20110328

hyvä ruoka, parempi mieli

Syöminen, ruoka, maistelu, tarjoaminen, kokeileminen, uudet maut, allergiat, imetys, suositukset, neuvot, kysymykset, nälkä, yökkäysrefleksi.

Syöminen tuntuu olevan yllättävän monimutkainen tapahtuma jos totta puhutaan. Minkä ikäisenä aloititte kiinteät? Millä? Etkö täysimetäkään enää? Eikö se tukehdu? On neuvoa, ohjetta, suositusta ja tiukkaa kommenttia. Miljoona juuri oikeaa tapaa aloittaa ja jatkaa. Minä haluan antaa O:lle mahdollisuuden vaikuttaa asioihin, osallistua ja innostua. En halua olla automaatti joka lappaa ruokaa suuhun meidän päättämämme määrän kulloinkin enkä halua, että kaikki ruoka tarjoillaan epämääräisenä mössönä. Haluan tukea O:n omaa kiinnostusta, antaa ajateltavaa ja huomioida kaikki aistit. Kuulostaa näin kirjoitettuna kamalan korkealentoiselta vaikka käytännössä oikeasti korkealentoista ovat ainoastaan lattialle heitetyt tomaatinpalat.


Kiinteiden aloituksen myötä päädyin lukemaan sormiruokailusta ja se tuntui sopivan meille. Niinkuin tuntui ylipäätään se muun kuin maidon syömisen aloittaminen. O kiinnostui syömisestä ja ruoasta. Seurasi silmä kovana kun laitoimme jotain suuhun. Päätin siis kokeilla tarjota jotain hänellekin. Ihan ensin maistatin lusikalla sosetta mutta hyvin pian valuimme soseiden ja sormiruokien rauhaisaan rinnakkaiseloon. Koska syöminen sujuu, koen aloituksen osuneen oikeaan kohtaan. Se sujuu sekä fiilismielessä, että teknisesti niin hyvin kuin nyt tuollaiselta puolivuotiaalta voi sujua.

Mummut ja Mummit olivat kauhuissaan, pelkäävät että O tukehtuu. Vauvan yökkäysrefleksi on herkempi kuin aikuisella ja biologia on tehnyt tehtävänsä. O pullauttaa liian suuret palat ulos. Tottakai meillä vahditaan, ollaan paikalla kun O syö mutta tähän asti ainakin on tämäkin mennyt kuin oppikirjassa. Itseasiassa yhden kauhistelun jälkeen perustelin kantani ja O kuin tilauksesta sylkäisi ison paprikanpalasen suustaan samantien. Nyt Mummu kertoo ylpeänä kaikille kuinka O osaa pullauttaa liiat isot palat ulos.


O ei myöskään osaa vielä tarttua liian pieniin palasiin, riisinjyviin, herneisiin ja muihin pikkuruisiin juttuihin. Niihin tarvitaan pinsettiotetta ja sitä harjoitellessa ehtii suun motoriikkakin kehitykseen mukaan.  Sormin syötävä ruoka on ylipäätään hauskaa ja kiinnostavaa. Se on värikästä, se tuntuu kädessä ja suussa erilaiselta ruoka-aineesta riippuen. Ja sitten se hauskin osa, ne myös maistuvat erilaiselta. O valikoi itse eteen asetetusta valikoimasta mieleisensä. Mansikat hävisivät tomaatille kuusi nolla. Välillä syödään iso kasa hunajamelonia ja sitten yhtäkkiä napataan kukkakaalia väliin.

Maistettavaksi on annettu melkein mitä vaan. Maitotuotteita ei näin pienelle suositella joten niitä ollaan vielä lykätty. Muuten on mennyt parsakaalista uuniloheen vaikka mitä. Suolattomana tottakai. Useimmiten teemme meille ruoan ja otamme siitä ennen suolan lisäämistä O:n annoksen sivuun. Uusimpana tuttavuutena ovat olleet paprika ja ruisleipä. Molemmat maistuivat, paprikasta taisi tulla uusi suosikki.

Itse moniallergikkona otan allergiariskit todesta mutta en halua heittäytyä hysteeriseksi. Ajateltiin kokeilla mansikkaa seuraavaksi. Joo no se on sit tosi allergisoivaa! Joo, no me kokeillaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Juu mutta siis mansikka on ihan erityisen allergisoiva. No me nyt annetaan sitä O:lle ja sitten katsotaan että tuleeko oireita. Niin mutta siis mansikka on oikeasti ihan älyttömän allergisoiva. Juu, on, mutta ihan samalla tavalla sitä käytännössä annetaan tai ei anneta. No mä nyt vaan sanon kuitenkin että mansikka on tosi allergisoiva. Niin. Ruokia joko annetaan tai ei anneta. Jos tulee oireita, toimitaan sen mukaan. Tähän mennessä O ei ole oireillut yhdestäkään ruoka-aineesta. Ei edes siitä mansikasta. Ja jos oireilee niin sittenhän sen tietää. En näe mitään syytä olla varalta antamatta jotain.

Uusia makuja O kokeileekin varsin ennakkoluulottomasti. Kaikki menee suuhun ja yhtään irvistystä ei ole nähty. Toisaalta minusta tuntuu, että se ovat useimmiten aikuiset tai vanhemmat jotka malliksi irvistelevät vauvaa vastapäätä kun uusia makuja kokeillaan. Huihuikuinkakirpeää!! Ja vauva katsoo vanhemmista mallia ja alkaa väntää naamaa myös. Toki on makuja jotka ovat voimakkaampia mutta olen yrittänyt suhtautua itse neutraalisti ja antaa O:n päättää miltä mikäkin maistuu ilman minun ennakkoluulojani.

Käytännön tasolla sormiruokailuun ei tarvita juuri mitään ihmeellisiä apuvälineitä. Siihen tarvitaan vauva, sormet ja ruokaa. Elämää helpottavat kuitenkin suuresti muutamat jipot. Syöttötuolissa istuminen avasi ihan uusia näköaloja. Myös äidille. Yhtäkkiä voikin syödä vaikkapa itse samaan aikaan. Kahdella kädellä. Lisäksi meillä käytetään eri mallisia essuja ja ruokakaapuja, hihoilla tai ilman. Hihattomissa kääritään alla olevan vaatteen hihat jotta ne eivät ole täynnä tomaattia tai banaania ruokailun jälkeen. Harkinnassa on myös silikoninen ruokailualusta jonka voisi ottaa mukaan. Kotona ollessa se ei ole niin justiinsa mutta muualla syödessä olisi mukavaa, että alusta on puhdas. Lautaset eivät vielä kuulu repertuaariin, ne päätyvät lattialle alta aikayksikön.


Lisävarusteissakin yritän muistaa, että maltti on valttia. En tahdo hillitöntä arsenaalia erilaisia taikamukeja, kaatumattomia lautasia, keikkumattomia gyrokuppeja, viihdyttäviä ruokailualustoja enkä juuri johonkin tiettyyn kehitysvaiheeseen sidottuja nokkamukeja, lusikoita tai muutakaan epämääräistä. Kyllä, meillä on ensilusikoita ja nokkamukeja mutta O saa välillä vettä ihan tavallisesta mukista tai vitamiinia normaalista pikkulusikasta. Minä olen myös sitä koulukuntaa, että toivon ettei ruokapöydästä tulee mitään pikkuautoparkkia eikä nalleperheen olohuonetta. Ruokapöydässä syödään ja ruoka itsessään on se mielenkiinnon kohde, ei lelut joilla hämätään vauvaa jotta voidaan lapioida ripeässä tahdissa sosetta suuhun.

Kyllä. Saatan joutua pyörtämään puheeni ja ei, kaikki ei ole aina yksinkertaista. Toivon kuitenkin sormiruokailun edesauttavan päämäärääni ja tekevät ruokailuhetkestä mukavan, mielenkiintoisen ja miellyttävän. O:ta ei hoputeta eikä syötetä meidän päättämäämme määrää. Ruokaa saa niin kauan kuin sitä menee. Välillä menee vähemmän, välillä enemmän. Välillä tuntuu maistuvan paremmin sose ja välillä taas kauhotaan sormin minkä keritään ja vaihdetaan mangosose parsakaalinpalaan lennossa.

Ja lennossa niitä lentää myös lattialle. Sotku. Tuo suurimmaksi ongelmaksi nostettu seikka niin sormiruokailussa kuin vauvan kanssa elämisessä muutenkin. Sotkua tulee, piste. Se ei haittaa, sen voi siivota. Meillä on toimiva pesukone ja minä osaan käyttää keittiörättiä. O ei sotke kiusallaan, ei heittele ruokaa pitkin seiniä tahallaan. O opettelee, harjoittelee vasta syömistä, käsien ja suun motoriikkaa, pöydässä olemista, ruoan maistamista. Pudonneista paprikoista ei toruta eikä soseen joutuminen nenään ole katastrofi. Pöytätavat tulevat sitten myöhemmin, isompana kun on enemmän ymmärrystäkin. Vanhempien esimerkistä on kyse tässäkin. Ja vanhempien sietokyvystä tietenkin myös.


Kaikin puolin syöminen on mukavaa, uudet maut mielenkiintoisia ja sormiruokailussa tapahtuva kehitys huimaa. Olen suorastaan hämmentynyt kuinka hienosti O on saanut kiinni syömisen ideasta. Meillä myös laitetaan yhdessä ruokaa, nautitaan siitä kiireettä ja onpa P:n ja minunkin ruokavalio parantunut tässä samalla. Toivon, että O saa tästä hyvät eväät elämään tältä osin.

14 kommenttia:

  1. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus. Minkäikäisenä aloitittekaan sormiruokailun? Meillä I on nyt 5kk ja alkoi kiinnostamaan sormiruokailu.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä, oli mielenkiintoista lukea :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä postauksesta! Ihan varmasti saa kuulla vaikka minkälaista kommenttia teki sitten niin tai näin - ihan niin kuin vauvahommeleissa ylipäätään. Hienoa, että olette löytäneet teille hyvän tavan ruokailla.

    Minua kiinnostaisi vielä, että kuinka paljon imetys on vähentynyt kiinteiden astuttua elämäänne?

    Meillä vauva on nyt 4 kk ja risat ja sormiruokailua yritetään varmaan vajaan parin kuukauden päästä. Ja soseita kans.

    VastaaPoista
  4. S, kiitos. :) Aloitettiin nelikuisena soseilla ja aika pian siitä, parin viikon jälkeen kokeiltiin sormiruokia ensimmäisen kerran. Eli neljä ja puoli kuukautta taisi olla ikää silloin. Ihan ensin meni enemmän mössäämiseksi mutta noin viikossa alkoi sujua ihan kunnolla niin, että sitä voi kutsua syömiseksi. :D

    Riikka, mukava kuulla. :)

    Hippa, imetys on edelleen isossa osassa mutta onhan se toki vähentynyt muiden ruokien myötä. Imetän silloin kun O tuntuu sitä haluavan ja aika herkästikin otan tissille jos harmittaa tai on läheisyyspula, toimin mielelläni myös huvituttina, se ei häiritse ollenkaan. Useimmiten muu ruokailu korvaa yhden imetyskerran eli jos aamupäivällä syödään, päivällä syödään ja illalla mahdollisesti jotain vielä niin ne ovat kolme-neljä imetystä vähemmän. Iltaisin useimmiten imetän ja päivällä mennään ihan aamua lukuunottamatta muilla ruokailuilla. :)

    VastaaPoista
  5. Varsin ajankohtainen aihe meilläkin, vauva täytti juuri 3kk ja pitäisi alkaa pikkuhiljaa miettiä muutakin evästä tissin lisäksi. Ensimmäisen lapsen kanssa olin niin "tyhmä" että tein niinkuin neuvolasta käskettiin ja syötin pelkkiä soseita vaikka sormiruokailu kiinnosti itseä ja lasta enemmän.
    Toista lasta kehtaa käyttää pisulla lavuaarilla, vaikka ensimmäisen kohdalla se tuomittiin tarpeettomaksi ajanhukaksi.
    Kyllä äitiys vaatii hyvää itsetuntoa ja päättäväisyyttä.

    -Heli-

    VastaaPoista
  6. mä en edelleenkään oo kai mikään kohderyhmä, koska jännitän äitiyttä ihan mielettömästi (sitä enemmän, mitä lähemmäksi SE IKÄ tulee...) mutta nää tekstit uppoo niinku suklaa muhun. koskaan ei kai voi olla liian paljon eri näkökantoja ja tietoja asioihin: ehkä musta tulee parempi äiti kun tiedän että asiat voi tehdä monella eri tavalla? ja kiitos kuvista, nää on niin parhaita :D

    VastaaPoista
  7. Vau, onpa hän taitava syömäri. :)

    Meillä on 8 kk ja 1 v 9 kk vanhat lapset. Nuorin on kiinnostunut sormiruokailusta, mutta meillä se menee väkisinkin siihen että aikuinen lappaa soseet suuhun. Vanhempi saa syödä itse ja siinä on äidille ihan tarpeeksi sotkua siivottavaksi 5 kertaa päivässä. :) Nääntyisin taakkani alle jos pitäisi siivota vielä vauvankin töherrykset.

    Ekan lapsen kanssa vauvavaiheessa harrastettiin kyllä jonkin verran sormiruokailua. Ruokaa vaan ei mennyt mahaan asti ja alkoi paino laskea, niin ruvettiin sitten syöttämään vaikka kivaahan se olisi ollut lapsentahtisesti mennä.

    VastaaPoista
  8. Hei!
    Ihana postaus :)
    Ihanaa ja antoisaa oppimista niin pienelle, kuin perheen isoillekin :)

    Mukavaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista
  9. Moi.
    Sulla/teillä on kerrassaan upea asenne elämään lapsen kanssa kautta linjan. Nostan hattua! Tuntuu että tänä päivänä niin monella on maalaisjärki ja oman pään käyttö niin hukassa että upeaa lukea näitä sun kirjoituksia teidän elämästä!

    (ja toivottavasti tästä nyt ei kukaan vedä hernettä nenään )

    Ihanaa jatkoa koko teidän perheelle !

    VastaaPoista
  10. Ihana kirjoitus! Älä ikinä lopeta bloggausta! :) Ja olen Satun kanssa samaa mieltä.

    VastaaPoista
  11. Amen! On ihana seurata miten vauvan ehdoilla ja ilman turhaa hössötystä teidän elämä kulkee. Meillä on vauvaa yritetty kohta vuosi ja nämä kirjoitukset antavat hyviä vinkkejä tulevaisuuden varalta. Vaikka en ole vielä edes onnistunut tulemaan raskaaksi, niin olen korviani myöten täynnä lähipiirin "niitä oikeita" ohjeita niin hedelmöitys-, raskaus- kun vauva-aikaankin. Miksi ne ovat sellaisia asioita mihin on kaikkien lupa puuttua? "Odota vaan" ja "sittenpähän tiedät" kommentit ovat usein jopa loukkaavia.

    Toivon, että osaamme suhtautua elämään vauvan kanssa yhtä varauksettomasti kuin tekin! On ihana saada seurata suloisen O:n kehitystä blogistasi. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  12. Tuuliainen29/3/11 14:13

    Täällä on vauva vasta mahassa, mutta kummasti ovat alkaneet nämä vauvablogit kiinnostaa. Kirjoitat tosi mukavalla tyylillä ja aiheet ovat mielenkiintoisia! Ehkä jotain vinkkejä jää mieleen.

    Mitä merkkiä tuo paita (vai body?) on? Näyttää tosi kivalta!

    VastaaPoista
  13. Tosi hyvä kirjoitus!

    Tuo on varmasti totta mitä kirjoitit, että aikuiset omalla irvistelyllään ja nyrpistelyllään saattavat aiheuttaa vauvalle sen, että "oi, kun on kirpeää" jne. -jutun. Lapsihan peilaa kaiken.

    Toivottavasti osaan itse elää yhtä lapsen tahtisesti, jos joskus jälkikasvua saan aikaan.

    Olisi muuten mukavaa lukea ajatuksiasi vaipattomuudesta, olen käsittänyt, että jollain tavalla toteutatte sitäkin?

    VastaaPoista
  14. Innoissani luin tämän postauksen! Meillä on nyt jonkin aikaa haalittu tietoa lapsentahtisesta sormiruokailusta ja ollaan koko ajan vakuuttuneempia siitä, että tämä on meidän juttu. Kiirehän meillä ei tähän vielä ole mutta innolla odotetaan. Siksi on tosi kiva lukea muiden kokemuksia aiheesta :)

    Tuo viimeinen kuva on aivan mainio! :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!