20110411

piknikillä alaskassa

Vuosia sitten istuimme aamuyöllä pörröisellä matolla. Joimme teetä, olimme toisillemme vielä uusia. Matto oli hiekanvärinen, sellainen beige. Naureskelimme olevamme olohuoneessa retkellä. Sekä retki, että olohuone olivat mielensisäisiä maisemia, yksiössä kun olimme. Makuuhuone sijaitsi itäsiivessä.

Tee höyrysi ja nurmikko oli jo ruskeaa. Taitaa olla syksy, sanoit ja katsoit minua silmiin.

Pieni iso kaksivuotias halusi retkelle. Istuimme pörröisellä matolla, rusinoita syöden. Taisi olla ruska-aika, matto kun oli poltetun punaisen värinen. Pehmeä ja tumma. Se on sinun kummipoikasi. Joka oli vasta mahassa kasvamassa kun retkeilimme haalean värisellä matolla haparoiden toisiamme kohti.

Anna. Lisää rusinoita äläkä unelmoi siinä.

Nyt istun jäänharmaalla pörröisellä matolla. Sinä olet töissä ja makuuhuoneessa nukkuu päiväuniaan meidän pieni tyttäremme. Minä istun kannettava tietokoneeni edessäni, oranssissa mukissa höyryävää kahvia. Matto on harmaa niinkuin konekin. Taidan olla piknikillä Alaskassa.

5 kommenttia:

  1. Ehkäpä kaunein postaus ikinä. ♥

    VastaaPoista
  2. Hui! Iho meni kananlihalle, kun tätä luki! Tunteikas postaus.

    VastaaPoista
  3. Oi mika postaus, ihanasti kirjotettu. <3

    VastaaPoista
  4. Rakkaus on. Hymyilyttää. :)

    VastaaPoista
  5. Rakastan sitä kun voi välittää jonkin oman tunteen jollekin muulle sanoin, kuvin, ajatuksin. Kiitos, olette ihania. <3

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!