20110715

elämyksiä ja takapihoja

"Haluuksä saunaan?"


"Haluuksne vesirokon?"

***


Lapselle halutaan tarjota kokemuksia ja elämyksiä. Mietitään omia lapsuudenmuistoja ja harmitellaan kun "en voi tarjota sitä samaa". Pohditaan vaihtoehtoja ja ajatellaan, että on olemassa jokin imaginäärinen lista suurista asioista joita lapsen pitää kokea.

Siinä mylläkässä ja kokemusten metsästyksen tuoksinassa usein unohtuu, että ne tärkeimmät kokemukset ovat meille aikuisille niin kovin pieniä. Lapselle ne ovat suuria oivalluksia, uuden oppimista maailmasta. Esimerkiksi kylpyhuoneen kaakelit tuntuvat pientä kättä vasten viileiltä, niitä pitää aina kokeilla kun ollaan suihkussa. Joka kerta. Se on tärkeä osa suihkussa käymistä ja kiireiseltä aikuiselta se olisi voinut jäädä huomaamatta.


Koska asiaankuuluvat henkilöt halusivat vesirokon kylään, pakkauduimme autoon ja hurautimme aurinkoiselle takapihalle. Mikä elämystulva siellä odottikaan kun vain osasi ottaa sen vastaan. Juuri poimittuja punaherukoita voi syödä terassilla istuen suoraan isin kädestä, kauhoa kaksin käsin lisää vaikka naapurintäti kauhistelikin niin kirpeiden marjojen antamista vauvalle.

Nurmikko ja terassin puut tuntuvat jalkapohjissa ja pienillä sormilla niitä voi kokeilla, poimia pienen koivunlehden lautojen raosta. Välipalaa syödään kuin isot ihmiset ainakin, tuolilla istuen. Apiloitakin piti vähän maistella. Setää voi tukistaa, kikattaa päälle ja työntää sormet äidin nenään. Aurinkotuolissa on mukava loikoilla, isin kanssa hyppiminen on parasta ikinä. Kaikki ne tuoksut, äänet ja tuntuma. Tuntuma kesään.

Vaikka me kokisimme paljon suurempia asioita, on tärkeää pysähtyä välillä kokemaan myös niitä pieniä. Keskittyä niin voi kuulla paljon hiljaisempia ääniä, antaa aikaa niin voi nähdä pienen oivalluksien sytyttämän hymyn kun pienet sormet kurottuvat ottamaan vielä yhden marjan tai sama pieni käsi nousee vilkuttamaan pyynnöstä.

Ja vihdoin viedä aivan rättiväsyneen lapsen kotiin nukkumaan onnellisena.




13 kommenttia:

  1. Niin totta.
    Ihailen älyäsi <3

    VastaaPoista
  2. miks lapsi pitää pukea noin nuhjusiin vaatteisiin?

    VastaaPoista
  3. Riikka, kiitos. <3

    Ano, ehkä siksi, että kyseisen visiitin tarkoitus oli mönkiä nurmikolla, syödä marjoja ilman, että tarvitsee varoa sottaamista, ryömiä ympäriinsä terassilla ja loppujen lopuksi lainata kyseisestä kyläpaikasta kuvassa näkyvät liian isot sukat jotka valkoisina toki keräävät kaiken lian itseensä samantien.

    Hyvää perjantaita vaan sullekin!

    VastaaPoista
  4. Piti oikein selata kuvat uudestaan, etsiä nuhjuisia vaatteita. Missä ne on? En mä löytäny;)
    Kaikki ihanat taas liikenteessä, sori mut pakko oli sanoo.

    VastaaPoista
  5. ANO Toi haalari on isi desingnin jailhouse mallistoa joten se kuuluu asiaan! Ja haluampa nähdä kuvat missä oma(jota tuskin edes on) muksusi on timberlandin vaatteissa nurmikolla telmimässä? Joten STFU
    -P-

    VastaaPoista
  6. Tiesin olevani erilainen äiti, mutta minä olin juuri tulossa kommentoimaan että O:lla on ihana väri- ja vaateyhdistelmä päällään ja se kuva missä hän on nokkamukin kanssa tuolilla, on varsinkin ihana!

    Enkä huomannut nuhjuisuutta - tosin voi johtua siitä että meidän poika saa paljon vaatteita kirppareilta. :)

    VastaaPoista
  7. Minäkään mitään nuhjuiuutta huomannut! Ensimmäisenä huomasin, että ihanan värikkäät ja pirtsakat vaatteet. :)
    Ja oi miten ilkeimäs lapsi O on. Aivan ihastuttava.

    VastaaPoista
  8. Laura, etkä edes ole! :) Niin mahtavan värinen huppari, mistä noita saa? Ja terveisiä vaan anonyymille, meidän pätkän KAIKKI hellevaatteet on tänä kesänä tuunattu ihan saksilla pieniksi jääneistä oikeasti nuhjuisista bodyista ja potkareista ja kyl mua ny niin kauhiast hävettää...

    VastaaPoista
  9. ihanasti kirjoitettu. Niin totta! Isommatkin lapset katsovat maailmaa vielä mahtavan uteliaina ja pieniin juttuihin keskittyen - kun vain muistaisi ja tajuaisi ottaa lapsista mallia...

    VastaaPoista
  10. Mäkin selasin kuvat kertaalleen läpi katsoakseni, kuinka nuhjuiset ne muka on. Enkä kerta kaikkiaan käsitä, mistä tuo anon kommentti tuli. Huh.

    Mä olen usein miettinyt tätä. Mun vanhemmat on eronnneet ja laman aikaan velkaantuneet aika pahoin. Nyt myöhemmin ne on moneen kertaan valitelleet, kuinka ne olisivat kyllä vieneet meitä enemmän ulkomaille ja tarjonneet enemmän elämyksiä ja lahjoja. Mä olen ollut ihan hämmästyksissäni - siis mitä, meillähän on aina ollut kaikkea! Parhaita lapsuusmuistoja on ollut autonpesuretket, piknikit lähimetsässä ja lauantain taloyhtiön saunavuoro saunalimuineen. Se mikä aikuiselle on isoa ja mahtavaa, ei välttämättä ole lapsesta kovinkaan mieleenpainuvaa.
    Eräs perhetuttu jaksaa aina muistaa, kuinka he lähtivät pidemmän matkan takaa reissaamaan Helsinkiin juhannuksena, jotta muksu pääsisi Korkeasaareen tiirailemaan elukoita, kun mökillä oli vaan rakennustyömaata. Kun mummolassa oli kysytty muksulta, mitä eläimiä siellä Korkeasaaressa oikein olikaan, selitti se silmät innosta hehkuen, kuinka lokki söi ranskalaisia roskiksesta. Ei sanaakaan hylkeistä tai apinoista.

    VastaaPoista
  11. Jälleen kerran ihana teksti (ja kuvat). :')

    VastaaPoista
  12. Olisi mukava joskus jos anonyymit herneet nenässä ry.:n edustajat tulisivat takaisinkin jatkamaan aloittamaansa keskustelua. ;)

    Vaan eipä näy.

    Blogimaailman henkeen sopivasti isi tosiaan kustoimoi ihan omin kätösin neidille kesäasun ja ulkonäöstä viis kun siinä voi tehdä mitään vaan.

    Ihanaa, että moni teistä muistakin miettiiä tätä kokemuksellisuutta. Lapsellinen etenkin kirjoitit ihanasti omista muistoistasi. Minä olin kuulemma pienenä ulkomailla jossain eläintarhassa aina vaan palannut katsomaan muovista pandakeräyslipasta, hulppeista elävistä eläimistä viis. :D

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!