20110615

kaukainen korvamato ja kaikuja menneisyydestä

Muutaman vuoden välein minulla on soinut päässäni kappaleita jotka kuulin oikeasti yli kymmenen  vuotta sitten. Aika ajoin ne pulpahtavat mieleen vain kadotakseen jälleen. Tuovat mieleen Jyväskylän, helteen koulujen päättämispäivänä, mustat vaatteet, Harjun, neulaset suklaanruskean anorakkitakin hupussa.

"Me ennen tänne hyvin mahduttiin..."

Olen googlettanut näitä kappaleita tasaisin väliajoin. Minulla on vain muutama hassu pätkä sanoituksista muistissa ja mielikuva kolhiintuneesta kasetista johon yhtyeen nimi oli käsin kirjoitettu. Kaverilta saatu kai. Useimmiten en ole löytänyt mitään, jotain hämäriä viittauksia vain. Tämän nimenomaisen yhtyeen etsiminen internetin syövereistä on muuttunut erittäin pitkäjänteiseksi harrastukseksi. Perinteeksi joka toistuu satunnaisin väliajoin.

"...näihin pieniin huoneisiin..."

Tänään nuo kappaleet alkoivat jälleen soida päässäni. Ja kuten aina. Avasin googlen. Joku oli kirjoittanut etsimäni kappaleen sanat blogiinsa ja melkein samantien löysin jonkinlaisen äänitearkiston jossa yhtyeen levy oli listattuna.

"...yöllä satoi lunta..."

Ja mikä parasta. Youtubesta löytyi suurin osa etsimistäni kappaleista. Vihdoin.

Se rakkain sieltä puuttui mutta aika monta löytyi joka tapauksessa. Kuin olisi matkannut huimaa vauhtia ajassa taaksepäin.



"Tiistaina keskiyöllä
Taivas raahaa hermojaan
meidän talon pihalla

Mä vedän peiton yli pään
Ja jään sisään pimeään
Sä viivyt myöhään ulkona

Se mitä jää, kun värit häviää
on tylsä harmaa ja pimeää ikävää

Me ennen tänne hyvin mahduttiin
Näihin pieniin huoneisiin
Mutta kävi niin
Me jättiläisiksi muututtiin

Me ennen samaa kieltä puhuttiin
Tavallaan yhteen kuuluttiin
Mutta kävi niin
Me muukalaisiksi muututtiin

Älä sinä muutu milloinkaan
Sanot kun kannetaan
Vanhaa sohvaa kellariin

Menet Saarikosken taa
Ja sun sanas katoaa
Tuskin huomaat minua"

Muut kappaleista täällä.

***

Ja jos jollain nyt sattuu olemaan tämä kyseinen Selman levy niin saattaisin olla enemmän kuin kiitollinen sen saamisesta käsiini ja tarjoaisin sille erittäin rakastavan kodin täällä meillä.

3 kommenttia:

  1. et ole tosissasi. Eihän me olla samaa vuosiluokkaa, ja en vain muista sua, eihän?

    Mä en tosin käynyt enää lukiota siellä. Oli pakko päästä pois kotoa, ja tulin tänne isompaan cityyn. Mutta Jyväskylä always on my mind, vaikka takaisin en enää muuttaisikaan.

    VastaaPoista
  2. No johan. :D En usko, että me tunnetaan, itse olen oikeastaan siitä Jykylän lähistöltä. Tai en edes sieltäkään kotoisin mutta siellä tuli osa teinivuosista vietettyä. Mutta todellakin Always On My Mind, hyvässä ja pahassa. Enkä minäkään enää halua takaisin. :D

    VastaaPoista
  3. Aah, "tyttö oli tyly ja tunteeton, se sanoi laulut laulettu jo on. On turha uusia rakentaa, ne kerran keksittyjä muistuttaa..." koiranelämää... Muistoja nostattaa täälläkin. :D

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!