20110315

suivaantumisia ja syöttötuoleja

Osaa kommentoijista on tuntunut kaivelevan se, että meille kuuluu hyvää. Että miksi alleviivaan suhteeni ja lapseni erinomaisuutta. Näitä vastaavia putoilee kommenttiboksiin tasaisin väliajoin ja useimmiten ne ovat yhdeltä ja samalta henkilöltä, hei vaan sinnekin!

En tiedä mikä tällaisessa yhtälössä sitten on niin kamalan vaikea käsittää. Minä kirjoitan blogia arjestani ja minun arkeni on pääosin mukavaa. Näin ollen minun blogissani kuvataan tätä minun pääosin mukavaa arkeani. Piste.

Joku toinen kirjoittaa enemmän ongelmista, ahdistuksesta, painajaisista. Ja saa lokaa niskaansa kun valittaa koko ajan. Että kirjoita tässä nyt sitten.

Ja hei. Enemmän minä olisin huolissani jos lapseni ei mielestäni olisi maailman paras, ihanin, kaunein ja vaikka mitä muuta. Sama pätee parisuhteeseeni. Miksi ihmeessä olisin (tehnyt lapsen) ihmisen kanssa joka ei tunnu siltä oikealta?

Jos kommentin ainoa pointti on pahoittaa kirjoittajan mieli (juu, oli se sitten kuinka kaunopuheiseen asuun verhottu tahansa) niin miksi se pitää kirjoittaa? Tuleeko siitä itselle parempi mieli?

Jotta teille nyt tulisi sitten parempi mieli näin tiistain kunniaksi niin ihan for the record:

Meillä riidellään, itketään ja herätään väärällä jalalla. Meillä on parveke siivoamatta, selvittämättömiä tavarakasoja joka paikassa (niitä vain siirretään vähän jotta saadaan kyseistä kohtaa valokuvattua blogiin). Lattialla ajelehtii imuroinnista huolimatta kissankarvaa ja tummista vaatteista minä välillä photoshoppaan ne vaaleat karvat pois ennen kuvien julkaisemista.

Välillä O herää juuri kun aloin tehdä jotain ja minua ärsyttää. Joskus en vaan jaksa mitään. En ole lukenut yhtään kokonaista kirjaa sitten O:n syntymän ja minulla on raskausarpia sekä raskauskiloja jäljellä. Syön liikaa herkkuja enkä koskaan saa kynsilakkaa kestämään nättinä paria päivää pidempään.

P:tä ärsyttää kun minä en huuhtele astioita ja minua ärsyttää kun P jättää vaatteita ympäriinsä. Meillä riidellään ja rakastetaan yhtä raivokkaasti.

Kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri siksi minä yritän löytää siitä arjesta kauniita asioita, tärkeitä hetkiä. Huomata miten paljon olen saanut ja miten ihanaa se on. Minä rakastan P:tä ja minusta on mielettömän hienoa olla O:n äiti. Ei se arjen nurja puoli näitä asioita poista. Päinvastoin, siellä myrskyissä se todellinen välittäminen mitataan.

***

Kyllä. Minä myös ostin juuri aivan julmetun kalliin syöttötuolin. Koska minä katselen sitä täällä arviolta seuraavat kaksi vuotta päivät pitkät niin minä haluan, että se näyttää hyvältä. Äitiys ei ole millään tavalla deletoinut esteetikkoani. Käytettyjenkin hinta hipoi uutta ja meidän väristämme ei sellaisena löytynyt. Nyt on juuri sellainen kuin halusimme ja voihan sen ajatella vaikka niin, että kotikestovaippailumme on kyllä tämän summan säästänyt jo moneen kertaan.

Toistan. Se on erinomainen ja helvetin hieno.




Ja huomaattehan, että meillä on ihan hiton rumat myrkynvihreät ikkunanpokat. Yritän aina välttää niiden näkymistä valokuvissa mutta keittiössä nyt ei vaan kertakaikkiaan voi kuvata niin, että ne eivät näkyisi jos haluaa, että kuvaan mahtuu yhtään mitään muuta kuin tuo patteri.

35 kommenttia:

  1. Se kyllä on todella upea!!! Täytyy olla samaa mieltä. Samaa mieltä olen kanssasi lähestulkoon kaikesta mitä kirjoitit, aina on joku joka valittaa siintä mitä kirjoitat joten älä ota siitä turhaa stressiä! Ensimmäistä kertaa muuten eksyin ihanaa blogiisi, jatka samalla mallilla, niin tulen varmasti uudestaankin :D

    ps. olen kyllä kateellinen tuolista, harmittaa kun en meille raatsinut ostaa juuri sitä minkä olisin halunnut, mutta ehkä seuraavalle lapselle ostan :D

    VastaaPoista
  2. No on kyllä mielettömän hieno tuoli! Meillä on tylsä koivunvärinen sini-vaalko-punaraitaisella pehmusteella, mutta se maksoikin vain 80e kirpparilla.
    Rakastan muuten blogiasi yli kaiken, 2 lapsen kotiäitinä kaipaa jotain piristystä kahvikupin lisäksi, ja tämä blogi on juuri se mitä tarvitsen :)

    VastaaPoista
  3. Olen kanssasi täysin samaa mieltä ihan kaikesta, mitä kirjoitit! Joillakin on vaan tarve saada aiheuttaa mielipahaa:(

    Meillä on tuo sama tuoli, myös mustana, ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä! Hyvän ostoksen teit ja sehän on pitkäikäinen säädettävyytensä ansiosta.

    VastaaPoista
  4. Kyllähän tukevaan, turvalliseen ja kivan näköiseen syöttötuoliin kannattaakin panostaa! Me tilattiin meidän Tripp Trapp (samoin kuin vaunut, turvakaukalo ja turvaistuin :P) Saksasta, säästyi aika mukava summa Suomen hintoihin verrattuna :)

    VastaaPoista
  5. Hämmästyin, että joku voi olla sitä mieltä että ihminen voi olla LIIAN onnellinen?

    Minä luen blogiasi juuri siksi, että rakastan tapaasi kertoa O:sta ja P:stä. Teksti huokuu rakkautta ja välittämistä, ja tekee siitä siksi juuri niin ihanaa luettavaa. Ja tapa jolla kerrot O:n kehityksestä, ihan niistä pienistäkin tapahtumista. Toivon todella, että voin joskus olla kaltaisesi äiti. :)

    Älä välitä ilkeistä ihmisistä, joiden katkeruutta toisten onni lisää. Sinä, perheesi ja blogisi olette ihania juuri sellaisina kuin olette. <3

    VastaaPoista
  6. tuo on ihan helkutin hieno.

    Meillä on tällä hetkellä lainassa kavereiden syöttötuoli. Tosin eipä meillä neiti osaa siinä vielä istua. Mutta onnekseni kaverit ovat itse saamassa vauvan, joten pääsen itse ostamaan meille sopivan tuolin.

    Ja hei, mulle tulee noita viestejä, että miksi aina valitan. Nyt tänään valitin blogissani pitkästä aikaa, ihan vaan sen takia että saan taas niitä kommentteja :D

    VastaaPoista
  7. Word!

    Ärsyttävää ajatella, että jotkut lukijat katsovat olevansa oikeutettuja vaatimaan selvitystä jokaisen yksityisimmästäkin hetkestä. Oma blogi, omat säännöt - miksi sitä on niin vaikea tajuta?

    VastaaPoista
  8. Samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa! Ja myös niiden, jotka tykkäävät blogistasi juuri sellaisena kuin se on. Minusta on ihanaa lukea näin värikästä ja positiivista kuvausta arjesta ja sen pienistä asioista. Jos joku ei tykkää, niin lukekoon jotain muuta blogia sitten. Aina jossain on joku, jonka mielestä tehdään jotain väärin, mutta en kyllä tajua, että miksi siitä pitää toistuvasti huomauttaa.

    Ja syöttätuoli on kyllä hienoin, jonka olen koskaan nähnyt.

    VastaaPoista
  9. WORD!!

    mielenpahoittajakommentoija(t) saakoon tuta meidän ihastuneiden ja innostuneiden lukijoiden murinat nahoissaan - meitä on kuitenkin enemmän kuin nurisijoita :)

    VastaaPoista
  10. niinpä.

    koskaan ei ole hyvä. jos olet positiivinen, on joku pielessä ja jos valitat, silloinkin joku mättää.

    kuitenkin valittajakin palaa aina takaisin, minkä ajamana, olisipa hauska tietää.

    mä luen sun blogia säännöllisesti, taidan olla pikkuisen kateellinen ammatistasi/työstäsi. tuota työtä minäkin haluaisin tehdä.

    makea on syöttötuoli, ihanan värinen. meidän stokke on kirsikanvärinen (iuh), mutta kun se ostettiin reilut 7v sitten värivalikoima (ja oma maku) ei ollut ihan niin kiva kuin nyt. säännöllisesti mietin sen maalaamista, mutta mutta.

    jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
  11. AIVAN IHANAAA, siis ihanaa!. Pysy juuri tuollaisena kuin olet ja kirjoitan juuri niin kuin sinusta on parasta. Sinun kirjoituksesi piristi minun päivänä, kiitos siitä. ps. syöttötuoli on kyllä ihan mahtisupea!!. (hienoin mitä olen nähnyt!.) TSEMPPIÄ PÄIVÄÄN JA VIIKKOON (anna paskanpuhujien jauhaa, ole oma iloinen ja pipristävä itsesi!.) ;DD

    VastaaPoista
  12. Loistava tuoli. Kotiäidit tarvitsevat ympärilleen kauniita asioita! Jätä tyhmät kommentit omaan arvoonsa!

    ps. mä arvostan sitä, miten lapsen ehdoilla ja täysillä sä jaksat elää pienen ihmisen maailmaa! Arki vauvan kanssa on välillä tosi rankkaa ja omista jutuista joutuu ja kuuluukin päästää irti. Mutta kiva, että teillä on yhteiset ihanat juttunne ja osaat upealla tavalla ikuistaa ne muistoiksi ja myös meidän toisten koettaviksi tänne blogiin!

    VastaaPoista
  13. Tullee muuten ihan helevetisti hintaa tuolle syöttötuolille jos se on läheskään niin pitkään käytössä kuin meillä: lapsi täyttää seitsemän vuotta ja ruokailee vastaavalla edelleen. Tai no meillä on se halpa kopio eikä noin päheen värinenkään. Että oikeesti, jos vähänkään pidemmälle miettii niin takuulla kannatti.

    VastaaPoista
  14. Meillä on yksi Tripp Trapp ja toinen tulossa sitten kunhan kaupoille mennään. Täytyy kyllä tunnustaa, että toinen saatiin hyvin edullisesti käytettynä ja toisen ostaa isoäiti pikkuiselle.

    Allekirjoitan jutut täysin! Välillä herätään väärällä jalalla jne. mutta kuka niitä muistelee? Parempaa on juuri se, että kirjoittaa ja miettii niitä hyviä hetkiä, joita pääasiassa arki on.

    Kyllä mä ainakin huolestuisin, jos O ei mielestäsi olisi maailman paras ja miehesi ihanin, joka voi olla. :D

    VastaaPoista
  15. Jatka samaan malliin ja nauti onnestasi ja ihanasta perheestäsi. On hieno taito nähdä asioissa kivat puolet!

    Ja tuoli on hieno. Minä aattelin, että meidän pojat saa käyttää Tripp Trappejaan ainakin kouluikään asti :)

    VastaaPoista
  16. Jeah! Hyvä kottarainen! Erinomainen purkaus :D oikeasti.

    Ja SITÄ PAITSI: Sulla ON ehkä maailman suloisin vauva! Piste.

    VastaaPoista
  17. No kato kun ethän sä oikeesti voi olla onnellinen ja positiivinen, vaan valehtelet ihan varmaan. Sinänsä erikoista urputusta kommentoijalta, koska lapsiperheen arjesta valittaminen on mun nähdäkseni melkoinen tabu. Että uskallapa valittaa, niin siitä vasta haloo nouseekin.

    Toi Tripp Trapp on aivan järjettömän hieno, mutta mulla on tavoitteena saada meidän ruma syöttötuoli helvattiin keittiöstä ihan vaan sillä, että opetan mukelon mahd pian istumaan ihmisten tuolissa :D. Eikä ollut mitään kritiikkiä tämä, vaan johtuu ainoastaan siitä, että saatiin rumilus lahjaksi enkä ehtinyt ostaa Tripp Trappia ajoissa ;D

    VastaaPoista
  18. Midinetti: kyllä tuokin (melkein) seitsemänvuotias osaa istua tavallisella tuolilla, mutta hänelle itselleen on miellyttämpää istua korkeammalla, jolloin etäisyys pöydän reunaan on suhteessa sama kuin meillä muilla. Kokeileppa ite ruokailla niin, että pöydän reuna on rinnan yläpuolella ;)

    VastaaPoista
  19. Höpölöö, meitä on monenlaisia - toisilla ei hissi taida kulkea vinttikammarille asti.

    Syöttis on sika siistin näkönen!! Meillä oli miltei 5v putkeen käytössä kahdella lapsella se perus kotimainen syöttis, ei taittuva versio joka maksoi 50e uutena ja saatii siitä 25e käytettynä. :) ..ei kukaa kysyny mutta tulipahan nyt kerrottua. :D Heh!

    VastaaPoista
  20. Mulla on tapana lukea blogisi aina viimeisenä sähköpostien ja uutisten jälkeen, koska se on niin positiivinen vaikka teillä olisi ollut rankempikin päivä :)
    Lisäksi kun olen lukenut jo Hollannin ajoista saakka, niin on ihana lukea kuinka onnelliseksi olet tullut :)

    Ps. Tiimarissa näkyi oranssi-valkopalloisia servettejä ja tuli heti mieleen :)

    VastaaPoista
  21. Hyvä blogi, hyvä meininki, tykkään. Jatka samaan malliin.

    Eihän kaikkia voi miellyttää, mutta minua ihmetyttää että miksi pitää edes seurata blogia, saati kommentoida, jos niin ahistaa ja vituttaa. Mulla ois ainakin parempaakin tekemistä.

    VastaaPoista
  22. Mitä ihmettä. Paljon mukavampi minusta on lukea kun teillä menee perheessä hyvin. Siitä tulee itsellekin hyvä mieli, toisin kuin jos joutuisi lukemaan että lapsi raukka olisi kuumeessa tai jotain muuta ikävää. Mitä ihmisillä taas liikkuu päässä? :D Toivon kyllä että teidän arki jatkuukin pääosin mukavana, itselläkin on ollut ihan mukava tän vuoden alku. :)

    VastaaPoista
  23. Mä olen useasti miettinyt, että mikä niitä ihmisiä, jotka jaksa kommentoida suosituille bloggaajille negatiivisesti, vaivaa. Jos ei jutut kelpaa, niin se on niin helppoa painaa selain kiinni tai klikata uudelle sivulle. Mä en ymmärrä miksi bloggaajat ei muka saisi itse valikoida sitä mitä kirjottaa. Ite kyllä ainakin äänestän jaloillani, eli lopetan blogin lukemisen jos ei jutut kiinnosta tai sävy alkaa ärsyttää.

    VastaaPoista
  24. Wow hieno syöttötuoli! Me likes. Meille hankittiin musta Brion Sit punaisilla pehmusteilla eli vähän samoissa sävyissä kuin teidän. Joo helppo aina sanoa että typerät kommentit vois mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta helpommin sanottu kuin tehty... Parempi vaan jättää omaan arvoonsa.

    VastaaPoista
  25. Jes, hyvä kirjoitusaihe! En kyllä ymmärrä miten voi olla keneltäkään pois toisen onni. Ihana tuo syöttötuoli!♥ Ja se on vieläpä sellainen, että uskoisin sen sitten kun ei oo enää tarvetta menevän kaupaksi :).

    VastaaPoista
  26. Mamma: Joo, mä tiedostan pöydän reunan korkeuden, mutta ajattelin keksiä siihen tuoliin aluksi jonninmoisen patentin :D (millasen, älä kysy, en nimittäin tiedä). Ite en kyllä muista koskaan istuneeni muulla kuin aikusten tuolilla, mutta varmasti oisin tykännyt olla muiden tasolla jos oltaisiin mielipidettä kysytty :)

    VastaaPoista
  27. "Ja hei. Enemmän minä olisin huolissani jos lapseni ei mielestäni olisi maailman paras, ihanin, kaunein ja vaikka mitä muuta. Sama pätee parisuhteeseeni. Miksi ihmeessä olisin (tehnyt lapsen) ihmisen kanssa joka ei tunnu siltä oikealta?"

    Nimenomaan ja tuota olisi aika monen katkeran syytä miettiä, siis omassa elämässään.

    Minä olen lukenut tätä blogia enenn kaikkea juuri positiivisuuden vuoksi. Sanotaan niin, että sellaisia "ootas vaan"-tuomiopäivän pahanilmanlintuja riittää ensimmäistä lasta odottavan kohdalla ähkyksi asti, oli kyse oikeastaan mistä tahansa aiheesta. Välillä tulee tunne, että silkkaa paskaako kaikki tulee olemaan? Saanko edes varovasti sanoa, että tulen varman nauttimaan asiasta X? Sitten taas kun pysähdyn miettimään suurinta osaa ystävistäni, niin eivät he elä valittaakseen. He rakastavat lapsiaan ja puolisoitaan. Paljon ennemmin sellaista seuraa ja siitä saa voimaa. Älä lannistu.

    - lala

    VastaaPoista
  28. no huh huh! onko niitten marisijoitten sitten ihan pakko lukea jos niin ärsyttää? mä ainakin luen mielelläni postitiivista ja elämän makuista blogiasi! ja ihailen sun visuaalisesti vaativaa silmää! ;D
    ja vaikka mun lapsi onkin mun mielestä se ihanin, niin O on kyllä mahottoman suloinen myös! ja oisit kyllä aika outo äiti, jos et ite ois sitä mieltä.
    kyllä tähän junaan mahtuu monta ihmistä. jotkut jää silti asemalle... älä välitä niistä.

    niin ja toi tripp trapp, ihan loisto-ostos! reilun puolen vuoden kokemuksella voin kertoa, ettei tasan ollu turha hankinta. (itsekin oon sellasella istunut tuossa viime kesänä kokonaisen päivän.)

    VastaaPoista
  29. Enemmistö on meitä jotka tykkää sun tyylistäsi:) Piti vain sanomani.
    Nyt voin kertoa katuneeni sitä etten ostanut kaunista&kivaa syöttötuolia ...nyt ollaan katteltu tota rumaa&kallista 12 vuotta(koska meillä käy aina vaan kylässä pieniä lapsia!).
    Pidin kyllä pääni sitten kun ostettiin ne "aikuisten" tuolit ja maksettiin niistä enemmän kuin ensimmäisestä autostani;)

    VastaaPoista
  30. En kuulu niihin, jotka ovat kritisoineet blogisi positiivisuutta (kuten ehkä huomaatkin, jos trackkaat näitä kommentteja), mutta voisin kuvitella, että siihen saattaa olla myös aivan muita syitä kuin kateus tai katkeruus. Minäkin olen lukenut blogiasi iät ajat, ja joskus tietty överifiilistely/dramatisointi on tuntunut hassulta, mutta lukemistani se ei ole lopettanut, koska sinulla on blogissasi kivoja kuvia ja joskus minua kiinnostavia vinkkejä ja kirjoittaakin osaat. Mutta koitan miettiä syitä, miksi jotkut voisivat suhtautua nuivasti; ehkä joillekin meistä realisteista tulee tunne, että arjesta koitetaan tehdä liian satumaista. Ymmärrään tavallaan tämän, sellainen "niivvarmaan noilla onkin aina noin ihkua" -juttu. Ehkä penätään sitten sitä, että joskus voitaisiin sanoa, että "tänään vitutti ja kovasti".

    Olen itse lukenut joskus melankolisia blogeja, ja minua ärsytti niissä se, että tuntui, että pienetkin ongelmat saivat mahdottoman dramaattisen ja mystisen kuoren. Usein itse asiasta kerrottiin myös siten, että loppujen lopuksi kukaan ei ottanut tilanteesta mitään tolkkua. Koska jos asian olisi avannut mutkattomasti ja arkisesti, niin sehän olisi ollut hirveän tylsää! Olisi saattanut myös huomata, että ongelmaa ei juuri ollutkaan. Ja noita oli kyllä ärsyttävää lukea! Tuntui niin liioittelulta, feikiltä. Ehkä joitain ärsyttää blogissasi käänteisenä sama juttu?

    Yhtä kaikki, mitäpä sitä välittämään, jos itse tietyllä tavalla haluaa kirjoittaa. Eihän tämän tarvitse olla haircut-blogi, ja toisaalta voi olla, että sinun haircuttisi on juuri tätä :)

    VastaaPoista
  31. Tervetuloa Suomeen - maahan, jossa on ehtymätön varanto kitkeriä ihmisiä, joiden kitkeryys suuntautuu kaikkiin sellaisiin kanssaeläjiin jotka koittavat käyttää kitkeryyteen kuluvan energian jotenkin toisin. En ole koskaan ymmärtänyt tota enkä tule koskaan varmaan ymmärtämäänkään, mutta onneksi naama elefantin sukuelimenä kulkeviin yksilöihin voi suhtautua kahdella tavalla; käskeä suksimaan muualla omalta virtuaaliselta tontilta tai olla välittämättä. Aini, sen lisäksi on vielä kommenttien poistokin. ;)

    Tsemppiä. ^_^

    VastaaPoista
  32. Blogissasi parasta on positiivisuus ja jaksan ihailla miten kauniisti puhut miehestäsi ja vauvasta. Itsekin onnellisessa suhteessa elävänä saan usein osakseni ihmettelyä kun kehun miestäni. Onnellisuutenne ei ole keneltäkään pois, päin vastoin me tuntemattomatkin saamme siitä osamme blogisi kautta. Suuri kiitos siitä!

    VastaaPoista
  33. Mahtava kirjoitus!

    ps. Meilläkin tytöllä myös Tripp Trapp. Kyllä minäkin halusin hienon syöttötuolin!

    VastaaPoista
  34. Tripp Trapp on tuoleista ykkönen. Ainoa josta meidän pallopää ei pääse karkuun :)

    En tosiaan ymmärrä miksi ihmeessä joku haluaisi blogissaan velloa ikäviä asioita normaalista arjestaan. Itse ainakin pyrin siihen, että kirjoittamalla positiivisia asioita myös itse opin paremmin näkemään ne hopeareunukset jokaisessa pilvessä.

    VastaaPoista
  35. Hei nainen ota jo yhteyttä pliis! Ai sul on muuta elämää vai?? Ja mun nahka vaan huutaa sun taidetta :'(

    No joo, huvitti vaan tos uudemman kerran kun huomasin teidän makkari-valaisinten ja vaunusuojan olevan samaa kuin meillä. Sulla on loistava ja älykäs maku.

    Ja tosta ihmisten negatiivisuudesta. Helpottaa ymmärtämään sitä kun tajuaa että niillä ihmisillä on luultavasti oikeasti paha olla elämässä eikä ne löydä muita maadoitusalustoja näille ahdistusten purkauksilleen.
    Ei sitä pidä hyväksyä mutta ymmärtäminen jeesaa itseä, hiffaa että piru vie eihän toi olekaan henkilökohtaista (vaikka se sellaiseksi on yritetty naamioida).

    Jatkoja. Mainio blogi, ja ihana pikku-akka teillä(kin)!

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!