20110318

lusikoita ja vaipparoskiksia

Kun on asunut ensin kahden aikuisen taloutta, on vauvantulo uutta ja ihmeellistä. Siihen liittyy monta käytännön kiemuraa ja vino pino tarvikkeita jotka pitää tumpata jonnekin. Mielellään sellaiseen paikkaan josta ne löytyvät helposti. Miten vauva-arki sitten itse vauvan lisäksi oikein näkyy meillä kotona?

Olohuoneessa on leikkimatto ja harsoja asustaa joka puolella. Niitä on sohvalla, lattialla, työhuoneessa ja keittiön tuolilla. Sängyssä ja hoitopöydällä. Myös pyykkitelineet valtaavat usein kylpyhuoneen lisäksi muitakin huoneita. Aiemman kokomustan pyykin lisäksi meillä kuivuu nykyisin telineillä myös kestovaippoja ja kirkkaanvärisiä vauvanvaatteita. Nurkassa nököttää turvakaukalo.

Makuuhuone on muuttunut eniten. Siellä on hoitopöytä ja O:n oma hyllykkö jossa on kaikki tarvittavat tykötarpeet. Vaatteet, vaipat, putelit ja purnukat. On Bepanthenia ja D-tippoja, nenäfriidaa ja pumpulipuikkoja. Bodyja, housuja ja pyykkikorit. Vaalealle ja tummalle omansa.

Makuuhuoneessa on myös O:n sänky. Sen toinen pääty on täynnä pehmoleluja ja se on pedattu pilvikuvioisin lakanoin. Sieltä löytyy myös serkkutytöltä lahjaksi saatu vaaleanpunainen unirätti ja useimmiten myös erinäisiä leluja. Haalarit ja ulkovaatteet ovat saaneet omat isot pussukkansa, katsotaan sitten vähän isompana josko niistä osa siirtyisi eteiseen. Nyt ne ovat makuuhuoneessa jossa O:ta useimmiten puetaan. Vaipparoskis on lähellä hoitopöytää ja se viedään samaan aikaan kuin kissanhiekkaroskatkin. P hoitaa meillä tämän homman, autolle päin kun lähtee aamuisin.

Keittiössä rintamaidolla elelevän mukulan elo näkyy loppujen lopuksi aika vähän. Pullot, pumput ja muut putelit ovat omassa muovilootassaan ja eniten tiskissä näkyy lusikoita. Nyt kun meillä varovaisesti maistellaan soseita ja otetaan tietenkin myös D-vitamiineja. Punaoransseja ensilusikoita, ne sointuvat sopivasti keittiön sävyihin. Tosin nyt täytyy myöntää, että ruokailun laajentuessa on keittiökin alkanut mukautua ihan uudenlaiseen elämään. On syöttötuolia, nokkamukia ja muuta purnukkaa. Ruokalappuja ja essuja kuivumassa. Tomaatinpaloja lattialla.

Eteisessä on tällä hetkellä väliaikaisesti vaunut. Ne ovat ne rikkinäiset. Ehjät odottavat alhaalla rappukäytävässä kaupungille kiitävää kaksikkoa. Vaatehuone on melkoinen kaaos muutenkin mutta nyt siellä on vielä monta laatikkoa lisää erinäisiä vaatteita ja tarvikkeita. On pukua ja sukkaa, makuupussia ja muita petivaatteita. Kaikenlaista mitä ei vielä tai juuri nyt tarvita. Jossain päin asuntoa majailee myös vaunujen koppa lampaantaljoineen. Sellaisessa paikassa josta se on helppo napata mukaan.

Vauva on oma persoonansa, uusi pieni ihminen ja saakin toki muuttaa kotiamme omanlaisekseen. Näkyä joka puolella. Olen kuitenkin pyrkinyt säilyttämään oman tyylimme vauvavarusteissakin. Aina se ei onnistu ja mitä isommaksi O kasvaa, sitä enemmän hänellä on päätösvaltaa omiin vermeisiinsä. Niin kauan kun äiti saa päättää, voi ne vaikkapa värikoodata sisustukseen sopiviksi. Koti on asujiensa näköinen, elää muuttuvien tilanteiden mukana.

2 kommenttia:

  1. Mulla on vauvan tulosta ihan samanlaiset ajatukset, kun muistan miten meillä kaksioon tuli pieni poika seitsemän ja puoli vuotta sitten. Silloin koti oli mustavalkoinen ja niin koitettiin haalia vauvan tarvikkeet ja vaatteet kodin kahteen väriin sointuviksi, himppusella beigelisällä.

    Siinä kohtaa alkoi tuntua melko tukalalta kun kaksoset tuli kuvioihin mukaan. Oli yksi hiukan isompi lapsi jolla oli paljon omia leluja ja useampi haalari, sekä useammat kengät eteisessä nököttämässä. Kaksosille tarvittiin kaksi pinnasänkyä, kaksi turvakaukaloa, kaksi syöttötuolia. Meillä alkoi ihan kertaheitolla näyttää entisen pieniperheellisen sijaan suurperheelliseltä :D. Edelleen koitettiin säilyttää oman kodin värikoodit lapsilla ja laitettiin ripaus vaaleanpunaista ja vaaleansinistä sekaan lastenhuoneessa ja puklurievuissa.

    Aiemmin pieniperheelliset mahtuivat kaksioon, muuttivat kolmioon kun perhe oli vahvistumassa kertaheitolla kahdella pienokaisella, mutta se kolmio alkoi käydä hyvin nopeasti ahtaaksi suurperheelle.

    Kaksoset valloittivat toisen makuuhuoneen pinnasängyillään ja esikoinen valtasi meidän huoneen jatkettavan sängyn ja lelujen voimin. Eteiseen piti mahduttaa tuplavaunut ja kaksi kaukaloa, sekä kolmen lapsen vaatteet.
    Piti alkaa myymään taas kotia ja vaihtaa asuntoa suurempaan että mahdutaan kun kaksoset kasvavat leikki-ikään ja alkaa olla leluja, sekä erinäisiä vaatekappaleita eteisessä.

    Johan siinä oli sumplimista kerrakseen :D, kun en voi sietää mitään kaaosta kotona. Nokkelat säilytysratkaisut ja pyykinkuivausratkaisut ovat olleet meidän perheessä enemmän kuin tarpeellisia siitä päivästä lähtien kun kaksoset kotiutuivat sairaalasta.

    Onneksi kaukalo ja vaunuikä on ohi, sillä niiden säilyttämisen kanssa oli ongelmia ihan jatkuvasti. Nyt on sitten kolmen lapsen pyörät, pulkat, kelkat, sukset ynnä muut säilyteltävinä, mutta ei ne ole läheskään niin ongelmallisia kuin vaunut ja kaukalot.

    ps. Onneksi on sauna jota ei meillä käytä kukaan ;)

    VastaaPoista
  2. Meillä on aina iloinen kaaos. :) Kaikki Sampon tavarat on levällään siellä sun täällä, mutta onneksi kaikki sointuu sisustukseen. Meillä kun ei ole vain yhtä väriä, vaan kaikkea sekaisin. :D Meidän koti on täynnä väriä, kaikki ei varmasti täällä viihtyis, mutta me viihdytään. :)

    Vähän kyllä on pitänyt asennoitua välillä hankalampaan elämään. Pinnasänky asuu makuuhuoneessa kaappien edessä, joten kaapeista ei voi kaivaa mitään sillon ku lapsi nukkuu. Muualla ei vain ole tilaa. Isommasta asunnosta haaveillen...

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!