20110203

sormi suussa nykytaiteen edessä

Eilen järjestettiin sitten ohjelmaa oikein urakalla. O pääsi ensimmäistä kertaa Kiasmaan. Ihmeteltävää riitti ja ruokatarjoilukin pelasi kahvilan neonvihreillä muovituoleilla ennen näyttelykierrosta.

Eilen oli tosiaan helmikuun ensimmäinen keskiviikko ja sisäänpääsy oli maksuton viiden jälkeen. Kassatäti antoi O:lle oman tarrankin. Keltaisen kiasmakoon. Välillä meni vähän sormi suuhun.

Seurana meillä oli maailman paras J. Äiti on kiertänyt J:n kanssa taidenäyttelyitä jo ennen O:n ilmestymistä. Nyt jatketaan nyytin kanssa.


Näyttelyitä oli menossa muutamia. Suurimpina Saara Ekström sekä Järjestetty juttu -nimellä kulkeva kokonaisuus. Kontissa oli pienempi kokonaisuus ja lisäksi löytyi vielä Silmät kierossa -teoksia. Aloitimme Ekströmistä, J:llä kun on samaa tematiikkaa hyödyntävä projekti työn alla.

Ekströmiltä odotin paljon, jäi jollain tavalla vähän pettynytkin olo. Suuria ajatuksia ja kiehtovia teoksia mutta se jokin jäi kuitenkin uupumaan. Ehkä jäin kaipaamaan jotain rankempaa. Oikeita luita siirapilla valeltujen orkideojen sijaan. Jotain konkreettista ja karua vaikka suuret valokuvavedoksetkin toki puhuttelivat, mustekalaneitsyestä puhumattakaan.


Tekstit olivat unenomaisia. Jossain tuolla todella kaukana, toisessa tilassa. Epätilasta taiteilija puhui itsekin. Juuri sellaisessa voi verrata ruumista pesusieneen joka hitaasti täyttää onkalonsa vedellä. Tutkaimet jäivät vähän hämäriksi.


Kohua herättäneet linnutkin tuli nähtyä. Pääsimme jopa hetkeksi osaksi teosta.


O seurasi tätä kaikkea katkeamattomalla mielenkiinnolla. Koki videoteoksia pimeissä huoneissa ja kuunteli nauhalta tulevaa ääntä. Suosikiksi nousi kuitenkin hitaasti pyörivä projektio patsaan selässä. Sitä olisi haluttu koskeakin.

O sai myös ihastelua osakseen. Kävi yksi ja toinen juttelemassa, kysymässä, että onko se ensimmäistä kertaa Kiasmassa. Siliteltiin pientä jalkaa ja hymyiltiin O:n hymylle. Eräs nainen kertoi olleensa maailmanympärimatkalla kun meidän Outi oli tuon ikäinen.

Järjestetty juttu tuntui hieman rikkonaiselta. Tosin alkoi niin äidin kuin tyttärenkin mielenkiinto ehkä jo vähän herpaantua siinä vaiheessa. Osa teoksista viehätti, osa tuntui aika mitäänsanomattomilta. Kuulimme myös kuorolaulua ja piipahdimme catwalkin laidalla. Traagiset lumisadepallot olin nähnyt jo joskus aiemmin.


Taattua Linnunradan käsikirja liftareille -materiaalia. Ohjeet olivat hyvin simppelit, senkun kiinnität toisen koukun tulevaisuuteen ja toisen menneisyyteen niin narun keskellä oleva keltainen lappu kertoo tämänhetkisen tarkan sijaintisi. Mukana pakkauksessa oli siis naru ja kaksi koukkua.

Olen suorastaan hämmentynyt siitä miten innoissaan O oli kaikesta ja miten pitkään sen mielenkiinto pysyi yllä. Olin alunperin varautunut tarvittaessa varsin pikaiseen kierrokseen ja kiljuvan kakaran poisvientiin kaikuvista näyttelysaleista. Kaikua ehdittiin kyllä kokeilla riemunkiljahduksin mutta loppujen lopuksi kiertelimme melkein kolmisen tuntia Kiasmaa.

Ei O varmasti isompana muista tarkalleen mitään Kiasma-reissua näin nelikuisena mutta toivon, että kokemukset ja elämykset jäävät itämään. Jostainhan se pitää aloittaa.


















6 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia :)

    Saituri tykkää.

    Saituri

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia ja mukava kuulla etta O:sta alkaa jo nain nuorella ialla muotoutumaan taiteen ystava. :)

    VastaaPoista
  3. Pikkuinen on ihan elementissään taiteen keskellä!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi4/2/11 16:46

    Huh! sun ulkonäkö on kyllä aiemmasta blogista muuttunut äitiyden ? myötä niin rajusti ettei meinaa samaksi henkilöksi tunnistaa :O

    VastaaPoista
  5. Minusta kylla naytat ihan samalta kuin ennenkin. Toki nyt vahan mammamaista pyoreytta tulee (ainakin valiaikaisesti) kun noita vauvoja pyorayttaa mutta saakin tulla. Hymya on ainakin enemman tatanykya kuvissa mika onkin kiva muutos - sinulla on nimittain ihan vallattoman suloinen hymy! :) Sita ne vauvat teettaa. :)

    VastaaPoista
  6. Saituri, kiitoksia. :)

    Elli ja Kiki, O oli todellakin aivan elementissään. Tästä on hyvä jatkaa. :)

    Ano, no olisihan se aika omituista jos ei neljässä vuodessa ulkonäkö muuttuisi yhtään. :D Se on meinaan edellinen blogi aloitettu vuonna 2007 ja tätä nykyistäkin ehditty pitää jo parisen vuotta.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!