20110505

hämähäkkejä ja jenni vartiainen

Nukkuminen. Tuo elämän peruspilari joka vauvan kohdalla puhuttaa niin paljon. Kuka nukkuu ja kuka ei ja kuinka paljon ja montako kertaa päivässä. Meillä on alusta asti nukuttu hyvin eikä mitään ihmeellisiä kommervenkkeja ole juurikaan tarvittu.

Kiinteiden aloittaminen vaikutti yöuniin ja liikkuminen kai päiväuniin. Kovin huolissani en ole ollut, ottanut nämäkin enemmänkin jonain vaiheena. Mutta myönnettävä on, että aavistuksen menivät päivät uusiksi kun monen tunnin sikeiden sijaan O alkoi nukkua vartin pätkiä päivällä. (Ja juu, jonkun vauva ei nuku ollenkaan ja toisen huutaa aina vaan ja juu se on paljon rankempaa mutta hei, mistäpä minä kirjoittaisin jos en meidän elämästämme ja meidän nukkumisistamme. Jaksamista niille joilla on vaikeampaa mutta ei aloiteta tästä sitä samaa jankkaamista kuin muutamista muista vastaavista aiheista, jookos.)

Sinniteltyäni jonkin aikaa päätin kokeilla jotain ihan muuta ja yllätyin suuresti. Tarpeeksi vaatetta päälle ja pimu turvakaukalossa parvekkeelle. Toimii. Itseasiassa ihan ensimmäisellä kerralla neiti simahti samantien. Voitteko kuvitella miten öönä olin. Laajennettuani kokeiluja huomasin, että nukahtamista auttaa musiikin kuuntelu. Jenni Vartiainen on kova juttu. 

"Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
että näen tähden lentävän
Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
toivoa voit silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan"

Nukutettuani O:n onnistuneesti murulaululla monta päivää, kohtasin uuden ongelman. Spotify-aika on rajallista ja kierähti loppuun alta aikayksikön. Päätin siis muuttaa suunnitelmaa. Heijailun ja hyssyttelyn kokeiltuani (ei toimi) aloin laulaa ihan pokkana hämähämähäkkiä. O hiljeni samantien. Liekö säikähtänyt äidin epävireistä ääntä. Mutta sinne simahti. Epävireisyydestä huolimatta.

Nyt olemme siinä pisteessä, että kun kaukalon kääntää niin ettei sieltä näe mitään kiintoisaa, nukahtaa O joko ihan itsekseen tai pienellä hämähyräilyllä. Voitto!

Jollain tasolla tunnen itseni vähän pöljäksi. Kun en ole vain aiemmin tullut ajatelleeksi, että O osaa nukahtaa itse. Toisaalta taas kaipa me olemme tässäkin edenneet sillä samalla mututuntumalla kuin muissakin asioissa ja oppineet uusia juttuja O:n tahdissa.

Ja ainiin, se nukkuu siellä parvekkeella yli kahden tunnin unia. Olen sanaton.

5 kommenttia:

  1. Luovaa, jopa nerokasta :D Taidan kokeilla tuota Veijoon, jos pikalataustyyppinen univaihe pahenee...

    Joo, mee tunnustaan tuo johonkin mammasaitille niin jopas oot aiheuttanu lapselles skolioosin nukuttamalla turvakaukalossa (kas kun lapsi voi siinä kuitenkin matkustaa tuntikausia mut ei nukkua kotona?) ja onpa sul liian helppoa ollutkin, NIH! Sekä Verskisen viittama "odota vaan"...

    VastaaPoista
  2. Niin ja mie kun lauloin esikoiselle aikoinaan karseella kraakkuäänellä ja se nukahti, olin jokseenkin varma että lapsparan taju pakeni kauhusta :D Sanoikin mulle isompana, että "äiti älä viiti laulaa, kun et osaa" :D

    VastaaPoista
  3. Joo, mä mietin muuten, että pitäisikö tuosta kaukalosta kirjoittaa myös tuollainen suluissa oleva disclaimer ihan varmuuden vuoksi. :D Nimenomaan kun autossahan voi matkata vaikka puoli päivää mutta kotona ei kaukaloon saa kertakaikkiaan edes selkä hipaista tai on pilalla. ;P

    Mäkin muuten kirjoittelin joskus tuosta ootahan vaan -aiheesta, se tuntuu olevan tuttua monelle. :D

    Ai kauhee nuo lapsen kommentit, meillä kans P:n kummipoika oli äidin hyräiltyä jotain mennyt silittämään äitiä kädestä ja pudistellut päätään surullisen näköisenä. :D

    VastaaPoista
  4. Mä en oo missään vaiheessa blogamaailmaan tulemiseni jälkeen ymmärtänyt niitä, joiden on aina pakko kommentoida jos itsellään menee huonommin. Jos ei jaksa lukea, niin sitten se deletenappula löytyy aivan varmasti jossain.

    Meillä kotona äiti nukutti meidät läpi talven parvekkeella, ja kaikki ollaan täysin terveitä yms. Kun eikös tuo talvella ulkona nukuttaminenkin nykyään ole niin epäterveellistä ja vaarallista sekin.

    VastaaPoista
  5. Hei hyvä idea! Tuo turvakaukalo meinaan. Mä olen jotenkin kauhulla ajatellut sitä, kuinka mahdollisessa hissittömässä kerrostalokodissa pitäis olla parvekevaunut erikseen, että piltin saa ulos tutimaan. Mutta turvakaukalo tosiaan! Mahtavaa, toivottavasti muistan tämän sitten joskus.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!