20110711

kuin vanhat ystävät

Meneillään oleva työprojekti on sikäli poikkeuksellinen, että pakollisen koneella istumisen lisäksi siinä pääsee myös pitkästä aikaa maalaamaan. Tai ainakin tässä kohtaa luonnosteluprosessia halusin kokeilla myös maalata pelkän piirtämisen lisäksi.


Siveltimet ovat odottaneet kauan, muuttaneet huoneesta toiseen. Pölyyntyneetkin jo vähän muiden projektien viedessä kaiken ajan. Lasinen vesipurkki on kulkenut mukanani monta vuotta. Se on kai alunperin eksän äidiltä saatu, kukkakuoseineen kaikkineen. Sympaattinen kuin mikä.


Kuin olisi tavannut vanhoja tuttuja kun täytti jo maaliin patinoituneen purkin ja otti ensimmäisen siveltimen käteen. Kuin olisi tullut kotiin kun avasi vuosia sitten vesivärilehtiön ympärille teipatut maalarinteipit ja otti esiin puhtaan sivun. Ja kaivoi kaapista rakkaan paletin joka kyllä kieltämättä kaipaisi jo muutamaa uutta nappia.


Vaikka uudet työvälineet ovatkin aina ihania ja vaikka budjetti nykyään venyykin ihan eri mittasuhteisiin, on silti oma viehätyksensä aikojen saatossa tulleilla tahroilla. Sekoitetuilla väreillä joilla on maalanut jo melkein kymmenen vuotta sitten. Värinapeilla jotka muistaa pääsykokeista tai siveltimillä jotka äiti toi tuliaisiksi ja joista maalaus on rapissut pois ja paljastanut puupinnan.

1 kommentti:

  1. Noi on niin upeita! Siis sun työt! :-)
    Katselin noita valmiita tuotoksia ja messukuvia tuolla uusissa posteissa ja oli ihan pakko kahlata kaiken herkullisuuden läpi tätä ensimmäistä (?) taas katsomaan, kun muistelin tämän nähneeni aikaisemmin! :-) Tovi kesti, kun nuo uudemmat postit piti taas ajatuksella lukeaa ja katsella! Ja pitää varmaan jatkaa tästä vielä vanhempiinkin!
    MÄ OON NIIN SUN FANI! ;-)
    (ja on noi pehmotkin itsessään aikas ihania!)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!