20110530

ekonewbie ja kassillinen lasia

Ympäristöystävällinen, ekologinen, kierrätys ja puhtaus. Luonto, kestävä kehitys, tiedostavuus. Ekoarvot puhuttavat ja herättävät ajatuksia kaikkialla. Olisi hienoa sanoa olevansa luonnonmukainen, huomioivansa maailman tilan ja toimivansa sen mukaan arjessa. Seuraan kyllä mediaa ja aikaani mutta minun on pakko myöntää, etten loppujen lopuksi toimi kovin ekologisesti. Olen siis käytännön ekonewbie.


Meillä kyllä kestoillaan, kuljetaan julkisilla ja pyrin ostamaan O:n sormiruokailtavaksi luomua mutta siihen se melkein jääkin. Niin paljon kuin omatuntoani pistääkin, on kuitenkin todettava, että kaikessa ei voi loistaa ja välillä on pakko priorisoida. Meillä on arjen prioriteettilistalla ollut ihan muita asioita ja esimerkiksi kierrätys on ihan lapsenkengissään. Vai pitäisikö sanoa, että oikeastaan mahassa vielä kasvamassa.


Ekologiset arvot ovat myös viime aikoina nousseet markkinavaltiksi, niillä myydään ihan kaikkea pesuaineista kosmetiikkaan ja sisustustuotteisiin. Vastasin jopa Aalto-yliopiston kyselyyn kännykänkäyttööni vaikuttavista kestävän kehityksen ajatuksista. Välillä tuntuu, että tämä on aivan loputon suo josta ei näin tavallinen tallaaja ota mitään tolkkua. Ja mieleen hiipii ajatus ekona myytävien tuotteiden taustoista. Ovatko ne sittenkään niin ekoa kuin antavat ymmärtää. Onko reilusti kalliimpi ekona myytävä aina parempi? Mistä päästä pitäisi aloittaa. Mikä on tärkeintä ja mikä tulee vasta perässä.


Onko suomalaisen joutsenmerkkipesuaineen ostaminen parempi päätös kuin jostain Intiasta tuotettujen pesupähkinöiden kokeileminen? Luomua vai lähiruokaa? Reilu kauppa vai suomalainen? Mineraalit vai luonnonkosmetiikka? Ilman meikkiä? Ekoasioista stressaava ja väsynyt äiti vai epäreilunkaupanlattensa saanut, hyväntuulinen äiti?


Hiljattain olen huomannut erään kohdan pistelevän omatuntoani hieman muita enemmän. Ehkä se on se määrä mikä järkyttää vaikka toki moni muukin asia ekologisuudessani on aika rempallaan. O on tähän mennessä syönyt aivan valtavan määrän purkkiruokaa. Juu, sitä paheksuttua kammottavaa ravintoa jota kiireiset huonot äidit syöttävät lapselleen kahviloissa lattemuki toisessa kädessään. Me olemme kokeneet purkkiruoan sormiruokailun ohella helpoksi ja nopeaksi tavaksi saada tutkittua, ravintoarvoiltaan tasaista ravintoa jossa on kiinteisiin siirryttäessä näppärä kokeilla uusia makuja ja koostumuksia. (Ja kyllä, minä juon sitä mainittua lattea.)


Purkkiruoan huono puoli on uskomaton vuori lasipurkkeja joihin se pakataan. On toki parempi, että se on tosiaan lasiin pakattu, lasin kierrätettävyyden vuoksi mutta jos ihan totta puhutaan, on se osa tehty aivan tuhottoman mutkikkaaksi. Muutaman sadan metrin päässä meiltä sijainneet lasinkeräys- ja metallinkeräyspisteet siirrettiin pois ennenkuin ehdin edes kauhistua purkkien määrää. Katsellessani eteisessä pönöttävää piripintaan täyttä Ikea-kassia, päätin ryhdistäytyä, ottaa lasit pois silmiltäni (hehheh)  ja kierrättää tuon kaiken lasin. Ottaa selvää mihin sen voi viedä ja lunastaa edes ihan pikkuruisen palan puhtaampaa omatuntoa näin. Kuulostaa pieneltä mutta jostainhan se on aloitettava, eikö vain?


Lopputulos on se, että samainen Ikea-kassi on jo saanut kaverikseen uuden pussukan. Lähimmät lasinkeräyspisteet ovat nimittäin melkoisen kaukana. Vai miltä kuulostaa tuon painavan säkin raahaaminen vaunujen ohella useammassa eri liikennevälineessä vaihtoineen? Lyhimmillään matkaan saa kulumaan reittioppaan mukaan 32 minuuttia suuntaansa. Miksi ihmeessä lasia kerätään vain muutamassa hassussa paikassa?


Niin, voisihan sen toki viedä autollakin mutta missä menee päällekäisten valintojen ekologisuuden suhteellinen raja. Ylittävätkö automatkan päästöt ja ympäristön kuormittavuus tuon lasimäärän kierrätyksen hyödyt? Onko mitään järkeä pakata koko perhe autoon ja suunnata viemään kassillista purkkeja paikkaan jonne ei ole muuten mitään asiaa?


Minä todellakin haluaisin petrata arkeni valintoja mutta se tuntuu vähän turhan mutkikkaalta. Toki kaiken ei tulekaan olla helppoa mutta rajansa kaikella. Koska pullokassi tuijottaa minua edelleen syyttävästi tuolta, alan kallistua sen automatkan puoleen kuitenkin. Pitänee lahjoa P jollain kuskiksi. Ja koska siihen voi mennä hetki, voisin odotellessani ansioitua jollain muullakin ekosaralla.

Nyt siis parhaat vinkit kommenttiboksiin. Miten sinä ekoilet arjessa? Mitä suosittelisit ekonewbielle? Mikä ekotuote osoittautuikin huuhaaksi? Mihin te viette nuo kaikki lasipurkit? Miten saada tolkkua tästä kaikesta? Paras meillä käyttöön päätyvä vinkki palkitaan!

38 kommenttia:

  1. Laita viestiä taloyhtiön hallitukselle ja pyydä yhtiöönne oma lasinkeräysastia. Ei maksa paljoa. Alkuun täyttyy heti (kun kaikki dumppaavat ne ikeasäkillisensä sinne) ja tyhjennetään tiheämmin, mutta sittemmin täyttö- ja tyhjennysaste normalisoituvat.

    Samalla voisit kysellä pienmetallikeräyksen perään (ne pilttien ja semperien kannet)...

    VastaaPoista
  2. Meillä on taloyhtiössä astiat lasille, metallille ja palavalle jätteelle (sekajätteen ja paperin- + pahvinkeräyksen lisäksi). Aikaisemmin tuli itsekin kierrätettyä valitettavan vähän, mutta nyt se sujuu rutiinilla, kun ei tarvitse erikseen lähteä roudaamaan roskia minnekään kauas. Sekajätettä tulee enää 4-5 pussia vuodessa. Jätteen lajittelun suhteen tehokkain kannustin on käydä ainakin kerran elämässään kaatopaikalla. Sitä näkyä ei helposti unohda.

    VastaaPoista
  3. mä olen ekoillut oikeastaan koko elämäni ja lajitellut biojätteet pikkuruisessa opiskelijayksiössäni ennenkuin hgissä edes kerättiin biojätettä :D mut en voi sietää ekojeesustelua. tääl ei oo energiajaekeräystä mutta muuten kierrätän kaiken muun, ostan suurimmaksi osaksi luomua, meillä ei juurikaan syödä lihaa (miehet syö leikkelettä), kestoilen, kuukuppeilen, viihde-elektroniikka on vuodelta keppi, pyrin säästämään sähköä, en harrasta shoppaamista, ajan pyörällä jne.

    mutta: meillä on kuivausrumpu ja kesähelleöinä käytössä ilmastointilaite. yksityisautoilen (pienitehoinen ja matalapäästöinen auto kyllä, mutta silti), tosin nyt vapaalla lähinnä vauvauintiin + viikon isompi kauppareissu.

    missä mun pitäisi parantaa: katsoa tarkemmin ruokaostokset, tehdä enemmän itse ruokaa, viedä turhat kamat kierrätykseen.

    meillä ekoisin teko lie, että kulutus on aika vähäistä. kun ei shoppailla :D

    (mahassa kasvamassa, hmmm...?)

    VastaaPoista
  4. niin ja lasit menee jumboon, kävelymatka 10min.

    VastaaPoista
  5. Meillä oli taloyhtiössä kokeilussa ne astiat, mutta eivät mokomat jääneet. Onneksi tilanne ei kuitenkaan huonontunut ihan kamalasti, kun n. 15 min kävelymatkan päässä on keräyspiste.
    Jään odottelemaan muiden vinkkejä ja mietin, josko keksin jonkun oman...

    VastaaPoista
  6. Oho, onpas teilläpäin tehty lasipurkkien kierrätys hankalaksi! Meillä on ihan taloyhtiön roskakatoksessa erilaisille jätteille tarkoitettuja astioita, myös lasille ja pienmetallille. Meilläkin niitä lasipurkkeja tulee ihan mahdottomat määrät... Kaikkien superäitien kauhistukseksi voin nimittäin kertoa, että pikkuneiti 1v2kk syö edelleen pääasiallisesti purkkiruokia. Ja hyvällä ruokahalulla. Hiljalleen yritetään sopivasti muuttaa koko perheen ruokailutottumuksia, mutta mitään stressiä ei asiasta oteta :)

    VastaaPoista
  7. Tulin lukemaan muiden vinkkejä, koska tämä on asia joka taitaa askarruttaa useammassakin taloudessa.Ja meidänkin lapset kuluttaa vielä Sempereitä(ikää 10&12v)!Tuore mango ei vaan ole koskaan niin hyvää:)
    Meillä lajitellaan jätteet; bio, seka, lasi ja paperi. Ja koska omakotitalossa asutaan niin ne bioroskat menee muuten ihan samalle kaatopaikalle sekajätteiden kanssa...Kaikki lamput on vaihdettu loppuunpalamisen jälkeen energialampuiksi(jotka ovat kyllä vihonviimeinen keksintö valaisemisen kannalta). Kuljetaan paljon kävellen/pyöräillen,vaikka omistetaankin 2 autoa(toinen=kesäauto). Tehtäisiin taatusti enemmänkin, jos joku kertoisi mitä oikeasti kannattaa tehdä...Ai niin, pidetään vähintään kerran viikossa kasvisruokapäivä:) Eikö sekin ole ekoteko?!

    VastaaPoista
  8. mä olen ituhippeillyt jo vuosia. Tai ainakin yrittänyt.

    Olen ollut kasvissyöjä jo 15 vuotta. Tämä lienee se suurin syy, miksi minun ekologinen jalanjälki näyttäisi olevan pienempi kuin mitä miehelläni. Suoraan sanottuna en edes katso syönkö lähiruokaa vai en, sillä syön vaan pihisti. Eli talvisin paljon halpoja juureksia, kesäisin sitten värikkäämmin ja monipuolisemmin. Syksyisin metsästä marjat, sienet tulee sukulaisilta. Tosin oma tavoitteeni on oppia joskus myös sienestämisen jalo taito.

    Nyt kun olen tehnyt päivisin kävelylenkkejä, olen huomannut kesän uuden ruuan, nokkosen. Kunnon lähiruokaa, josta saa vaikka mitä. Kun vain itsekin muistaisin ottaa ne käsineet ja sakset mukaan kun seuraavan kerran lähden taas ulos.

    Toinen ruokaan liittyvä hippeily liittyy myös pihyyteen. ELi kun tekee kerralla isomman määrän ruokaa ja pakastaa siitä osan, niin ei tule heitettyä hyvää ruokaa roskiin.

    Mun kaikki muutkin ekologisuusvinkit liittyvät oikeastaan siihen, että olen rahan käytön suhteen aika pihi. Siinä oppii luovuuteen, ja samalla saattaa tietämättäänkin ekohippeillä.

    Meillä tosin maksetaan hieman extraa sähkölaskuissa, koska käytämme fortumin vesisähköä. En myöskään meikkaa, vaatteet ostetaan hyvin usein kirppareilta ja kierrätetään eteenpäin Uffin laatikolle tai jalostetaan uudeksi tuotteeksi. Mutta kehitettävää on aina. Voisin ostaa useammin luomua, yrittää saada miestä enemmän kasvissyöjäksi ja ehkä joskus voisimme yrittää kulkea sukulaisiin junallakin. Auto on tosin ollut meillä vain vasta vuoden, joten ehkä tämä on vielä uutuuden viehätystä.

    Yleinen vinkki onkin se, että ajattele pihisti. Ja syötävää löytyy monista paikoista :)

    VastaaPoista
  9. Varmaan helpoimmalla pääsisit jos alkaisit tehdä lapselle ruuan itse, ainakin lämpimän ruuan vaikka hedelmäsoseet tulisikin purkista? Vihanneksia ja kanaa, kalaa tai lihaa..Siinä säästää pitkän pennin ja ne ruuat voi pakata noihin tyhjiin purkkeihin. Hedelmäsoseetkin voi osin korvata marjoilla ja tehdä vaikka kiisseliä. Meillä ei enää ole purkkiruokia juuri syöty 1 v synttäreiden jälkeen, teen sellaista ruokaa mitä koko pesue voi syödä. Maustaa voi jälkikäteen ja ottaa lapsen osuuden eka pois. Varmasti teilläkin helpottaa purkkiralli viimeistään kun voi antaa jugurttia,viiliä jne lisänä.

    VastaaPoista
  10. Kysykää ihmeessä lähialueen kouluista ja päiväkodeista, ottavatko tällaisia materiaaleja vastaan! Pilttipurkkien lisäksi itse olen roudannut päiväkotiin kankaita, munakennoja ja jämälankoja.

    VastaaPoista
  11. Hienokurkkuisen lapsen mammana kommentoin, ettei itsetehdyt soseet välttämättä lapselle maistu, tai aiheuttivat oksennuksen, joten täytyy olla itselleen armollinen ja ruokkia sillä mikä hoitaa ravitsemuksen - vaikkakin kerää lasipurkkivuorta. Tänä päivänä menee jo pääasiassa sormiruoka, mutta luumusosepurkitkin täyttävät kierrätyskassin. Nyt kerään lasipurkkeja pigmenttien säilyttämiseen. Ja joskus vielä teen näitä lapsen kanssa http://dosfamily.com/2010/01/glitter-globes/ :).

    VastaaPoista
  12. Wandabe:n lailla pisti silmään: mahassa kasvamassa...
    =)

    VastaaPoista
  13. Niin ja tosiaan hakihan multa joku ihan kotoakin noita purkkeja kun laitoin jollekin hääpalstalle aikoinaan ilmoituksen.

    VastaaPoista
  14. Mun neuvot on pienet askeleet ja ei syyllistystä itseä kohtaan. "Roomaa ei rakennettu päivässä" ja kaikkia tottumuksia ei vaihdeta myöskään. Jos purkkiruoka on teidän juttu, on varmasti joku muu juttu missä on helpompi petrata ilman että siitä tulee hankalaa.

    Kuten esille tuli, piheys on yksi ekologisuuden tapa mitä on helppo toteuttaa. Edes kirpparilla ei tarvitse seota lopullisesti ja varsinkaan ostaminen ja sitten kirpparille vieminen ei ole ekologista alkuunkaan.

    Kannattaa myös käyttää maalaisjärkeä ja unohtaa superfoodit ja muu höpötys. Miettiä kumpi tosiaan on fiksumpaa, auringossa kasvanut tomaatti joka on tuotu suomeen vai Suomessa ei aurinkoa nähnyt tomaatti, minkä kasvatuslamput ovat imeneet hemmetisti energiaa.

    Kaiken perusta taitaa olla ihan vain kulutustottumuksien muuttaminen muodosta "minä haluan" muotoon "minä tarvitsen". Köyhäily on kai siis mun ekologisen elämän avain, välillä pakon edessä ja välillä omasta tahdosta.

    VastaaPoista
  15. Tota vauvanruokapurkkihelvettiä mietin aina kun olin kaupan kassalla töissä. Että miksei niissä ole vaikka jotain viiden sentin panttia?

    VastaaPoista
  16. Hyvä postaus. Itse kutsuisin itseäni wanna-be-ekoksi. Todellisuudessa en ole ekoa nähnytkään: en kierrätä aina edes biojätteitä, käytän tujuja pesuaineita jne. Hippeilen sillä, että ostan Globe Hopea, pesupähkinöitä (jotka eivät edes kunnolla toimi), kierrätysdesignia, stylen näköisiä ympäristöystävällisiä puhdistusaineita tai muuta kivaa, joka nyt oikeastaan on aika kaukana ekologisuudesta. Olen myös helppo huiputettava.

    Mutta yksi periaate minulla on. Minä yhdistän ekologisuuteen ja kestävään kehitykseen myös kulutuksen vähentämisen ja näin ollen säästämisen. Tästä syystä en suostu ostamaan luomusuklaata 40 g 1,35 eurolla. En, vaikka olisi kuinka hyvät raaka-aineet pelissä. Niin kauan kuin luomuruokakin on hinnoissaan (ja saattaa joskus olla silti huonolaatuista, kun on jo niin luomua), en sitä valitettavasti tule tukemaan. Olen tuntenut tietyistä ostoksistani tunnontuskia, koska ne ovat mielestäni ympäristöperusteluilla maksaneet liikaa, mutta ehkä kuitenkin vielä jotenkin ymmärrettävällä tavalla. Suklaa 40 g 1,35 e ei ole mulle enää ymmärrettävää.

    Kaveri kertoi mulle yhden hauskan vinkin. Hän on lueskellut hitusen nyt kasveista ja on tehnyt oivan salaatin maitohorsmasta, nokkosesta, vuohenputkesta ja voikukasta.

    VastaaPoista
  17. Ja ei oo meidänkään taloyhtiössä lasipistettä. Itse asiassa en ole tainnut edes olla tietoinen, että joissakin taloyhtiöissä tällainen ylellisyys on. Markettien luona täällä on ne pisteet.

    Mutta Nekku, vuodessa 4-5 pussia sekajätettä? :-o Miten ihmeessä tuo on mahdollista? Huomioiden esim. sen, että jauheliha, kana jne. on pakattu isoihin, turhiin paketteihin. Tuohon vielä jugurttipurkit ja paljon, paljon muuta.

    VastaaPoista
  18. Kirsikan ajatus pantillisesta vauvanruokapurkista on hyvä, koska silloin varmaan palautusverkostokin olisi nykyistä parempi...

    Jogurttipurkit, lihapakkaukset, leipäpussit jne ovat muovia joka kerätään erikseen. Mietin kyllä itse monesti kartonkipakkausten ekologisuutta ja kierrätyksen hintaa omakotitalossa asuessa, kun nekin purkit pitää huuhtoa (vedellä, joka maksaa) ennen kierrätykseen viemistä.

    VastaaPoista
  19. Meillä on lähimpään keräys pisteeseen about 200 metriä, sinne on helppo heittää lasit ja metallit. Taloyhtiön pihassa onkin sitten biojäte, energiajäte, sekajäte, pahvit ja paperit niin on aika helppo kierrättää. Tosi kurja tuo teidän lasinkeräys tilanne :/ Varmaan vaan koittaisin tuossa tilanteessa suosia sellasia pakkauksia, jotka saa paremmin kierrätettyä. Eikös lastenruokaa saa sellasissa pahvitötskissäkin?

    VastaaPoista
  20. Ihanaa miten paljon tämä on herättänyt keskustelua. Ja tosi hyviä vinkkejäkin on sadellut. Myönnän auliisti, että kulutustottumuksissani on todella paljon parantamisen varaa. Kuten wanna-be-eko -anonyymi sen hyvin muotoilikin, minutkin on helppo huijata ostamaan hauskaa kierrätysdesigniä ja Globe Hopea mutta ne oikeasti ekot päätökset jäävät usein tekemättä.

    Talonyhtiöön voisi tosiaan ihan oikeasti pyytää lasinkeräysastiaa. Minulle ei suoraan sanottuna tullut edes mieleen, että voisin itse vaikuttaa tähän. Kiitos!

    Purkkiruoasta tavalliseen kotiruokaan siirtymä O:n kanssa on meneillään ja yritämme yhdessä petrata vähän koko perheen ruokatottumuksia. Myös mainitut marjat ja muut ovat mukana mutta silti purkkeja tulee edelleen jonkin verran. Olen samaa mieltä kyllä siitä, että helpommalla pääsen (ja halvemmallakin) kun O syö osittain samaa ruokaa kuin me ja tosiaan kovasti odottelen noiden maitotuotteiden antamista, se kun laajentaa ruokavaliota myös kummasti. :)

    Ylipäätään teillä on tosi hyviä ideoita ja selkeästi muitakin tosiaan puhuttavat nämä samat asiat. Minäkin kuulisin mieluusti lisää Nekun uskomattomalta kuulostavasta sekajätemäärästä ja toki lisävinkit muuhunkin ovat edelleen tervetulleita!

    VastaaPoista
  21. Anonyymi1/6/11 12:19

    Nyt mun täytyy kyllä järjettömän tyhmänä kysyä, että minne muovi kuten jauheliharasiat, oikein kerätään? En ole tästäkään ikinä kuullut. Taloyhtiöissä vai jossain kauempana? Viemällä ongelmajätepisteeseen? En ole nähnyt täällä mielestäni edes marketeilla muovipisteitä. Siksi juuri ihmettelinkin Nekun sekajätemäärää, koska oletin, että muoviroskat on pakko sinne ainakin pistää.

    VastaaPoista
  22. Anonyymi1/6/11 12:31

    Valaistuin juuri sen verran, että osa muovista menee näköjään energiajätteeseen. No, meillä sellaista pistettä ei ole ja koska olen autoton, vieroksun hieman näitä kuskaamiskierrätyksiä. Mutta voisihan sitä tietysti samalla, kun isompaan kauppaan menee, viedä jotakin. Pitäisi vaan olla roskapusseille siistit ja suht huomaamattomat paikat kotona, ei oikein houkuttele alkaa säilöä kotona roskia.

    VastaaPoista
  23. Joillakin paikkakunnilla muovinkeräys on järjestetty erikseen jolloin keräysastiatkin ovat varmasti ekopisteillä. Oulussa esim. näin on, mutta uuden jätteenpolttolaitoksen valmistuttua erillisestä muovin keräämisestä luovutaan.

    VastaaPoista
  24. Joku taisikin jo ehdottaa, että vie purkit lähipäiväkotiin askartelumateriaaliksi. Mä muistan, että juuri noista pilttipurkeista maalattiin lapsena söpöjä säilytysrasioita päiväkodissa ja ne oli musta tosi hienoja:)
    Meillä purkkirumbalta vältyttiin, kun syötin vauvalle mahdollisimman aikaisin samaa ruokaa kuin muullekin perheelle. ( Ja meidän lapset ei purkkiruokia - paitsi hedelmäsoseita- oikein koskaan suostuneet syömäänkään...) Eli liha/kala/kasvikset vaan Bamixilla eli sauvasekoittimella pieneksi. Helpotti kummasti arkea!

    VastaaPoista
  25. Anonyymi2/6/11 11:24

    Meillä kierrätetään biojäte, maitopurkit (huuhtelu onnistuu vaikkapa tiskausvedessä tiskaamisen jälkeen, jolloin ei tule lisättyä vedenkulutusta), pahvit, paperit, metalli-, lasi- ja muovijätteet. Tosin meillä asia on tehty todella helpoksi kun taloyhtiön pihassa on bio-, seka-, metalli-, paperi-, pahvi-, sekä lasijäteastiat. Muovijätteet viedään samalla kun mennään kahville anoppilaan, kun se on siinä ihan melkein vieressä.
    Kauppamatkat tehdään kävellen, yksin jos pääsee niin menen fillarilla ja jos kauemmas pitää päästä niin kuljetaan bussilla. Mutta täällä saman kaupungin rajoissa kun liikutaan niin kävellään. Autoa meillä ei ole, kuten ei ajokorttiakaan..eikä välttämättä koskaan tule. Kun kulkee kävellen/pyörällä niin lapsikin saa raitista ilmaa ja oppii samalla kulkemaan paikasta toiseen pyörällä/kävellen, sekä ettei autolla kuskata 1-2km päähän kaverin luokse. Muistan kun itsellä oli ala-asteelle matkaa 3,5km pyörällä tai kävellen oli mentävä satoi tai paistoi, talvellakin. Naapurien lapset vietiin autolla jos hiemankin satoi tai mittari näytti -5 pakkasastetta. Ja senkin lapset oppivat jo pienenä ettei ihminen sula sateella, sadevaatteet niskaan ja menoksi. En kylläkään tuomitse kaikkia autoilijoita, kun automatkat suunnittelee järkevästi (monta asiaa samalla reissulla). Neelalle 5kk soseet tehdään itse (hedelmät myöskin) lähes kaikki tehdään lähiruoasta, miel. vielä luomusta jos mahdollista. Ja suurempina erinä tietty kerralla, pakastamme ne sitten jääpalaluutioiksi niin on helppoa tehdä erilaisia sekoituksia. Ja tulee halvemmaksikin. Tosin meillä ei kestovaippailla kun meillä kuivuu pyykit muutenkin aurinkoisellakin säällä lähes 2 pv ja sitä 4:n hengen taloudessa (2 aikuista ja 2 lasta 3,5v ja 5kk) tuntuu muutenkin riittävän, parvekkeellekaan ei mahdu enempää kuin 1 teline, kiitos miehen chilinkasvatus harrastuksen. Pestään aina (sopivasti) täydet koneelliset pyykkiä.
    Meillä juodaan luomumaitoa, harkinnassa on siirtyä hakemaan suoraan tilalta luomuraakamaitoa kerran viikossa.
    Ostan pääasiassa puuvillasta tehtyjä vaatteita, koska ne vain ovat kestävämpiä ja värjättävissä, jolloin vaate on jälleen kuin uusi.
    Suihkuun voi hanaan hankki säädettävän suihkupään jolloin voi itse säätää vedentulon hiljaisemmalle, jolloin vedenkulutus vähenee, muistaakseni voi myös jostain ostaa semmoisen osan suihkupään sisälle joka hidastaa/vähentää veden tuloa. Kahvipaketit voi säästää ja lahjoittaa eteenpäin hyötykäyttöön, täällä ainakin niitä koreja ja kasseja myydään joka torilla ja markkinoilla aina.
    Meidän perheemme mielestä on myöskin järkevämpää valmistaa ruoka alusta asti itse (vaikkakin aikaa se saattaa viedä), tehdä suurempia annoksia mistä syödään 2 päivää taikka pakastetaan 1 päivän jälkeen loput "laiskan päivän" varalle, sekä ostaa ruoka-aineita joissa on mahdollisimman vähän E-koodeja ja lisäaineita.

    Tuossa nyt oli joitain esimerkkejä meidän "ekologisista elämäntavoistamme", toivottavasti näissä olisi edes jotain vinkkejä. :)

    Tiqqqu

    VastaaPoista
  26. Anonyymi2/6/11 11:31

    Niin ja marjat käydään noukkimassa itse metsästä ja/tai sukulaisten pusikoista niin että riittää koko talveksi ja yleensä enemmänkin.

    Ja luonnosta nyt löytyy muutenkin syötävää voikukista ja nokkosista lähtien kuten anonyymi wanna-be-eko kertoi kaverinsa vinkanneenkin.
    Kunhan nyt ei minkään autotien vierestä niitä saastuneita mene keräilemään ja syömään. (Tämä viimeisin "itsestäänselvyys" lähinnä siksi että itse en aina "käy ihan täysillä") :DD

    Tiqqqu

    VastaaPoista
  27. Joohei, apua. Ei ole perheenlisäystä tiedossa vaikka sanamuoto siltä kuulostikin. :D

    Ihan mahtavia vinkkejä edelleen. Meilläkin tulee pakastin täyteen marjoja innokkaiden sukulaisten toimesta ja julkiset ovat tosiaan kovassa käytössä vaikka autokin taloudesta löytyy. Autolla liikkuu pääosin P töiden takia ja sitten satunnaisesti mennään koko poppoolla mutta tehdään juuri niinkuin tiqqqu sanoi, eli niputetaan monta menoa samalle päivälle. Julkisilla liikkuminen on minulle autottomana ihan itsestäänselvyys, vaunuilla ja ilman eikä aiheuta sen kummempaa ongelmaa vaikka välillä toki monet vaihdot ja odottelu rassaakin.

    Muovinkeräys oli minullekin uutta ja energiajätteestä puheenollen voisinkin käydä oikein kunnolla katsomassa mitä kaikkea meillä taloyhtiössä kierrätetään. Lasipurkkien tarjoaminen viereiselle ala-asteelle jäi myös korvan taakse, nyt isoimman satsin vei avulias Mummi koska hän oli menossa kauppaan X, jonka pihalla kyseinen keräyspiste on. Kiitokset Mummille siis!

    "Oikean ruoan" valmistus on käynnissä, yritämme tosiaan niitä omiakin tottumuksiamme säätää ja samalla tehdä O:lle ruokaa. Tuo isommat satsit kerralla ja pakkaseen onkin tuttua, enemmän on petrattavaa siinä, että todella laitetaan sitä tavallista ruokaa eikä napostella sitä sun tätä.

    O oli todella innoissaan "lihapullista" eli pitkulan muotoisista möykyistä joita P kokkaili. Muutenkin sormiruokailun toimivuus mahdollistaa kyllä monenlaista ruokaa eikä karkeuskaan ole ongelma meillä. Ne maitotuotteet toki toisivat vielä lisää mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Ongelma on meillä enemmänkin täällä aikuis- kuin lapsipäässä. :D

    VastaaPoista
  28. Anonyymi3/6/11 01:22

    Tässä kaupugissa ei kerätä näköjään lainkaan energiajätettä, mikäli google on ajan tasalla. Mutta: kun aloin tutkailla asioita, niin huomasin, että tässä onkin aika vajaan kilometrin päässä aika hyvä paikka viedä kaikkea muuta :) Ihan jalankin. Alan siis ehkä skarpata.

    Palaapa, visuaalisesti vaativa, myöhemmin asiaan ja katotaan, oletteko te tai muut muuttaneet kierrätystapoja :) Itse enemmän tämän postauksen myötä havahduin taas asiaan, tosin tunnen itseni: tämä on kausittaista, valitettavasti.

    VastaaPoista
  29. Minun piti yhtenä jouluna mussuttaa kymmeniä pilttejä, jotta sain tehtyä niistä ihania erivärisiä kynttilälyhtyjä :) Idis on varmasti monelle tuttu, mutta niiden tekeminen oli jotenkin hyvin palkitsevaa kaikessa edullisuudessaan ja simppelissä neroudessaan.

    näin: Purkeista rapsutetaan etiketit, pestään ja kuivataan hyvin. Kaivellaan kaapeista erivärisiä servettejä (tai voi käydä ostoksillakin), hankitaan askartelukaupasta (tiimari, sinelli, sinooperi jne) sopiva läpinäkyvä tai huurteisen pinnan antava liima (muistaakseni se oli ihan "servettitekniikkaliima" tjsp, myyjältä kysyin suoraan) ja sivellin (vanha pensseli käy). Servetistä otetaan yksi kerros, leikataan purkin levyinen ja pituinen pala, sivellään purkki liimalla, liimataan servetti paikoilleen, sivellään servetin päälle vielä liimaa. Liimatut purnukat laitetaan uunipellille ja kylmään uuniin. Liima on kovettunut kun uuni on lämmennyt 200 asteeseen (muistaakseni... liimapurkeissa on myös tarkemmat ohjeet!).

    Lisäksi käytin vanhaa rautalankaa ja helmiä, viritin purkkeihin koristellut koukut ja ripustelin parvekkeelle -sinnetänne- värikkään kynttilälyhtymeren.

    VastaaPoista
  30. Anonyymi4/6/11 08:44

    Mutta löytyy sitä skarpattavaa aina hieman, meillä ainakin. Välillä vaan löytyy niin ihana vaate ettei materiaalilla ole itselle väliä ja välillä tulee tehtyä heräteostoksia, joskin suurin osa ovat kyllä hyödyllisiä nekin..mutta silti. Ja se ekodesignilla on joskus vaan niin helppo huijata itseään, se ajatus on vaan niin mukava..ja siitä totuudesta en mene vannomaan mitään.

    Ja sitä ns. maitopurkkijätettä meillä kertyy kierrätettäväksi aika runsaasti koska en imetä vaan Neela saa korviketta..valitettavasti.

    Niin hei!Ja jossain ainakin olen ohimennen nähnyt myytävän kaikenlaisia puuvillakankaisia pestäviä koreja ja kasseja/pieniä säkkejä joihin on painettu aina kierrätettävän esineen kuva kuten tölkki tai sanomalehden kuva. Mikäli vaan niillekin löytyisi (lasten kätösten ulottumattomissa mielellään, meillä ainakin) paikka niin sehän olisi kaunis pieni "kierrätyskeskus" kotona. :)
    Mutta tälläkin voi hieman huijata itseään taas ostoksille, mutta toisaalta taas sellainen oma pieni kotikierrätyskeskus kannustaisi kierrättämään ahkerammin.

    VastaaPoista
  31. Anonyymi4/6/11 08:47

    Tiqqqu ^

    VastaaPoista
  32. Ano, palaan oikein mielelläni asiaan saatuani jotain konkreettista aikaan jos tuntuu kiinnostavalta kuulla lisää. :)

    Katjamaria, ihana idea. Meillä on kierrätetty isompia muita lasipurkkeja paljonkin tuonne työhuoneen tarpeisiin ja pilttipurkeistakin iso osa maustehyllylle mutta tällä menolla meillä on kohta koko koti täynnä lyhtyjä ja maustepurkkeja. :D

    Tiqqqu, mäkin pähkäilen nyt sen kanssa, että mihin ne kaikki "uudet" roskikset nyt sitten sijoitetaan nätisti ja käytännöllisesti. Hauskannäköiset pussukat olisivat kieltämättä plussaa. :)

    VastaaPoista
  33. Anonyymi6/6/11 12:12

    Hokasin tossa justiinsa aika äskettäin että jos ei lattialla tai kaapeissa ole tilaa niin voihan sitä vaikka eteisen seinälle laittaa hyllyn/hyllyjä johon sijoittaisi ne monet kauniit korit/pussukkaiset kaikelle kierrätettävälle. Sieltähän ne pussukat tms. olisi helppo napata mukaan ja käydä tyhjäämässä. Itse olen hyllyn sijoittamista suunnitellut eteiseen joka tapauksessa että saa kaikki pyöränhuoltovälineet johonkin talteen. :)

    Tosin ongelmaksi saattaa muodostua korkeus, jollei ole eteisessä yhtä käytännöllistä "syvennystä" kuin meillä on kaappien vieressä..pitäisi sinne kumminkin ylettyä, muttei niin että pidemmät lyövät päänsä siihen.
    Mielestäni olen kyllä ihan normaalipituinen, mutta jotenkin lähipiiri jaksaa yhä aina vitsailla siitä että olen kuulemma lyhyt.

    Tiqqqu

    VastaaPoista
  34. Tiqqqu, itseasiassa meilläkin olisi oikeastaan enemmän tilaa tuolla eteisessä jonkinlaiselle kierrätyssysteemille. ja sieltä eteisestähän ne roskatkin viedään lopulta roskikseen. Pitääkin pistää hautumaan. :)

    Kuinkas lyhyt sä oletkaan? Itsehän olen 157 ja PUOLI senttiä. Se puolikas on tuikitärkeä. :D

    VastaaPoista
  35. Minä olen 163,4cm (meilläkin se 0,4cm on hyvinhyvin tärkeä) Eli ihan vissiinkin ihan "normipituinen", olen niin ylpeä kun äitini on 159cm ja kummitäti/serkkuni on 154cm (ymmärsin vasta teini-iässä miksi tämä käyttää aina noin 10cm korkoja).
    Olen sentään edes joitain sukulaisia ja tuttuja pidempi. :) Meillä kun on kaikki väh. 2-3cm minua pidempiä.

    VastaaPoista
  36. Mulla tuntuu olevan jonkinlaisia ongelmia kirjottaa tuota "nimimerkkiäni" tuohon perään aina. :]
    Tiqqqu

    VastaaPoista
  37. Ihana tuo "olen sentään edes joitain pidempi" :D :D

    Sun täytyy varmaan hommata ihan "virallinen" nimimerkki ja samalla vaikka blogikin. ;)

    VastaaPoista
  38. Kovasti olen sitä pohtinutkin että pitäiskö, jaksaako, ehtiikö ja "osaako" alkaa kirjoittaa blogia. :) Mutta näillä näkymin kun häätkin olisi tulossa hieman yli vuoden (tai sitten kahden) päästä niin se olisi oman elämän ohella samalla vähän niin kuin muistikirja kaikista järjestelyistä.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!