20110217

vaunukaravaanin arvoitus

"siis mitä ihmettä nää kaikki vaunut täällä tekee"

Minäpä tiedän. Kyseessä oli Kinopalatsin Vauvakino. Siis leffa jonka voit mennä katsomaan vauvan kanssa. Ja niitä vaunuja oli ihan joka paikassa. Laumoittain pitkin Kinopalatsin kerroksia. Vieri vieressä joka puolella.


O viihtyi mainiosti, seuraili leffaa, tankkaili välillä ja nukahti lopulta syliini herätäkseen suureen loppumusikaalikohtaukseen jälleen katsomaan. Vähän ehdittiin hymyillä takana istuvillekin ja musiikki enemmänkin innostui kuin pelotti.



Oli jollain lailla aivan ihanaa mennä pitkästä aikaa elokuviin. Ja jollain lailla ihanan absurdia, että teatteri on täynnä vauvoja. Vaipanvaihtopisteellä kävi melkoinen kuhina ja taustahälykin oli aikamoista. Mutta se oli elokuva ja sitä oli mukava katsoa.



Leffa oli Burleski. Sanoin jo aiemmin, että tämän haluaisin nähdä mutta hylkäsin ajatuksen tajuttuani ettei O:ta voi vielä jättää ilman tissejä niin pitkäksi aikaa. Itse leffa oli kaunista katsottavaa ja sopivan kevyttä hömppää. Juonessa olisi pysynyt mukana myös tyytymättömämmän vauvan kanssa.


Onneksi on vauvakino. Meillä oli tosi hauskaa.

3 kommenttia:

  1. Elokuvapuritistina olen vannonut vuosia, että jos yksi asia on varma, niin se on aivan varma; minä en IKINÄ mene minnekään vauvakinoon.

    Nyt alkaa pahasti epäilyttää, että taatusti kirjoitan jossain vaiheessa ihan samanlaisen päivityksen ihanasta vauvakinokäynnistä. :D

    - lala

    VastaaPoista
  2. Vauvakinot ovat tämän äidin elämän suola. Bongasin muuten teidät lopputekstien aikaan vaatteita pukemassa, mutta koska oltiin eri puolella teatteria niin en ehtinyt tulla nykimään hihasta (eli olisin ollut se änkyttävä tyyppi joka yrittäisi muotoilla suusta ulos tietoa siitä että tykkään sun blogista).

    Ootko huomannut, että Kalliossa järjestetään kirjastossa keskiviikkoisin ilmaisia BabyKino-näytöksiä?

    VastaaPoista
  3. Vauvakino oli silloin Nikon vauva-aikana aina kuukauden huippukohta. Nähtiin kavereita ja kaupan päälle näki vielä elokuvankin. Sitten kun poju oppi liikkumaan, tuli hommasta paljon haastavampaa ja kävelyn oppimisen jälkeen en tainnutkaan enää käydä kertaakaan. Vaikka mieli tekisi vieläkin lähteä.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!