20110709

pissa- ja kakkajuttuja

Ennenkuin olin edes kuullut mistään mystisestä vessahätäviestinnästä, veimme O:ta lavuaarin päälle pissalle. Ihan vain säästääkseni pyykkäämistä kun pissat tulivat aina hoitopöydän harsoille. Hyvin pian siirryttiin vaiheeseen jossa O alkoi näyttää siltä, että sillä on pissahätä. En pysty luettelemaan yhtään asiaa millä O sen ilmaisi, se vain näytti siltä. Ja pissat alkoivat tulla yhä useammin lavuaariin vaipan (ja hoitopöydän sijasta). Parhaimmillaan O myös pidätti jonkin aikaa jos ei samantien kiidätetty killumaan pissausasentoon kylppäriin. Tämä siis useimmiten kylässä tai kaupungilla jossa reaktioaikaan vaikuttivat monet muutkin tekijät kuin kotona.


Pikagooglailun tuloksena aukesi aivan uusi maailma, oli vessahätäviittomaa, harjoitushousuja, tosi pikkuruisina potalle laitettuja lapsia. Kokonainen ilmiö sen ympärillä mitä me olimme tehneet ihan vain siksi, että äiti on laiska eikä halunnut lisää pyykkiä. Hetkellisesti innostuin oikein eritoten koko touhusta, se sujui kuin tanssi, luin nettikeskusteluja toisella kädellä ja pissatin ylpeydestä hehkuen toisella. Tai ainakin sinnepäin. Osa kakoistakin saatiin kalastettua oikeaan paikkaan. Pöntölle pissatustakin kokeiltiin mutta se oli ergonomisesti aika hankalaa esimerkkikaavioista huolimatta. Jatkoimme siis lavuaarin kanssa.

Koska pikkuvauvan pissattaminen on silti suurelle yleisölle vielä aika mystistä, saimme aika monenlaista kommenttia kokeilustamme. "Sehän on niin pieni vielä ettei sen tarvii tietää millon sillä on pissahätä". Öh, no ei tarvitsekaan mutta jos se tietää niin miksi en veisi sitä pissalle? Tietäähän se milloin sillä on nälkäkin vaikka se on tosi pieni vielä. "Se itkee kun sillä on pissat vaipassa, sitä varmaan kirvelee." Se itkee ennen kuin ne pissat on siellä vaipassa. Siksi se viedään pissalle. Kuten näät, se on pissaamisen jälkeen ihan hangonkeksinä. Osa oli sitä mieltä, että hieno juttu, aika näppärää, enpä ole ennen nähnyt. Toiset tuntuivat ajattelevat, että siellä ne retuuttaa pikkuvauvaa pöntölle vaikka se voisi olla vaipassakin niinkuin muutkin vauvat. Että onpahan taas ihmetouhu keksitty.

Jotkut kommentit aiheuttivat sen, että minua vähän nolotti suhistella yleisessä lastenhoitohuoneessa. Suhisteluhan on siis sitä, että pidetään suhinaääntä kun vauva pissaa ja jossain vaiheessa vauva yhdistää suhinan ja pissaamisen jolloin syy-seuraus -suhde kääntyy päälaelleen ja vauva pissaa siis kuullessaan suhinaa. Simppeliä eikö totta? Mutta suhistelepa muiden kuullen. Tunsin itseni ihan idiootiksi, etenkin niillä kerroilla kun mitään ei tapahtunut. Vaikka lavuaaripissatus toimikin hienosti, ei se missään nimessä ollut aukotonta hommaa. Suurimmaksi osaksi saimme pissat sinne minne pitikin mutta kaikilla kerroilla se ei tietenkään onnistunut. Välillä veimme liian myöhään, välillä liian aikaisin ja kyllä minä pari hoitopöytäharsoakin pyykkäsin edelleen. Mitäs kuhnailin sillä kerralla niin kauan.


Kaikki sujui kuin tanssi. O näytti siltä, että sitä pissattaa. Mummut ja mummitkin oppivat milloin se näyttää siltä. Kaupungilla O pidätteli siihen asti, että päästiin vessaan. Neuvolantäti oli asiasta aivan innoissaan. Sitten tuli stoppi. Huono päivä ja lisää huonoja päiviä. Olimme jotenkin epäsynkronissa ja O teki pissat vaippaan ja venkoili kun vietiin pissalle. Jossain vaiheessa kahdeksan kilon kannattelu lavuaarin yllä, heiluvasta kahdeksasta kilosta nyt puhumattakaan, alkaa käydä hermoille ja käsiin.

Päätin ottaa aikalisän ja koko pissatustouhu painettiin unholaan hetkeksi. Hermot lepäsivät mutta merkkien lukeminen jäi päälle. O alkoi ylipäätään ottaa enemmän kontaktia, laajentaa äänialaansa ja melkein kaikki tuli tulkittua ensin, että onkohan sillä pissahätä. Koska epäsynkroni muutamasta satunnaisesta kokeilusta huolimatta jatkui, päädyimme sillä on varmaan pissat vaipassa -vaiheeseen. O kiukutteli ja päättelimme sen johtuvan siitä, että vaippa on märkä.

Itse henkilökohtaisesti olen sitä koulukuntaa, että vaipan ei tarvitse kestää monen tunnin useita pissoja ollakseen hyvä vaan se vaihdetaan heti kun tarvetta on. Vaippoina meillä on kotona kestoja ja reissun päällä kertiksiä. Ja vaippaa vaihdetaan juuri niin usein kun on tarvetta. Yövaippana on useimmiten kertis vaikka haluaisinkin kestoilla enemmän. Pidän kuitenkin edelleen kiinni siitä, että yksikin kesto on yksi kertis vähemmän joten kestoilemme kun kerkiämme. Olemme siirtyneet isompaan kokoon mutta kestoilla mennään siis kotona edelleen.

Epäsynkronin aikana ilmeni uusi ilmiö. Luettuani vessahätäviestinnästä hoitopöytävaiheen aikana, törmäsin ajatukseen siitä, että jos vaikkapa vauva sylissä alkaa tuntua siltä, että pissaa tulee tai sitä tulee päälle/läpi vaipasta/housuille niin silloin vauvalla on pissahätä. Hihittelin pissahätähallusinaatioille ja jätin ajatuksen sikseen. Kunnes se tapahtui myös minulle. O istui sylissäni vauvauinnin jälkeen saunassa ja yhtäkkiä tunsin jaloillani jotain lämmintä. Ehdin hetken ajatella, että perhana kun O alkoi pissata oikeasti päälleni. Sama tapahtui muutamia kertoja uudestaankin. Yhtäkkiä tulee sellainen tunne ja sen jälkeen ne oikeat pissat. Epäsynkronivaiheessakin sain tästä johtuen muutamat pissat sinne lavuaariin kun ensimmäisen kerran jälkeen uskalsin luottaa tuohon tuntemukseen. Mitään yliluonnollistahan siinä ei ole, sitä vain lukee vauvaa ja sen merkkejä nopeammin kuin itse tiedostaakaan. Samasta syystä O mielestäni pienempänä näytti siltä, että sillä on pissahätä.


Kun O alkoi istua tukevasti, päätimme kokeilla vihdoin myös pottaa. Siinä seitsemän kuukauden korvilla siis. Olin suoraan sanoen haljeta ylpeydestä hämmentynyt sanattomaksi kun yhtäkkiä pissaaminen taas sujui. Pottaan. Ja kakatkin. Alkoi niin sanotusti uusi aikakausi. O istuu ylpeänä potalla ja tietää mitä siellä tehdään. Itse vielä satunnaisesti suhistelenkin mutta olen todennut ettei se ole enää tarpeen. Ihan normaali tuleeko pissa? riittää.

Minulla ei käynyt mielessäkään ennen O:n syntymää, että yhdeksänkuinen voisi käydä näin näppärästi potalla. Eikä se kyllä käynyt mielessä O:n syntymän jälkeenkään. Tähän ei olla missään vaiheessa mitenkään erityisesti pyritty, kunhan on kokeiltu kaikenlaista ja edetty O:n tahdissa. Olen entistä enemmän sitä mieltä, että vauva osaa, pystyy ja kommunikoi. Kunhan vai malttaa kuunnella. Mistään päiväkuivasta ei siis puhuta, jonkunhan se O on sinne potalle vietävä ja laitettava siihen istumaan. Ja jos et vie niin vaipassahan ne tuotokset ovat tietenkin. Mutta aika hyvä saavutus on kuitenkin saada esimerkiksi monen päivän ajalta joka ainoa kakka pottaan. Ja suurin osa pissoistakin.

O on ihan itse opettanut meille miten toimitaan. Ja siinä sivussa Mummille ja Mummullekin. Ja muutamalle muullekin. Enää ei kukaan ihmettele, että kun näin pientä pissatetaan. Päinvastoin, O hämmästyttää kylässä haluamalla potalle ja tekemällä sinne juuri sitä mitä pitääkin. Vieressänaureskelijat ovat jääneet vähemmälle. Matkan varrella olen oppinut luottamaan O:hon ja siihen, että asiat etenevät omalla painollaan. Joinain päivinä ei mikään muukaan onnistu eikä se haittaa. Sitten taas on päivä uusi. Toivon toki, että tämä johtaisi siihen, että O on varsin pienenä jo kuiva. Tai ainakin O tietää jo mikä vessahätä on ja että siitä voi ilmoittaa. Onhan se nyt ihan hiton paljon helpompaa kaikille.

Äitejä aina kritisoidaan siitä, että he puhuvat vaan vauvan kakasta ja että se ei kiinnosta ketään. No, tässä on nyt kakka- ja pissajuttua yllin kyllin. Puhunhan minä täällä O:n sormiruokailustakin ja muustakin vauvan kehitykseen liittyvästä. Oppia ikä kaikki. O:lla ja äidillä.


7 kommenttia:

  1. mulla oli tämä hienona ajatuksena ennen Sohvin syntymää. Olin siis lukenut siitä jostain, ja ajattelin että meillä voitaisiin sitä kokeilla.

    Alkuun noita pissoja tuli aika tehokkaasti hoitopöydälle, ja tulee välillä yhä. Itselläni ei kuitenkaan riitä päivässä aika ja hermot, että jaksaisin viedä Sohvia tunnin välein lavuaarin päälle pissalle. Itselleni riittää se, että käytän koiran neljä kertaa päivässä ulkona pissalla, ja yritän itsekin päästä sinne pissalle jossain välissä. Sohvi saa siis vielä tehdä vaippaan. Nytkin kakkarytmi on niin sekaisin, että hyvä kun jaksaa edes vaihtaa niitä vaippoja.

    Kunnioitan kuitenkin teitä äitejä, jotka jaksatte.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi9/7/11 15:06

    Hei, teillähän on mennyt ihan samoin kuin meillä! Aloitettiin vessahätäviestintä jo 3vkon iässä, kun huomasin että vauva alkaa itkeskellä ennen "vessahätää". Oli ihan uskomatonta, miten pienestä eleestä voi vauvaansa ymmärtää, ja miten vähän vaippoja meni, ennätys oli vrk kuivalla vaipalla. Edelleenkään vauva ei kastele vaippaansa yöllä.
    Viestintä alkoi kuitenkin rakoilla noin 4kk iässä kun vauva alkoi mutustella leluja ja käsiään. Nyt puolivuotiaana harjoitellaan uudestaan, tosin pyyhkeen päälle.

    Minutkin yllätti, miten negatiivisesti tähän suhtaudutaan. Ei sitä lasta tuntikausia roikoteta siellä lavuaarin päällä, eikä vaippojen säästö ole se pääasia.

    VastaaPoista
  3. Hei hienoa! Muistelen jostain lukeneeni haastattelun eskomoäidistä, joka pissatti vauvansa tähän tapaan ja haastattelijan päivitellessä, miten äiti voi tietää koska pissatuksen hetki on, äiti vastasi hyvin ihmeissään, että tottahan hän tietää koska omalla vauvalla on pissahätä.

    Ja jos joka kestovaippa on pois kertiksistä, joka pissatus on pois vaippojen pesusta, eli ekoplussaa myös!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi9/7/11 21:41

    Mietiskelin eräänä yönä valvoskellessani juuri tätä asiaa ja nimenomaan teitä. Hiljalleen alan oppia tulkitsemaan itkujen syitä, mutta tässä asiassa viestit eivät vaan kulje perille. Tarvitsisin jonkun näyttämään, että "katso, nyt sillä on hätä, toimi!"

    Minusta tuo on tosi hieno juttu, enkä ymmärrä miten siitäKIN voi tulla negatiivista palautetta, mutta toisaalta kun liikutaan syyllistymisen maailmassa, niin mikään ei kai ole ihme. Monelle äitiys tuntuu olevan vain kilpailu, vaikkei lähtölaukaustakaan olisi ammuttu.

    Jos 9-kuukautinen asioi jo noin reippaasti potalla, niin siinä on mielestäni äidillä ihan syytäkin olla ylpeä. :)

    - Laura

    VastaaPoista
  5. Hyvä O ja mama! Ennenvanhaan (ainakin 70-luvulla ja ainakin mun sisarussarja) potalle opittiin todella aikaisin, noin vuoden iässä meikäkin oli sisäsiisti. Pitäisikin kysyä äidiltä, miten se sen teki maatalon emäntänä ja isosiskon 3v-uhmistellessa, kun itellä ei tulis ton viestinnän seuraamisesta mitään esikoisen ja koiran keskeyttäessä mitää tahansa havaintokykyä vaativaa :D

    VastaaPoista
  6. Loistavaa! Tosin itse olen joko huono tulkitsemaan lastani tai sitten yksinkertaisesti toiset kypsyvät myöhemmin pottailuun. Kannatan kyllä juuri tuota ajatusta, että kun lapsi on itse valmis, niin sitten kaikki uusi sujuu helpommin. Olen huomannut, että pakottamalla ei edes 2-vuotiasta saa opetettua kuivaksi. Onko syy kasvattajassa vai onko tällekin oma aikansa, sitä en tiedä.

    VastaaPoista
  7. Ihanat kuvat:)

    Voi kun meidänkin tonttu tomera jaksaisi istua noin rauhallisena potalla!

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!