20110617

"Mitä sä nyt sit niinku teet?"

Puhun jatkuvasti töistä. Mainitsen tekeväni töitä, tehneeni töitä, tulossa olevia työprojekteja ja valmiiksi saatuja projekteja, painosta tulleita projekteja, jaossa olevia projekteja. Projektia vaan projektin perään. Projekti på projekti. Aina on joku projekti kesken.


Mitä minä siis teen silloin kun teen töitä. Satunnaisten taiteellisempien ja yksilöidympien tilausten välissä teen lähes pelkästään erilaista graafista suunnittelua ja taittoa. Siis istun takapuoli puuduksissa sohvallalattiallakeittiönpöydänääressämakuuhuoneessa tietokoneeni ääressä ja taitan. Taitan, taitan, taitan. Siis laitan kirjaimia, sanoja ja lauseita järjestykseen. Mietin värejä, marginaaleja, rivivälejä, otsikkotasoja. Saan pitkiä Word-tiedostoja Times New Romanilla ja päätän millä fontilla laitetaan, minkä kokoisena ja mihin kohtaan. Miten kappaleet erotellaan, millä värillä tulee pääotsikko. Mikä on leipätekstin suhde alaotsikoihin, mihin sivunumerot sijoitetaan. Kuinka paljon on riviväli ja miten kansi sommitellaan.


Monen mielestä tämä osa-alue on varmasti se kuolettavan tylsä pala graafista suunnittelua. Ei huikaisevia levynkansia, ei monen alalla aloittavan haaveilemia kirjan kansia, ei upein akvarellein taiteiltuja lastenkirjakuvituksia joilla pokkaillaan palkintoja vaan taittoa, taittoa, taittoa. Loputtomalta tuntuvaa tekstimassaa joka pitäisi saada loppukäyttäjälle parhaaseen mahdolliseen visuaaliseen muotoon. Taulukoita, koulutusohjelmia, kurssiluetteloita.


Useimmiten graafinen suunnittelu huomataan joko silloin kun kyseessä on enemmänkin taideteos (esimerkiksi ne mainitsemani levynkannet) tai silloin kun jotain on pielessä. Tavallisessa päivittäisessä printti-informaatiossa ei edes huomaa graafikon kädenjälkeä vaan itse välitettävän viestin. Kun graafikko kämmää, se kyllä huomataan. Vaikka et tietäisi alasta tuon taivaallista, huomaat kyllä ongelmat painojäljessä, keskelle riviä ilmestyneet tavuviivat, väärään paikkaan pujahtaneen otsikon.


Oma kädenjälki jää usein piiloon ja niin sen kuuluu mennäkin. Ammattilainen osaa keskittyä olennaiseen ja tehdä sitä mitä asiakas tarvitsee, häivyttää itsensä riittävän kauas jotta lopputulos on sitä mitä pitää. Urheiluseuran esitteen pitää näyttää urheiluseuralta ja maitopurkin kaupassa maitopurkilta. Jotta se tunnistetaan maidoksi ja ostetaan.


Minusta tämä nimenomainen alue on aivan uskomattoman kiehtova. Voisi sanoa, että teen käyttögrafiikkaa. Kaikkea sitä materiaalia jota tarvitaan välittämään informaatiota niin, että se menee perille. Ja se jos mikä on kiehtovaa. Miten asetella kaikki ne sanat, kaikki ne kirjaimet juuri oikeaan kohtaan. Painottaa juuri oikeita asioita, häivyttää epärelevantimpia, tulla ymmärretyksi ja luoda tunne siitä, että tämän minä haluan lukea. Myös silloin kun kyseessä on vaikkapa monisataasivuinen tutkintovaatimukset luetteleva opinto-opas.


Se sama kauneus joka piilee kuvantekemisessä, on piiloutunut myös tänne käyttögraafikan puolelle. Samalla tavalla siellä leikitellään sommittelulla, väreillä, muodoilla. Valolla ja varjolla, kirjaimilla ja niiden väliin jäävällä tyhjällä tilalla. Kontrasteilla, rinnastuksilla. Kaikella sillä mistä visuaalinen maailma rakentuu. Tällä tontilla ne asiat vain sulautetaan tekstiin, verbaliikkaan, informaatioon, kohderyhmään, sanoihin, välitettävään tietoon, typografiaan, otsikoihin, leipätekstiin, pilkkuihin ja pisteisiin.


Kuvaa tehdessä ymmärretään, että kyseessä on visuaalinen kokonaisuus. Kun tekee samaa tekstillä, pitääkin valmistautua perustelemaan huolellisemmin. Jostain syystä heti kun siirrytään tekstin puolelle, on jotenkin vaikea ymmärtää senkin olevan visuaalinen elementti. Usein näkee kuvia joissa kuvan itsensä tekemiseen on uhrattu tunti-, päivä- tai jopa kuukausitolkulla, hiottu ja mietitty. Ja sitten lätkäisty vaan johonkin siihen sivuun pari runollista lausetta epämääräiseen kohtaan ja useimmiten vielä epämääräisemmällä fontilla. Aivan kuin sitä tekstin muotokieltä ei nyt vaan tarvitsisi miettiä lainkaan. Minun tekisi aina mieli tällaisessa tilanteessa sanoa ystävällisesti, että ala ajatella sitä tekstiä kuin tekisit kuvaa ja huomaat kuinka koko maailma aukeaa jalkojesi juuressa.


Taiteessa ei tarvitse perustella mitään, käyttötaiteessa tarvitsee perustella kaikki. Näin sanoi joku suuri joskus. Tätä ajatusta olen kantanut sydämessäni aina kun teen töitä.


Postauksen kuvituksena viime aikojen valmistuneista töistä osa. Kas, näyttääpä tutulta. Nämä minä tein viime vuonnakin. Ja kesken on kymmeniä taulukoita. Siis sellaisia koko sivun kokoisia, parhaimmillaan yhdeksän sarakkeen ja kymmenien rivien mittaisia. "Siinä on sit tosi paljon taulukoita" eräs yhteyshenkilöni totesi pahoitellen. Ei se mitään, oikealla asenteella nekin ovat jännittäviä. Visuaalisia elementtejä, muotokieltä ja typografiaa parhaimmillaan. Ja toivottavasti myös käytettävimmillään sillä sehän tässä on pääasia.

12 kommenttia:

  1. itseasiassa toihan vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta.
    Ja hyvältä näyttävät noi sun työt, varmasti haastavaa saada joku opaskirjanen näyttämään houkuttavalta.
    :D mä ainakin yritin jo kulmat rypyssä tiirailla noiden kuvien välityksellä että mitä noissa oppaissa lukee. :D

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista. Mua houkuttais lukea tuo opas, niin mielenkiintoiseksi olet sen tehnyt, samoin tahtoisin saada tuon kutsun, niin kovin hienolta ja mahtavan väriseltä se näyttää :).

    VastaaPoista
  3. Jestas, mun lempipuuhalle ja suurelle mielenkiinnon kohteelle on olemassa ammattinimike!
    Olisko näin kolmenkympin nurkilla liian vanha lähteä opiskelemaan? :D

    Teen ihmiset hulluiksi kun he kirjottavat tekstiä ja luetuttavat sen minulla, sitten minä takerrun rivinväleihin, fontteihin ja järjestykseen. He vain halusivat mielipiteen siitä tekstistä :D

    Huoh..

    -A

    VastaaPoista
  4. Minäkin tahdon vaihtaa alaa! Taipumukseni pilkunviilaamiseen menee nykyisessä työssäni ihan hukkaan. :(

    VastaaPoista
  5. Hieno muistutus siitä, miten mahtavan kiehtova ja monipuolinen tämä ala onkaan! Melkein alkoi tehdä mieli palata jo hoitovapaalta töihin ;D Tykkään kovasti taittamisesta ja pilkun viilaamisesta, vaikka pääasiallisesti suunnittelen nettisivuja. Onneksi meillä töissä pääsee kuitenkin nettijuttujen lisäksi tekemään paljon kaikenlaista muutakin, kuten logoja, käyntikortteja, lehtimainoksia, esitteitä, asiakaslehtiä ja sen sellaista.

    Niin ja tosi hyvältä näyttää nuo sun viimeaikaiset työt, olisi kiva päästä hypistelemään ja tiirailemaan tarkemmin :)

    VastaaPoista
  6. Hyvin kiteytetty tuo homman ydin. Ja saahan niiden taulukoidenkin väsäämisestä jotain kummallista masokistista nautintoa. :-)
    Terv. Nimimerkki: "Yli 20 vuotta kyseisissä hommissa ja älyttömän kivaa on edelleen"

    VastaaPoista
  7. tuli melkein ikävä duuniin. no ei ihan, 2 viikon ikäisen poikasen kanssa käyttötaide saa uuden merkityksen.. mutta joo taittohommista joko tykkää tai ei. minä tykkään :)

    VastaaPoista
  8. Mä oon aina sanonut, että tämä on pilkunviilaajan unelmatyö. Sitä saa viilata oikein täydestä sydämestä ja ilman tunnontuskia.

    Taittaminen on vähän samanlaista kuin siivous, siis tuon huomattavuuden kannalta. Kun joka paikka todella kiiltää, sen huomaa. Kun jokin on todella upeasti taitettu, senkin huomaa. Jos pölyt on pyyhitty ja yleissiisteys ok, ei sitä huomaa. Ei perushyvää taittoakaan. Mutta auta armias niitä pölypalloja ja roskia, ne ovat kuin leski- ja orporivejä, harvoja sanoja tai muuta suttutaittoa.

    Mutta ah, on se niin ihanaa!

    VastaaPoista
  9. Ettei tulisi liian suppeaa kuvaa alasta, liittyyhän käyttögrafiikan tekemiseen myös isompia kysymyksiä. Valmiin tehtävänannon saattaa joutua kyseenalaistamaan kokonaan: "Mitä tällä halutaan sanoa? Kenelle? Mikä on paras väline (ei välttämättä painotuote)? Mikä on tuotteen elinkaari?" Jne. jne... Tai jopa: "Tarvitaanko tähän välttämättä graafista suunnittelijaa?"
    Sitten kun "käyttötaiteessa on perusteltu kaikki", pääsee vasta herkuttelemaan pilkun viilauksella. Lisäksi kyseenlaistamisen ja viilauksen pitää tietenkin tapahtua nopeasti ja valmista syntyä tehokkaasti. :-) (Palasin tänne lunttaamaan tuon pätevän sitaatin taiteesta ja käyttötaiteesta, enkä malttanut olla vielä vähän höpisemättä.) Terv. Nimimerkki: "Yli 20 vuotta kyseisissä hommissa ja älyttömän kivaa on edelleen"

    VastaaPoista
  10. Ennie, itse olen ollut aina sitä mieltä, että tämä _on_ mielenkiintoista. :D Ja näemmä toimii kun jonkun tekee mieli näitä lukea. Nimenomaan näissä opasvihkosissa pitää tosiaan miettiä miten massainfon saisi mielenkiintoiseen muotoon. Joskus kun sen saa oikein kohdalleen, on itsekin ihan mahdottoman tyytyväinen. :)

    Hipsu, ihana kuulla. Opas ja kutsu ovat toki olemassaolevan graafisen ohjeiston puitteissa toteutettuja joten eivät puhtaasti omaa käsialaani. Tosin tykkään suuresti tästä nimenomaisesta ohjeistosta ja sen kanssa työskentelystä sillä siinä on paljon enemmän tilaa omalle kädenjäljelle ja vapautta leikitellä kuin useissa ohjeistoissa yleensä. :)

    Nekku, hahaha! PIlkunviilaus kunniaan!

    Laurana, itsehän taiteilen hoitovapaan ja töiden välissä koko ajan. Välillä vaatii aika paljon mutta on myös antoisaa toki. Itse olen enemmän suuntautunut printtipuolelle vaikka muutamia nettivisujakin on tullut tehtyä. Saan jotenkin enemmän irti painetusta ja olen parempi sillä sektorilla. Olisi muuten joskus mielenkiintoista nähdä sinunkin töitäsi. :)

    Ano A, voi kun kuulostaa tutulta. Muistan aina erään eksän joka kerran hermostui kun kommentoin jonkin sanomalehden taittoa lukiessani, ärähti että voitko nyt saatana kerrankin vaan lukea sitä lehteä!!!

    Ano, masokistinen nautinto kuvaa täydellisesti taulukoiden taittamista! Allekirjoitan ehdottomasti. :D Itsellä on takana nyt reilut kymmenisen vuotta enemmän ja vähemmän ja toivottavasti monta vielä edessä.

    Hanna, repesin ihan täysin tuolle käyttötaidekommentille. Todellakin! Ja juuri näin, taitosta joko saa irti tai sitten ei. Onneksi kuulun itse niihin jotka saavat. :)

    Ano, totta tuokin. Itse usein astun remmiin vasta siinä vaiheessa kun graafikon tarve on jo määritelty. Ja toisaalta olen myös sitä mieltä, että koskaan ei voi liikaa panostaa visuaaliseen puoleen. Koen enemmänkin niin, että hyvälle graafikolle olisi melkein aina käyttöä kun informaatiota välitetään katsojalle. Silloinkin kun se on yksinkertaisessa muodossa.

    Ja tuo nopeus ja tehokkuus ovat toinen lempipaasausaiheistani. Olen kirjoittanut siitäkin postauksen joskus kuinka koen, että ammattilaisen erottaa harrastelijasta juuri se, ettei voi jäädä odottelemaan 'inspistä' vaan pitää pystyä tuottamaan visuaalisesti toimivaa materiaalia tiukkojen aikataulujenkin puitteissa ja paineen alaisena.

    Ja saa höpistä! Ihanaa, että kommenttiboksi on oikein syttynyt elämään viime aikoina! Mahtavaa! <3

    VastaaPoista
  11. Äh, Ellis putosi välistä.

    Piti sanomani siis, että tuo siivousvertaus on aivan mahtava! Ja niin totta!

    VastaaPoista
  12. Hei mahtava teksti, nyt kyllä lähetän linkin tästä meidän laitoksen taiton opettajalle -ehkä hän välittää ilosanomaasi opiskelijoille eteenpäin! Saat kyllä graafisen suunnittelun kuulostamaan opiskelun arvoiselta asialta.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!