20110603

sanat on

Muutaman viikon ajan olen äitinä tietenkin kuvitellut, että lapseni puhuu. Tai ainakin yrittää puhua. Moni jokellus kuulostaa sanoilta, on äittä, 'pu (lamppu), (i)ssssss(i), joo ja ei. Sitä kuulee mitä haluaa kuulla.

Äsken istuimme ruokapöydässä, lounasta lopettelemassa. Sanoin O:lle kiitti ja O katsoi minua ja toisti perässä. "tiitti". Sanoin uudestaan ja taas tuli kirkkaalla äänellä perässä "tiitti". Ja leveä virnistys päälle. Kokeilin useampaan kertaan ja aina vaan tuli vastaus.

Olen sanaton.

O näköjään ei ole.

3 kommenttia:

  1. Anonyymi3/6/11 15:12

    Mäkin olen kuullut alle vuosikkaan puhuvan - tai siis omasta mielestäni kuullut. Jälkikäteen kun mietin, niin en oikein tiedä, mitä ne olivat: mielikuvitusta, hetkellisiä sanoja vai mitä, sillä oikeasti lapsi alkoi puhua edes yhtään mitään paaaljon myöhemmin. Ja käytti hyvän tovin tuossa välissä ihan vain omaa mökellystään. Lapsenkielen kehitys on hurjan mielenkiintoinen aihepiiri.

    VastaaPoista
  2. Riikka, niin on. <3

    Ano, kuten tuossa alkuosassa mainitsin, olen jo pidempään halunnut kuulla O:n puhuvan mutta tiedän toki itsekin, että ne ovat olleet onnekkaita sattumia, sinnepäin sanoja. Tuo kiitti tuli useita kertoja pyynnöstä uudestaan ja on siksi rajapyykkinä vaikka varsinainen puhe alkaisikin paljon myöhemmin. :)

    Ja ehdottomasti olen samaa mieltä, puheenkehitys on todella kiehtova aihe, niin omaan lapseen liittyen kuin muutenkin.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!