20110313

yllättävän vauhdikasta

Jotenkin aina ajattelen, ettei meidän elämässä juurikaan tapahdu mitään. Että tässä sitä vaan ollaan ja möllötetään. Mietin usein, että haluaisin tallentaa vaikkapa jonkin satunnaisen viikon omaksi albumikseen tai pohdin, että onkohan sitä taas mitään blogattavaa. Etenkin tuo yhden viikon (tai miksei pidemmänkin ajanjakson) tallentaminen aina lykkäytyy kun sunnuntai-iltana ajattelen, että eihän me hei ensi viikolla tehdä yhtään mitään. Miksi sitä muuten haluaakin aina aloittaa tällaisen projektin maanantaina, kuun alussa, tammikuun ensimmäinen.

Ei sillä, etteikö ihan se olla möllöttämisenkin dokumentointi olisi kiehtovaa mutta se tuntuu jotenkin pöljältä. Sitä miettii, että olisi hauskaa jos viikkoon tallentuisi muutakin kuin ruokakaupassa asiointia ja sängyllä makoilua. Jotenkin haluaisi, että se olisi enemmän. Olen pohtinut samaa joskus aiemmin yhden päivän tarkemmin dokumentoinnin yhteydessä. Yhden tällaisen päivän blogiin toteutinkin.

Sunnuntai-iltaisin havahdun aina huomaamaan, että mehän ollaan tehty vaikka mitä. Joka päivälle on riittänyt jotain mielenkiintoista ja kuvattuakin tulee valehtelematta päivittäin. Ainakin jotain. Nytkin kuluneella viikolla on käyty mummulassa, Keravalla, kaupungilla, värileikissä, uimassa ja shoppailemassa. Ostettu syöttötuoli, maistettu tomaattia, aloiteltu vauvaviittomia, tavattu isovanhempia, tutustuttu uusiin ihmisiin, kyläilty ystävien luona, saatu keittiöön uusia tuoleja, juhlittu naistenpäivää, saatu kukkia, syöty kiinalaisessa, vietetty tyttöjen iltaa, leivottu banaanileipää, saatu nettiostoksia kotiin asti, hoidettu kirppisasioita, testattu nokkamukia, oltu hammaslääkärissä, saunottu, kahvitettu vieraita, kokeiltu uutta kynsilakkaa ja vielä sen kaiken lisäksi välillä olla möllötetty pyjamassa sängyn päällä köllien. Meillä on ollut yllättävän vauhdikasta kun tarkemmin ajattelee.

Niin että eihän meidän elämässä tapahdu juuri mitään.

Taidankin aloittaa heti huomenna sen satunnaisen viikon dokumentoinnin.

5 kommenttia:

  1. Jotenkin sääli että sulla on hirveä tarve jatkuvasti osoittaa miten erinomaista teidän arki ja lapsi ja suhde on..epävarmuudestako se kumpuaa? Niinkuin nyt yleensä pätemisen tarve. Ihan tavalliselta tuo elämä kuulostaa.

    VastaaPoista
  2. ^ Epävarmuudestako tällaiset kommentit kumpuaa?

    ...

    Mä aloitin Project Life -albumin kokoamisen just siitä syystä, että halusin tallentaa sitä ihanan tavallista arkea, niitä pieniä yksityiskohtia :) Kyllä mäkin vähän etukäteen mietin, että riittääkö albumiin sisältöä, kun mä vain olen lapsen kanssa kotona. Mutta. Vaikka monet viikot ovatkin (muka) sitä möllöttämistä ja saman touhuamista, niin kertaakaan ei ole tullut puutetta kuvista tai jutuista. Päinvastoin.

    Ja nimenomaan se "tylsä" tavallinen arki on loppujen lopuksi kaikkein mielenkiintoisinta. Koska sitähän elämä on.

    VastaaPoista
  3. Totta helvetissä mun oma lapsi on erinomainen, ihana, paras, kaunis ja vaikka mitä. Sen kertomisessa ei liene mitään kovin kummallista tai kenestäkään muusta äidistä poikkeavaa. :D

    Tämä postaus kumpusi nimenomaan tuosta Lauranankin sivuamasta hassusta fiiliksestä mikä on itsellä, että me ei _muka_ tehdä mitään vaikka itseasiassa se ihan tavallinen arki on nimenomaan vauhdikasta, tallentamisen arvoista, ihanaa, tärkeää ja arvokasta.

    Missään ei tietääkseni ollut mainintaa etteikö se tavallinen arki olisi ihan samanlaista niissä muissakin vauvaperheissä. Päinvastoin, ehkä joku heistäkin lukiessaan huomasi, että hei, mekin tehdään ihan hirveästi ihania asioita koko ajan.

    Minusta on jotenkin sääli jos teksteistäni todella tulee tuollainen fiilis kuin sinulle Liisi. Ehkäpä se olet sinä se epävarma kun noin negatiivisena koet sen, että minä haluan kertoa elämästämme ja tunnen olevani oikeassa paikassa tämän ihmisen kanssa ja äitinä.

    Koko hiton postauksen pointti oli se tavallinen elämä jota mekin elämme ja se, että on siitä tavallisesta onnellinen ja huomaa sen.

    VastaaPoista
  4. Pöh, pistääpä miettimään kuinka kurjaa jonkun oma elämä on kun pitää tulla tänne sinua mollaaamaan.. nyt miekin tulin ihan pahalle tuulelle sun puolesta :(

    Ps. meilläkin on maailman ihanin lapsi ja maailman ihanin isä lapsella. Ja me vietetään aika pitkälti samanlaista arkea kuin tekin, puuhataan paljon ja käydään mummeilla ja uimassa ja hoidellaan huutonet juttuja päikkäreitten aikana, postitetaan paketteja ja saadaan uusia tilalle, nauretaan, leikitään, itketään ja tapellaa.. sitä normiarkea siis! ja se on kyllä jännä miten näin vauvavuoden kuvia läpiselaillessa juuri ne arjen "pienet" ihanat asiat ja hetket sieltä pomppaa esiin, esim ekat imetykset, perhehalit, ekat syömiset ynnä muut..

    VastaaPoista
  5. For the record, mä pidän kovasti sun tän tyyppisistä kirjoituksista, ne saa mutkin havahtumaan erilaisiin asioihin. Näissä on sitä syvyyttä, jota syntyy kun hetkeksi pysähtyy katsomaan päivittäistä elämää ja mm. tajuaa mitä onni on.

    Liisin kommentti oli tosi outo. En itse ymmärrä minkä väristen lasien läpi täytyy maailmaa katsella, että saa asiat vääristymään tuolla tavalla.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!