20110522

kuplivaa, käsilaukkuja ja alasin

Istahdin hetkeksi. Istuin itsekseni, katsoin ihmisvilinää. Mietin mikä on niin hämmentävää. Ei tarvitse mennä mihinkään, ei hoitaa mitään. Työtkin ovat kotona koneella, eivät mukana vaatimassa. Oli hassun irrallinen olo. Ja samaan aikaan tuntui siltä, että minusta puuttuu pieni seitsemänkymmentäsenttinen pala.

***

Vanha oli tupaten täynnä, perjantaina ei ilman vaunujakaan päässyt eteen- eikä taaksepäin. Parhaat päältä halajavat ihmismassat olivat surutta kyynärpäätaktiikalla liikenteessä. Kävin siis vain pikaisesti pyörähtämässä, hoitamassa palaverin ja bongaamassa tuttuja myyntipöytien takaa.


O oli ilmapallosta hurmiossa. Hillittömänä hangonkeksinä muutenkin heti kun oli muuta katseltavaa kuin tylsä äidin naama. Ihmekös tuo kun päivät pitkät keskenämme vietetään.

Lauantai oli toista maata. Vauhtia ei tosin puuttunut siitäkään. Asuna palveli sama monitoimikaapu, samoilla koruilla. Vain eri kengillä ja nutturalla höystettynä. Laukku tuntui tyhjältä. Kun sinne ei tarvinnutkaan pakata vaippoja, harsoja, nokkamukia, ruokaa, naksuja ja ties mitä puru- ja pehmolelua. Toisaalta. Eräs ystäväni kantaa laukussaan pientä alasinta aina mukana.


Aamun brunssikutsu peruuntui. Alkoi kuulemma oksettaa Hakaniemessä. Toivotin jaksamista ja suuntasin siis suoraan keskustaan. Ihana S syöksyi seuraksi ja kävimme Fashion Stock Salesin kimppuun kimpassa. Kyllä sieltä muutamia ihanuuksia löytyikin ja yhden hain vielä ihan lopuksi. Vähän alle tunnin ennen sulkemisaikaa. Ja sain sen viimeisen kappaleen.

Sittemmin vietin yksinäisen hetkeni terassilla kunnes J saapui pitämään minulle seuraa. Iltaa jatkettiin pitkän kaavan mukaan. Olihan meillä ihan hitonmoista juhlittavaa. Kouluunpääsy varmistui perjantaina. Sille nosteltiin niin punaista kuohuvaa jalkalasissa kuin rahvaanomaisempaakin juotavaa tuopeissa. Kylläpä vain olikin mukavaa.
Keskustelu aaltoili tatuointien dynaamisuudesta aina koodareihin ja käsilaukkuihin asti. J esitteli ikuisen opiskelijan todistusaineistoaan ja me paransimme maailmaa.

***

Niin. Se pieni pala joka puuttui. Se oli ollut isin kanssa Keskisuomessa ilman yhden yhtä raivaria. Hangonkeksinä koko matkan ajan. Siellä tuhisi sängyssä kun tulin yöllä kotiin. Ja anoppikokelas nukkui olohuoneessa futonilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!