskanttisiksi, mielessäni jonkinlaiset polaroid-henkiset lopputulokset. Lopulta huomasin koneen vieressä lojuvat Mummun tuomat kymppikuvan kokoiset valokuvapaperit ja päätin tulostaa neliöni niille. Pienen pyörittelyn jälkeen kuvat istuivat kymppikuvapohjalle todella hyvin ja sitten vaan nippu tulostumaan.



Kasa kuvia kädessä katseeni osui pöydällä lojuvaan leimasimeen joka oli kuin tehty tähän hommaan. Olin unohtanut aivan kokonaan omistavani mittanauhaleiman ja mikä parasta, se oli täsmälleen oikean korkuinen ottamieni kuvien seinäpinta-alaan nähden.



Muistin hämärästi laittaneeni johonkin nipun mustaa paperia jota kuvat ehdottomasti mielestäni taustaksi vaativat ja aloin penkoa. Vastaan ei tullut ajattelemaani nippua mutta jotain sitäkin parempaa. Vuosia sitten kesken jääneen valokuvaprojektin valmiiksi sidottu vihko nimittäin. Mustana tietenkin.



Ja niin, ne kymppikuvan kokoiset kuvat ovat täsmälleen oikean kokoisia tähän vihkoon kiinnitettäviksi. Miettiessäni kiinnitystä, mielessäni vilahtivat klemmarit joita aloin tietenkin penkoa esiin. Muistan kerran heittäneeni pois sekalaisen kasan kirkkaanvärisiä klemmareita koska en varmaan tarvii näitä enää. Noh, muutama niistä oli selvinnyt äkillisestä siivouspuuskastani ja löytyi vaivatta pienestä lokerikosta tulostimen vierestä. Visuaalinen silmäni olisi vaatinut metallinvärisiä mutta värikkäät itseasiassa sopivat ehkä jopa paremmin värikkäiden lelujen kanssa yhteen. Ja kas vain kun sattui löytymään jokaiselle lelulle sopiva värikin. Ja aina toiselle puolelle sivua tietenkin myös.




Kiinnitellessäni niitä kuvia klemmarilla, tulostelin samalla ruutupaperille lelujen nimiä ja ominaispiirteitä muutamalla sanalla. Jotenkin sivut jäivät näin vähän valjuiksi ja yritin saada konkretisoitua CSI-henkisen ideani salaisista paperinipuista joissa on kaikki tärkeä tieto ja jotka säilytetään pahvikansion välissä. Nappasin kasan pieniä C5-kirjekuoria ja hei! Siinä! Laitoin jokaisen kuvan alle kuoren ja päätin samalla, että kuoriin voisi kirjoittaa vähän pidemmän tekstin pienille lapuille kustakin lelusta O:lle muistoksi. Näin laput olisivat tallessa mutta kaipaamani pelkistetty ulkoasu ei häiriinny liikaa ja paperinippuefekti vain korostuu.



Lopulta piti kiinnittää nimilaput ja koska koko kiinnitysysteemi oli muutenkin aika erikoinen, päädyin nitomaan ne kiinni kuoriin. Näin selitystekstit ja nimet pysyvät samassa paikassa ja toisaalta sivun asettelu säilyy sen verran kuin sen nyt tulee säilyäkin paikallaan. Teipinpätkät ovat hämäystä ja vain tuomassa lisää tunnelmaa sivuihin. Mietin ohikiitävän hetken sivumäärää mutta päätin karsia kuvia sitten jos niitä on liikaa. Yksi rakkaista leluista jäi kuvaamatta, koska se oli O:lla unikaverina kuvausten aikana. Kiinnittäessäni kuvia sivuille, jäi sinne yksi vapaa paikka ennen takasisäkantta.




Osalle kuvista ei myöskään ole vielä tekstiä sillä osa leluista ei ole vielä saanut nimeä. Tulevaisuus näyttää saavatko ne nimet jolloin ne voi lisätä myös tänne vai jäävätkö kyseiset lelut mysteeriksi joista on saatu vain ja ainoastaan kuva. Vihkosen tunnelmaan jälkimmäinenkin sopii oikein mainiosti ja koska koko projekti on ollut varsinaista sattumankauppaa, uskon tämäkin osan selviävän aikanaan ihan itsestään.


Kansi muodostui itsestäänselvästi kahden ajatuksen yhdistelmästä. Ensimmäinen oli alkuperäinen ideani vankikuvista jolloin wanted on tietenkin aivan välttämätöntä saada mukaan. Ja sitten kun ehdin saada vinhasti juoksevasta ajatusketjusta kiinni, tajusin, että lempileluthan ovat itseasiassa ne halutuimmat. Eli ne The most wanted! Sitten vaan vähän dymoa, teippiä ja niittejä kanteenkin ja valmista tuli. Jos joskus vastaan tulee sopiva highly classified -leima niin sen voisin lätkäistä vielä tuonne takakanteen.


Tai oikeastaan. Kirjoittaessani tuota äskeistä lausetta, tajusin, että taaksehan pitää ehdottomasti saada viivakoodi. Ja että tarralaatikossani jonne olen kerännyt sekalaisia tarroja, on sellaisia. Tämä projekti todella askartelee itse itsensä.

14 kommenttia:

  1. Siis kerrassaan loistava! Mistä tämmöisiä ideoita oikein pursuaa? Nerokas jokaista yksityiskohtaa myöten!!! Ihan hullun hauska, silti niin tyylikäs ja ai miten hellyyttävä :)

    VastaaPoista
  2. Oi miten mahtava idea. Ihana on O:n tuota isompana selailla, vielä kun toteutus on noin mahtava! :)

    VastaaPoista
  3. Tosiaankin ihan mahtava idea ja niin mahtava toteutus! Tykkään, tykkään, tykkään! <3

    VastaaPoista
  4. Ihan huikea!! :) Toteutus on tosi makea. Kunpa itsekin osaisi jotain vastaavaa..

    VastaaPoista
  5. Siis aivan mahtava!! Upeeta, mahtavaa! :D I love it!

    Tosi kiva muisto tytöllekin sitten isompana selata mitä leluja on ollu vauvana. :)

    VastaaPoista
  6. Hieno! Parhaat fiilikset tosiaan saa askarteluista, jotka itse askartelee itsensä.

    VastaaPoista
  7. Ihana! Oikein naureskelin ääneen noita aina tiellä olevia tyyppejä :)

    VastaaPoista
  8. tosi upea kokonaisuus. vau :)

    VastaaPoista
  9. Hengitykseni on lähes salpautunut tämän luettuani; perhana vieköön, aivan loistavaa!!

    VastaaPoista
  10. Ohhoh, on siinä ollut taas puuhasteltavaa. Itse olen odottanut, että lomareissukuvat askartelisivat itsestään myös jonkinlaisia kuvakirjoja, mutta ei ole vielä tapahtunut...

    VastaaPoista
  11. Ääh, mä en kestä ja kohta en enää jatka pidemmälle!! :-)
    Mutta tämä vain NIIN vahvistaa sen että parhaat syntyvät suunnittelematta! :-)

    VastaaPoista
  12. Ihan mahtava idea! :)
    Blogisi pursuilee kaikkea ihanaa, mitä tekisi mieli kokeilla :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!