20110413

glitter-kukkia ja alien

Käyn mielelläni kirppareilla, selaan huuto.netiä ja olen tehnytkin ihan mahtavia löytöjä. Valitettavasti nykyhinnat kirpputoreilla tuntuvat olevan hieman yläkanttiin ja myytävä tavara usein kulahtanutta ja kovin kökköä. Aina välillä seassa on helmiä mutta niiden löytäminen vaatii vaivannäköä. Useita käyntejä, liukuportaita, tungosta, penkomista.


Kaikesta huolimatta suosin silti edelleen itsepalvelukirppiksiä. Siellä saa rauhassa katsella, harkita ostopäätöstä ja etsiä juuri niitä oman näköisiä juttuja. Ei tarvitse perustella kenellekään muulle kuin itselleen mitä etsii ja miksi.


Kävimme kuitenkin uteliaana testaamassa erään pienen vauvanvaatekirppistapahtuman lähitienoilla. Kysymyksiä sateli kuin tykin suusta. Minkä kokoista etsit? Tyttö vai poika? Yritin nätisti sanoa, että etsin minkä kokoista vain jos se sattuu omaan silmää miellyttämään ja selaan kyllä ne poikapöydätkin koska niistä useimmiten löytyy enemmän niitä kirkasvärisiä juttuja.


Jos vastasin kysymykseen, että tyttö, alettiin minulle esitellä vaaleanpunaisia röyhelöitä, glitter-kukkaisia ihania kesäpaitoja ja prinsessamekkoja. Kun sitten poikavaatekasan edessä kerroin edellämainitun kriteerini kirkkaista väreistä, minulle tuputettiin tummansinistä kauluspaitaa. Koska olet myyjän kanssa kasvotusten hänen myydessään omia lempijuttujaan, et voi oikein sanoa, että hei toi on ihan kamala. Pelkkä ei ehkä ihan sitä mitä etsin aiheutti myös selkeästi mielipahaa.

Loppujen lopuksi parhaat löydöt tein yhteisvastuukeräyspöydästä, kasa vaatteita eurolla, pengo vapaasti laatikoista ilman hössötystä. Ratiaa ja Allua Aarikalta. Ruskeaa raitaa ja tammenterhoja. Muutama yksivärinenkin siisti seassa.


Ja ne ihan huiput löytyivät sitten muutaman päivän päästä sieltä itsepalvelupaikasta. Tavallisena torstaina josta lisää täällä. Valasbody on vähän iso vielä mutta kuosi niin hauska, että pääsi odottelemaan O:n kasvamista.

Muovinen epämääräinen alien oli katsellut minua jo aiemmin eräältä pöydältä. Kävin sitä oikeastaan jo oman pöytäni tyhjentämisreissulla etsimässä mutta se oli kadonnut. Ajattelin sen saaneen uuden kodin ja harmittelin vähän kun en ollut ostanut sitä ensimmäisellä kerralla. Seuraavalla kierroksella se löytyi kuitenkin. Ihan eri pöydästä. Ja muutti meille.


Olen kaikenlaista melua pitävää muovikrääsää vastaan mutta tässä oli jotain sympaattista. Vasta kotona selvisi, että Alli Alien osaa myös soittaa musiikkia, heiluttaa silmiään ja sitä voi säätää kääntämällä korvasta. Siinäpä vasta veikeä elukka. Ja toivottavasti jää lähes ainoaksi melumuoviksi meillä. Hetkeksi ainakin.

4 kommenttia:

  1. mahtava valas! Mä kävin kans sunnuntaina kirpparitapahtumassa, ja huomasin saman. Usein onkin paras sanoa, että vain katselee kaikkea.

    VastaaPoista
  2. Valas on ihana!

    Aamen muuten tuohon vaaleanpunaiseen! Mulla on ainakin siis samanlaisia kokemuksia - tyttö tarkoittaa automaattisesti vaaleanpunaista hörselöä, poika autokuvioista paitaa. Lieneekö siis ihmekään että meidän autopaitaista tyttöä luullaan pojaksi? Mutta kun typy tykkää traktoreista! :D

    VastaaPoista
  3. Meillä on kanssa tuo valas ku oli niin hauska! Koko vaan jää kohta varmaan pieneksi. Mua oikein aina kismittää kun joku lemppari ei enää mahdu. Voi sitä iloa kun suosikkeja on sitten joskus bongattu jostain isommassa koossa :)

    VastaaPoista
  4. verskinen, joo mä yritin sitäkin sitten lopulta. :D

    Riikka, valaat olivat vaan jotenkin niin sympaattisia, että lähtivät ehdottomasti mukaan. Ihana tuo traktorijuttu!

    Sandra, vähän sama vika, mä olen nyt jo oppinut, että kannattaa bongata parissa koossa sitten samoja kun löytyy niitä suosikkeja. :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!